Meillä on kielteinen kehä, vaimo ei suostu ammattiapuun, mitä tehdä?
Meillä on juuri tällainen videosarjassa kuvattu kielteinen kehä. Vaimoni raivoaa, minä vetäydyn. Olen kyllä yrittänyt olla vetäytymättäkin, mutta vaimoni raivoaa silti.
Kun ilmoitin vaimolleni, että joko haemme ammattiapua tai eroamme, niin raivoaminen on vain yltynyt, mutta ammattiapuun vaimo ei suostu.
Minä en enää tätä tilannetta jaksa. En ymmärrä, kuinka vaimoni voi kohdella minua niin huonosti, vaikka yritän huomioida häntä ja rakastan häntä. En ole virheetön, mutta en kyllä tämän loputtoman raivoamisenkaan arvoinen. Ei varmasti ole lapsillekaan mukavaa kuultaaa.
Onko täällä jotakuta, joka osaisi ehdottaa, kuinka vaimon saisi parisuhdeneuvontaan?
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/tunnekeskeinen-parisu…
Kommentit (31)
Yritä selvittää, miksi vaimo ei suostu ammattiapuun. Jokin pelko siellä on taustalla.
Kysy häneltä, mitä hän itse ehdottaa, mitä pitäisi tehdä. Siis jos sinä et pysty muuttumaan sellaiseksi kuin hän haluaa, niin mikä on hänen plan b.
Sillä on toinen eikä siksi suostu.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen eikä siksi suostu.
Tämä on tullut itsellänikin mieleen tai tuli oikeastaan tämän blogipostauksen luettuani. Miksi raivota mutta ei ratkaista? Siksikö, että ratkaistaessa totuus tulisi ilmi?
https://karhunsammal.wordpress.com/2009/07/20/taustoja-syita-ja-seurauk…
Vierailija kirjoitti:
Kysy häneltä, mitä hän itse ehdottaa, mitä pitäisi tehdä.
Näin juuri. Puolet vastuusta on hänellä. Et sinä voi yksin hoitaa suhdettanne kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy häneltä, mitä hän itse ehdottaa, mitä pitäisi tehdä.
Näin juuri. Puolet vastuusta on hänellä. Et sinä voi yksin hoitaa suhdettanne kuntoon.
Hän ehdottaa esimerkiksi että korjaisin vaatteeni lattialta, mutta kun korjaan vaatteeni lattialta, hän juoksee perässäni ja keksii uusia syitä raivostumiseen.
En oikein usko, että raivostumisen taustalla on pelkästään käytännön harmit. Jotain syvempää siihen liittyy, mutta minkäs tässä tekee, kun vaimo ei suostu puhumaan. Nimeää vain ulkoisia syitä, jotka eivät oikein tunnu uskottavilta.
Miksi et hakisi ammattiapua yksin jos puoliso ei halua mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy häneltä, mitä hän itse ehdottaa, mitä pitäisi tehdä.
Näin juuri. Puolet vastuusta on hänellä. Et sinä voi yksin hoitaa suhdettanne kuntoon.
Hän ehdottaa esimerkiksi että korjaisin vaatteeni lattialta, mutta kun korjaan vaatteeni lattialta, hän juoksee perässäni ja keksii uusia syitä raivostumiseen.
En oikein usko, että raivostumisen taustalla on pelkästään käytännön harmit. Jotain syvempää siihen liittyy, mutta minkäs tässä tekee, kun vaimo ei suostu puhumaan. Nimeää vain ulkoisia syitä, jotka eivät oikein tunnu uskottavilta.
Voi hyvän tähden. Jos minun mieheni jättäisi vaatteensa lattialle lojumaan, raivoaisin minäkin. Onneksi asun ja elän aikuisen ja siistin miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hakisi ammattiapua yksin jos puoliso ei halua mukaan.
Miten se tilannettamme auttaisi, että minä kävisin yksin puhumassa ammattilaiselle? Jotenkin pitäisi saada selvitettyä, miksi vaimoni raivoaa. En minä sitä yksin pysty selvittämään.
No hei . Raivoan myös mitättömistä asioista miehelleni ja se johtuu ihan vaan siitä, etten rakasta häntä enää enkä siedä häntä silmissäni. Pitäisi erota. Olisko vaimollasi sama syy, kuullostaa vähän siltä.
Terapiassa voi - ja kannattaa käydä yksinkin
Raivoan huvin vuoksi ja onhan raivollani rajat. Ei tähän mitään erityistä syytä kaivata. Eikä liity tuohon terapiajuttuusi mietenkään. Oletko sinä mies taas jotenkin salaa aggressiivinen? Osaatko käsitellä vihan tunteitasi oikein vai patoatko kaiken sisällesi, kunnes joskus tulevaisuudessa räjähtää koko iso likainen pommi? Kehtaatko myöntää että vihaat joitakin olosuhteita? Vai tarvitsetko tälle tunteelle muun pehmeämmän sanan?
Vierailija kirjoitti:
ROletko sinä mies taas jotenkin salaa aggressiivinen?
En tiedä, mitä tarkoittaa salaa aggressiivinen, mutta kyllä minussa herää vihan tunteita, kun saan mielestäni osakseni kohtuutonta käytöstä. Koskaan en ole ketään lyönyt, en miestä tai naista, enkä käytökseni hallintaa menettänyt. En myöskään huuda takaisin.
En ole lyönyt silloinkaan, kun vaimoni on kynsinyt ja purrut minua.
Minä varasin ajan itse kaikessa hiljaisuudessa. Kun sain tietää ensimmäisen ajan, niin ilmoitin vaimolle, että tällainen olisi. Ja minä menen joka tapauksessa, hän tulee jos kiinnostaa. Olin oikeastaan hämmästynyt, kun vaimo tuli mukaan. Nyt on useampi kuukausi käyty ja vaimokin alkaa olla sitä mieltä, että siitä on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hakisi ammattiapua yksin jos puoliso ei halua mukaan.
Miten se tilannettamme auttaisi, että minä kävisin yksin puhumassa ammattilaiselle? Jotenkin pitäisi saada selvitettyä, miksi vaimoni raivoaa. En minä sitä yksin pysty selvittämään.
Kyllä ammattilainen osaa viedä asiaa eteenpäin siten että pystyt ehkä yksinkin selvittämään mistä voisi olla kyse.
Parisuhdetta ammattiapu ei välttmättä pelasta elle molemmat halua sitä että parisuhdetta pitää korjata. Eikä siihen luultavasti auta vaikka sen vastentahoisen puolison sinne terapiaan väkisin raahaisi jos ja kun hän on vakaasti päättänyt että hänessä ei ole mitään vikaa.
Salaa aggressiivisella tarkoitan, että olisiko terveempää purkaa tunteitaan usemmin eikä kerätä niitä möykyksi sisälleen? Lyömistä en tarkoita, mutta sellaisille tunteille, että tahtoo lyödä, pitäisi löytää purku, ihan kun sanoo ääneen, että mitä ajattelee, mutta ei kuitenkaan tee. Onko huutaminen vaarallista? Voi vihata olosuhteita, eikä se tarkoita, että sinua ihmisenä vihattaisiin. Minä en esimerkiksi solvaa, mutta suutun kyllä, jos kaikki meinaa kaatua minun niskaani tai jos minulta vaaditaan lisäpanostusta juuri kun olen katsonut, että on sopiva aika salllia itselleni lepoa. Joudun kertomaan vaikka sitten huutaen, että avatkaa silmänne, olen tehnyt jo paljon!
Maria Akatemia Helsingissä ja Tampereella järjestää myös ilmaista terapiaa väkivaltaisille naisille terapiaa. Kerro vaimollesi tuosta paiksta ja kerro että jos nainen ei suostu menemänä vihanhallintaterapiaan (tuonne tai jollekin yksityiselle) te eroatte. Sinun ei tarvitse sietää väkivaltaa, kellään ei ole oikeutta huutaa, kynsiä tai purra toista.
Vierailija kirjoitti:
Onko huutaminen vaarallista?
Kyllä se monille on, sekä aikuisille että lapsille. Olen huomannut, että omat lapseni kokevat silminnähtävää turvattomuutta, kun poltan pinnani. Samankaltaisia tunteita kokee aikuinen. Kyllä se epävarmuutta aiheuttaa, jos pomo antaa töissä palautteensa raivoamalla. Paljon turvallisempi olo on tehdä töitä työpaikassa, jossa työntekijöitä kannustetaan ja jossa kritiikki puetaan asialliseen muotoon.
Mielestäni huutaminen on normaalia ja liika hyssyttely ei. Huutaminen koko ajan taas ei ole normaalia. Lapsetkin huomaavat, että vanhemmat eivät hajoa huutoon, vaan että ongelmille löytyy ratkaisu. Aina ei sama ihminen jousta, paitsi ne hyssyttelijät. Hyssyttelijä saa valita ihan itse, että kertooko asiansa puheäänellä vaiko huutan, mutta villasella ei vain painella tärkeitä asioita olemattomiksi ja näkymättämiksi.
Ei terapiaa minulle, kiitos! Tahdon olla oma itseni! Harkitsen olenko oikeassa vai en ihan kun kuulen puheäänenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni huutaminen on normaalia ja liika hyssyttely ei.
Parisuhteissa normaaliutta ei voi määrittää vain itse. Siitä voi olla kumppaneilla eriävät mielipiteet. Voihan sitä aikansa huutaakin, mutta turha sitten ihmetellä, jos toinen pakkaa kamansa ja lähtee.
Turha provo. Linkki ei lisää uskottavuutta.