Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minulla menee hermot poikani tyttöystävään

Vierailija
16.12.2015 |

Voi olla, että tämän keskustelun lopputulemana on, että ap on anoppi suoraan manalasta, mutta aloitan nyt kuitenkin.

Sain juuri tietää, että nuorimman poikani tyttöystävä on myös tulossa meille joulunviettoon ja minulta meni, ikävä kyllä, joulufiilis ihan täysin. Sanottakoon näin heti alkuun, että en tietääkseni ole lapsissani roikkuva äiti, vaan minulla on melko tavalliset, hyvät välit kaikkiin kolmeen aikuiseen lapseeni - kahteen poikaan ja yhteen tyttäreen. Vanhempien lasteni seurustelukumppanit ovat mielestäni ihan tosi hyviä tyyppejä ja heidät otan vastaan erittäin mielelläni. He ovat kohteliaita, avuliaita, taitavia keskustelijoita ja hyvää mieltä ympärilleen luovia ihmisiä. Aivan päinvastoin on tämä nuorimpaiseni tyttöystävä, joka räplää puhelintaan ruokapöydässäkin, kiukuttelee, mikäli asiat eivät mene juuri kuten hän toivoisi, ei kiitä, ei kysy tarvitaanko apua, on vaan ja odottaa palvelua. Minä olen äiti jo kolmelle ja kasvattanut heidät murrosiän läpi, enää en toivoisi kotiini parikymppistä murrosikäistä.

Vaihtoehtona ei ikävä kyllä taida olla, että hän jäisi tulematta, mutta kertokaa minulle, miten saisin lehmän hermot kehiteltyä tässä viikon aikana? Normaalisti olen leppoisa tyyppi, joka ei paljon paineita ota ylimääräisestä, mutta tämä tyttö vaan saa hermoni aina kiehumaan :(

Kommentit (186)

Vierailija
1/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano pojallesi mitä ajattelet niin ehkä hän kertoo joskus asian varovaisesti tyttöystävälleen että voisit olla kohteliaampi joskus.

Vierailija
2/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi et sano, että kiitos ei jouluvieraita? Niin minä olen tehnyt ja saanut vihat niskaani, mutta meillä on perhejoulut vietetty, nyt saavat nuoret viettää omat perhejoulunsa omalla tavallaan. Jos on ihan pakko, saa tulla käymään tapanina, mutta jouluruokaa ei ole tarjolla.

Enkä tee näin ilkeyttäni vaan siksi, että en halua meille mitään pakkojoulua, johon tullaan siksi, että vanha äiti siellä yksin odottaa tms. ja kaikilla on kamalaa. Osaan olla kaksin puolison kanssa, osaan käydä vanhaa äitiä tapaamassa vuodeosastolla, osaan nauttia joulusta ihan näin, ilman hälinää ja kiirettä ja sitä, että joku on tulossa ja toinen menossa ja yksi ei syö kinkkua ja toinen ei kestä graavilohta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on nuorimman poikasi tyttöystävä niin ikää oli???

Taitaa olla vielä aika teini eli ei ihan vielä ole elämä hanskassa.

Mutta sinähän aikuisena voit törkkiä oikeaan suuntaan eli ole sinä ystävällinen ja sano suoraa mitä apua haluat (ja vaadi sitä apua myös pojaltasi...ei vain naiset keittiössä) ja kerro että teillä ei puhelinta näprätä ruokapöydässä ym ym. Ei voi olla niin vaikeaa...

Vierailija
4/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot napakasti sille heitukalle että missä se voi auttaa ja lykkäät vaikka lautaset käteen ja laitat kattamaan tms. Ja jos kiukuttelevan niin toteat että talossa talon säännöt ja jos ei kelpaa auttaa ja osallistua niin tuossa on ovi ja sitä saa käyttää

Vierailija
5/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ole sinä ylikohtelias tytölle. Kun hän ei kiitä, niin sano hänelle "ole hyvä". Jne.

Pyydä tytöltä kohteliaasti osallistumista: "nostaisitko nuo kukat tuonne, kiitos", "ottaisitko kaapista meille viinilasit, kiitos", "heittäisitkö voltin, kiitos", jne.

Oho, hups, et näköjään pääsekään siitä kasvattajan roolista tän kaa... Tai sit voit vaan antaa sen olla.

Vierailija
6/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikset pyydä sitä auttamaan jos on tarvetta? Tai kehota jättämään puhelinta ruokapöydässä pois?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerrot pojalle etukäteen, että mitä mieltä olet tyttöystävän käytöksestä ja että silti koitat hillitä hermosi. Ehkä jokin terapiamuoto sopisi tälle tytölle? Esim piparkakkujen kaulitseminen ja koristeliminen. Ja jos oikein tahdot hifistellä, niin paistatte ohutkuorisia karjalanpiirakoita yhdessä. Tai voit kysyä, että mikä on tytön herkku, jota tahtoisi tehdä. Kehen hän pitää yhteyttä kännykällään? Onko ikävä omia sukulaisisa noin jouluna? Muista kehua, kun tyttö vaikuttaa tyytyväisletä pieneenkin leipomukseen, joka on itse valmistanut. Voisit myös ehdottaa, että kävisivät ajelulla kahdestaan poikasi kanssa, jos sinä tarvitsetkin omaa aikaa. Esim hauausmaalle viemään kynttilöitä? Poikasi ymmärtää vihjeen, kun sovitte etukäteen.

Vierailija
8/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kevyt suoja känni ja et ole huomaavinasikaan pirkkoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häärääkö ne muiden lastesi puolisot sitten keittiössä? Sanot sille likalle että et voi sietää sitä niin ei tarvi enää katella tommosta eikä varmaan nähdä omaa poikaakaan hetkeen..

Vierailija
10/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuten jos sanottu, niin PYYDÄT auttamaan. Ja tosiaan sekä poikia että tyttöjä, eihän joulu ole vain naisten hommaa. Ja ruokapöydässä emäntä voi ihan hyvin sanoa "noniin aletaanpa syömään, kännykät pois nuorisoltakin :)". Ole sinä aikuinen, kun nuori tyttö ei vielä osaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jospa se ottaisi mallia toisista näin jouluna... Ja kyllä minusta ap voit pyytää ihan suoraan, että " tekisitkö tuon", "laitetaanko puhelin pois pöydässä" ym.

Jos miniä tästä vetää herneen nenään, niin voi,voi.

12/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä vinkkejä! Oot tytölle kiva ja annat hommia vaan 😄 ei kannata hirveästi pojalle haukkua tyttöystävää, tai ainakin kannattaa olla hienotunteinen. Voi olla rakastunut ja asettua tytön puolelle kaikessa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi saa juuri hän hermot kiehumaan? Onko itselläsi omistamisen halua tähän kuopukseen? 

On luovuttava siitä viimesestäkin lapsukaisesta ja vielä jollekin "hirveälle" teinille? Tutkaile omia tunteitasi, yleensä se on lehmänhermojen saavuttamisessa olennaista. 

Mutta käytännön vinkkejä: 

Tuskin tyttö nyt niin röyhkeä on, että jos vain pyydät olemaan ilman puhelinta joulupöydässä, niin etteikö toimisti niin. 

Pyydä myös auttamaan jossain asiassa? Sanot, ettei tarjoa apuaan. Se voi noin nuorelle olla vähän hankalaa ja kokee sen ehkä tunkeiluksi. Pyydä tekemään jotain. 

Ja ennen kaikkea ole onnellinen ihanista lapsistasi, jotka löytävät puolisoita kauheasta anopista huolimatta :)

Vierailija
14/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot vaan suoraan enne ateriaa, että pöydässä ei puhelinta käytetä. Et tietenkään vihaisesti tai osoita lausetta suoraan tytölle, vaan katsahdat ikään kuin kaikkia.  Tai sitten kerrot pojallesi, että toivot että joulupöydässä ei puhelinta räplätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun miniähän on ihan ilmiselvä av-mamman taimi aluillaan. Räplää puhelinta ja pitää mykkäkoulua! Nyt vaan molemmat uhriudutte ja mökötätte oikein kunnolla, kyllä siitä kunnon suomalainen perhejoulu syntyy.

Vierailija
16/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea nyt tarkemmin ottaa kantaa, kun en tapausta tunne, mutta voihan olla, että tyttö ei parikymppisenä oikein vaan tajua näitä juttuja. Meillä esim. ei lapsuudenkodissani ikinä kiitetty mistään, kuten ei sukulaistenkaan parissa, siis se ei vaan kuulunut "kulttuuriin", vaikkei mitään hirviöitä oltukaan. Ihan varmasti olen monta kertaa unohtanut aikanaan anoppiloissa kiittää, kun se ei vaan ollut tapana. (Nykyisin jo sujuu.) Ja meidän nykyisissä sukujuhlissa ne on teinien lisäksi myös aikuiset, jotka seurustelee puhelimiensa kanssa. Jos et tiedä tytön taustoja, et voi ehkä suoraan lynkata, mutta hienovaraisesti voit toki "kasvattaa".

Vierailija
17/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva kuulla että kaltaisiasi anoppejakin on. Itselläni on nimittäin ihan päinvastaiset kokemukset.

Minä olen kuvailemasi "ahkera" ja sosiaalinen miniä, aina olen tarjonnut apuani ja oma-aloitteisestikin auttanut. Olen jo lapsena saanut vanhanaikaisen, perinteisen kasvatuksen, jossa erityisesti vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja aina oma-aloitteisesti osallistutaan ja ollaan ahkeria. Olen kiittänyt, ollut kohtelias, yrittänyt sekä keskusteluissa että käytännön asioissa huomioida kaikki. Silti juuri minä olen aina ollut se sorsittu ja ei-pidetty. Tunnen suoraan sanottuna olevani ihan väärässä seurassa ja täysin muista poikkeava.

Anopin kahta muuta miniä- ja vävykokelasta anoppilassa passataan ja hehkutetaan. Ja nämä kaksi ovat juurikin kuvailemasi kaltaisia kännykänräplääjiä, epäsosiaalisia, auttamattomia, passiivisia, osaamattomia, kiukuttelevia istuskelijoita. Ja silti juuri he käyttäytyvät anopin maailmassa oikein ja ovat hyväksyttyjä. Mitä ihmettä?! Itselläni meni vuosikausia ennen kuin pystyin ymmärtämään moista arvomaailman eroa!

Mitä tästä voi päätellä: on olemassa kahta eri arvomaailmaa. Jossakin toisessa ympäristössä nuorimman miniäsi käytöstä arvostetaan ja kannustetaan: hän toimii täydellisesti ainakin mun anoppini maailmankuvassa. Oma arvomaailmani taas ei sovi anoppini ajatusten kanssa ollenkaan yksiin.

Huomioitavaa myös on, että monesti nämä asiat periytyvät ja opitaan vähintäänkin sosiaalisesti jo varhaislapsuudessa: uskomatonta mutta totta, oma anoppini käyttäytyy oman vanhan äitinsä seurassa ihan yhtä flegmaattisesti, vihamielisesti ja passiivisesti kuin AP:n kuvailema miniä. Eli passuuttaa itseään ilman tunnontuskia, vanhalla (!!) äidillään. Vaikeaa on ollut uskoa silmiään sitä todistaessa. :(

Vierailija
18/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos haluat apua niin kannattaa sanoa asiasta ihan reippaasti heti kun tulevat käymään vaikka, että "Liisa sinähän voisit sitten auttaa minua vaikka asian x kanssa myöhemmin". Minä en esimerkiksi kehtaa alkaa toisen kodissa alkaa ompinpäin auttaa jos en tiedä että sitä minulta odotetaan, aika monethan ihmiset eivät halua toisia höösäämään vaikka keittiöönsä. Joten suoruus ilman muuta kannattaa tässä asiassa.

Tuosta kännykästä voisit mainita pojallesi että jos voisi vihjata tyttöystävälleen, että ei sitten räpelletä ruokapöydässä. Ehkäpä se tuosta lutviutuu...

Vierailija
19/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vinkeistä, tuo ylikohteliaisuus voisi olla aseeni tänä jouluna... Esille nousi monessa vastauksessa, etteihän vaan naispuoleiset ole velvoitettuja kyökkipiioiksi, mutta meillä on pikemminkin aina ollut niin, ettei ikinä tarvitse pyytää, vaan kaikki tekevät oma-aloitteisesti osuutensa. Tai niin että yksi heittää ilmoille idean ja muut ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi. Ehkä siitä syystä onkin niin haastavaa, että yhtä täytyisi jatkuvasti pyydelle tai kysellä apua, se ei oikein sovi mielestäni tasavertaiseen perhepiiriin, jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen. 

 

Nuorin poikani on tosiaan 21 ja tyttöystävänsä samoin, eli ihan teineistä ei ole kyse – joskin etenkin tämän tytön käytös sellaisen tuo mieleen. En mielestäni ole mitään uhrautuja- ja passaajatyyppiä - en ole koskaan ollut mikään pullantuoksuinen kotiäiti - ja ehkä siitä syystä meillä on tosi vieras näky se, että yksi istuu sohvannurkassa puhelin kourassa, kun muut hääräävät ympärillä ja valmistelevat, että kaikki voivat rentoutua yhdessä. Itse kun en halua koko aattoa viettää keittiössä, niin helpompaa on, että kaikki tekevät jotain ja valmistelut on ohi tunnissa parissa. Ja samalla vitsit lentää ja kaikilla on hauskaa. 

 

Voisin esimerkkinä nostaa yhden tapauksen muutaman viikon takaa, kun poikani ja tyttöystävänsä olivat käymässä meillä kylässä. Olimme sopineet menevämme ravintolaan illalliselle ja koska kaikki kuitenkin ottaisivat pari lasia viiniä, menimme taksilla. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, joimme viiniä ja maksu hoidettiin minun ja mieheni kukkarosta. Koska ilta oli kaunis ja matkaa meille kotiin olisi vain alle kolme kilometriä, mieheni ehdotti, että mentäisiinkö kävellen. Tyttö nosti ilmoille sellaisen kohtauksen, että päät kääntyilivät viereisistä pöydistä. Hän ei kuulemma kävelisi metriäkään ja siellä on ihan kauhea ilma ja hän ei olisi kyllä tullut jos olisi tietänyt, että joutuu kävelemään tuolla koiranilmassa ja jäkä jäkä. Ihan kuin viisivuotiaan uhmakohtaus! Voin vaan kuvitella, minkälainen show saadaan jouluna, kun aletaan valmistautua perinteistä joulukirkko- ja hautausmaakäyntiä varten. Pakko ei ole lähteä mukaan, mutta mököttääkään ei tarvitsisi koko iltaa siitä syystä, ettei kukaan jää kotiin katsomaan, kun hän tuijottaa näyttöä.

Vierailija
20/186 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en osannut tarjota apua vielä parikymppisenä anopille, meillä on ollut sellainen kulttuuri omassa perheessä, että isäntäperhe hoitaa kaiken laittamisen ja vieraat vaan istuvat. 

 

Vieläkin koen vaikeana mennä ikäänkuin anopin reviirille keittiöön ja nykyään perheateriat sujuvatkin niin, että anoppi tulee meille vieraaksi ja saa istua rauhassa kun minä kokkaan :)