Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ero raskausaikana

Vierailija
13.12.2015 |

Tämmöinen nyt edessä. Kolmisen kuukautta laskettuun aikaan. Tammikuun alusta mun pitäisi päästä muuttamaan omaan kämppään. Ensimmäinen lapsi kyseessä.

Onko saman kokeneita? Hyviä vinkkejä huoltajuuteen, käytännön juttuihin ym liittyen? Kuka kannattaisi ottaa synnytykseen mukaan? Kuinka neuvolassa on suhtauduttu? Kaikki mahdollinen tieto / kokemukset tänne! Kiitos!

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko kellään kommentoitavaa..?

Vierailija
2/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootteko kauan olleet yhdessä? Eikö mitään muuta mahdollisuutta ole kuin erota? Kuulostaa rankalta. :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän yhden perheen jossa vanhemmat erosivat raskausaikana. Olivat olleet todella pitkään yhdessä ja lasta oli toivottu pitkään. Suhde taisi olla jo lopuillaan kun raskaus selvisi mutta eivät pystyneet enää jatkamaan yhdessä. Lapsi on nyt n. 3 kk ja on aina silloin tällöin öitä isällä (ehkä pari yötä viikossa). Äiti ei käsittääkseni imetä, joten vierailut isän luona onnistuivat paremmin syöttöjen kannalta.

Vierailija
4/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No syihin en halua tässä mennä, mitta sanotaanko että ne, millä nyt yleensäkin mies pääsee kiihdytyskaistalle kohti avioeroa. Lopun voitte arvata.

Haluan edes hieman nauttia raskaudesta ja lapsesta kun se on syntynyt. Eihän tämä optimaalista ole, mutta minkäs teet. Nyt jaksan vielä fyysisesti muuttaa, vs. vauva-aikana valvomiset ym voisi tehdä siitä mahdotonta.

Kiitos kommenteista. Ajattelin kyllä imettää, jos vaan mahdollista.

Mistähän yh saisi kavereita, siis muita äitejä? Epäilen että mamma ja vauvakerhoissa katsotaan vähän pitkään..

Vierailija
5/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei katsota pitkään. Siellä ollaan vaan äiti ja lapsi, ei isää tarvitse ottaa puheeksi, jollei halua.

Jossakin on tapaamisia myös jo odottaville äideille?

Tsemppiä!

Vierailija
6/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän vauvakerhoissa on yh-äitejä eikä ole katsottu kieroon. Rohkeasti vaan hakeudut porukoihin, niistä saa tosi paljon voimaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mikä sen eron syy on? Pettäminen? Jos näin, niin ei kannata lähteä sen vuoksi elelemään yksin vauvan kanssa. Niin moni mies pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ei sen takia kannata erota, vaikka rankalta nyt tuntuukin.

Vierailija
8/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voivoi epävarmoissa parisuhteissa ei pitäisi lisääntyä... :/ En usko, että vauvakerhoissa kuitenkaan oudoksutaan. Tunnen paljon yksinhuoltajia, myös muutaman YH- isän. :) varmasti saat kavereita, voimia! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No mikä sen eron syy on? Pettäminen? Jos näin, niin ei kannata lähteä sen vuoksi elelemään yksin vauvan kanssa. Niin moni mies pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ei sen takia kannata erota, vaikka rankalta nyt tuntuukin.

 

Ei vain kukaan mun tuntemani mies ole pettänyt. 

Vierailija
10/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No mikä sen eron syy on? Pettäminen? Jos näin, niin ei kannata lähteä sen vuoksi elelemään yksin vauvan kanssa. Niin moni mies pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ei sen takia kannata erota, vaikka rankalta nyt tuntuukin.

 

Todellakin kannattaa erota nyt, eikä sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Ero tulee ennemmin tai myöhemmin jos tilanne on tuo, eli ero vaan samantien, lapsi kärsii myöhemmin erosta mutta nyt ei sitä vielä tajua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä sen eron syy on? Pettäminen? Jos näin, niin ei kannata lähteä sen vuoksi elelemään yksin vauvan kanssa. Niin moni mies pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ei sen takia kannata erota, vaikka rankalta nyt tuntuukin.

 

Ei vain kukaan mun tuntemani mies ole pettänyt. 

Ei liene ensimmäinen tai toinenkaan asia mistä avaudutaan kahvipöydässä..

Eiköhän nämä asiat jää ikuisiksi salaisuuksiksi.

T. Mies

Vierailija
12/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä kommentteja!

Onneksi mulla on hyvät tukijoukot samalla paikkakunnalla. Jos olisin aivan yksin, pelkän miehen varassa täytyy sanoa että hirvittäisi.

Noin ajattelin itsekin että parempi erota nyt, kun että lapsi joutuisi kuuntelemaan riitelyä. Toivonmukaan ollaan ihan hyvissä väleissä siinä vaiheessa kun alkaa ymmärtää jotain.

Kiva kuulla että ei katsota kieroon yh:tä. Hullultahan se tuntuu, että tämmöisinä aikoina, terrorismi, kaikki nää oikeet vaarat mitä maailmassa on, niin lapsen saaminen suhteen ns. ulkopuolella olis vieläkin jotenkin häpeällistä. Pystyn kuitenkin helposti elättämään itseni ja vauvan, luojan kiitos tajusin nuorena kouluttautua!!

No. Onhan tässä vielä aikaa ennen babyn syntymää. Pitää alkaa ottaa asioista selvää, juuri nyt tuntuu että en ole mihinkään ryhmiin valmis ns. selvittämään tilannettani, mutta ehkä se vielä siitä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä sen eron syy on? Pettäminen? Jos näin, niin ei kannata lähteä sen vuoksi elelemään yksin vauvan kanssa. Niin moni mies pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ei sen takia kannata erota, vaikka rankalta nyt tuntuukin.

 

Ei vain kukaan mun tuntemani mies ole pettänyt. 

Ei liene ensimmäinen tai toinenkaan asia mistä avaudutaan kahvipöydässä..

Eiköhän nämä asiat jää ikuisiksi salaisuuksiksi.

T. Mies

 

Eikö tuo luokittelu "kaikki miehet ovat pettäjiä" on vähän kulunut? 

Vierailija
14/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en oikein osaa sanoa muuta kuin yhden ystävän kokemuksen. Erosivat jo raskauden alkuvaiheessa ja suht sopuisasti saivat kaikki asiat sovittua. Lapsi on nyt 2-vuotias ja kaikki osapuolet ainakin vaikuttavat onnellisilta. Toki alku on raskasta; yleistettynä äidille koska on kokoajan "yksin" vastuussa vauvasta ja isälle taas kun ei saa olla vauvan kanssa yhtä paljon kuin tahtoisi.

Jos aiot imettää niin usein kai nämä tapaamisasiat menevät niin että isä käy sun luona hoitamassa vauvaa tiettyinä päivinä. Touhuilet omia hommiasi eri huoneessa ja annat isän hoitaa ihan rauhassa, isä tuo lapsen imetettäväksi kun on tarve.

Neuvolassa ollaan varmasti ymmärtäväisiä ja saat sieltä hyviä neuvoja asiaan. Kunnan lastenvalvojaan huoltajuusasioissa yhteyttä, en tiedä voiko jo ennen syntymää olla yhteydessä. Tsemppiä kovasti teille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nyt oli vaan joku kerta pettäminen, niin mieti vielä..

Jos taas pidempi sivusuhde niin sellaista on toki vaikeampi antaa anteeksi..

Vierailija
16/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä sen eron syy on? Pettäminen? Jos näin, niin ei kannata lähteä sen vuoksi elelemään yksin vauvan kanssa. Niin moni mies pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ei sen takia kannata erota, vaikka rankalta nyt tuntuukin.

 

Ei vain kukaan mun tuntemani mies ole pettänyt. 

Ei liene ensimmäinen tai toinenkaan asia mistä avaudutaan kahvipöydässä..

Eiköhän nämä asiat jää ikuisiksi salaisuuksiksi.

T. Mies

 

Eikö tuo luokittelu "kaikki miehet ovat pettäjiä" on vähän kulunut? 

Ei kaikki petä. Monet kylläkin. Ja sehän ei vuosituhansien saatossa ole muuksi muuttunut eikä muutu.

Vierailija
17/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, 

 

Minulla oli sama tilanne. Jouduin lähtemään tyhjän päälle ja muutin juurikin niin, että laskettuun aikaan oli vain kaksi kuukautta aikaa. 

 Olette ilmeisesti naimisissa? Silloin huoltajuus ymmärtääkseni on automaattisesti yhteishuoltajuus, toki voin olla väärässä. Muussa tapauksessa sinulla on lapsen syntymästä saakka yksinhuoltajuus - ainakin siihen saakka, että lastenvalvojan luona sovitte huoltajuudesta yhdessä ja molemmat allekirjoittavat sopimuspaperit. 

 

En tiedä tilannettasi, mutta omalla kohdalla kyllä helpotti muuttaa. Raskausaika oli surua täynnä, oli henkisesti todella vaikeaa aikaa vaikka lastani rakastin koko ajan. 

 

Kun  vauva syntyi, se pyyhkäisi osan surusta pois. Tilalle astui onni ihanasta pienestä elämänalusta sylissäni. Silti itkin usein esim. kauppareissun jälkeen, jos näin pariskuntien hellivän toisiaan ja pientä vauvaansa. Yksinäisyyden tunne oli musertavaa. Sitä kipua kannan edelleen, vaikka lapsi on jo kolme. 

 

En kadu kuitenkaan pätkääkään että lähdin. Suosittelen sitä jo pelkästään sen vuoksi, että saat oman kodin rauhan ja sinulla on mahdollisuus laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten - hänen ei tarvitse syntyä taistelutantereelle ja sinä saat tilaa omille tunteillesi. 

 

Aika auttaa <3 Tiedän, että on synkkää mutta sinä selviät siitä! Niin minäkin selvisin… En ilman kipua, mutta ehkä se sitten lopulta onkin vain kasvukipua? :-) 

 

Kaikkea hyvää elämääsi ja onnea tulevaan vauva-arkeen! Se on ihanaa, vain se pieni käärö sylissäsi kaiken sen vaivan arvoista!

 

p.s. Isä oli minulla mukana synnytyksessä, vaikka emme oikeastaan muuten tekemisissä olleetkaan. Omalla kohdallasi kannattaa miettiä lähinnä omaa jaksamistasi ja sitä haluatko hänet mukaan niin  intiimiin tilanteeseen? 

 

Itse en ihan pientä vauvaa isälle yksin antanut, liikuimme aina pakettina koska imetin lasta. 

 

Kannattaa silti varmaan selvittää miten paljon isä haluaa olla tekemisissä lapsensa kanssa ja mikä on realistista. Vauvan kiintymyssuhteiden valossa en suosittele, että jättäisit lastasi kovin pitkiksi ajoiksi ilman läheisyyttäsi. Lapsi ehtii kyllä rakentaa suhdetta isäänsä myöhemminkin. Jos vain mahdollista, niin paras vaihtoehto kai olisikin, että isä vierailisi teidän luonanna? 

 

Voit soittaa lasten valvojalle ja kysyä käytännön vinkkejä heiltä, uskoisin myös että neuvolasta saat apua ja tietoa esim. vertaistukiryhmistä. 

 

Valoa jouluusi <3

 

Vierailija
18/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saman kokenut.

Siskoni tuli mukaan synnytykseen. Neuvolassa ei asiasta enemmälti keskustelti, totesin olevani yh.

Halusin yksinhuoltajuuden ja mies suostui siihen.  Hänestä ei ole ollut vanhemmuuteen. Lapset kokevat että on ainoastaan biologisesti isä muttei muuten. 

 

 

 

Vierailija
19/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli yhdenillan juttu miehen kanssa jonka vaimoke oli raskaana.

Olis kyllä kauheeta jos sen takia eroisivat. Mies puhui kauniisti puolisostaan, oli vaan puutteessa niin kuin minäkin. Kaksi kännistä nyt vaan nopeasti paneskeli ja ei siinä sen kummempaa. En edes muista tyypin nimeä enkä tiedä ikää, en asuinpaikkaa enkä muutakaan.

No, onneksi ei miehellä ole pelkoa kiinni jäämisestä. Ellei ole niin tyhmä, että kertoo.

Vierailija
20/22 |
13.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi halpamaisimmista tempuista pettää raskaana olevaa puolisoaan. Joka tapauksessa tsemppiä aloittajalle! Kyllä sä pärjäät! Minäkin liputtaisin sn puolesta, että isä tapaa lasta sinun luonasi. Pienelle vauvalle ei ole hyväksi olla erossa pääasiallisesta huoltajastaan.