Skitsofrenia?

Vierailija

Pelkään että minulla on skitsofrenia. Luin netistä skitsofrenian oireista ja minuun täsmäsivät kaikki negatiiviset oireet, positiivisista vain katatonia.

Tunnen itseni erilaiseksi ja oudoksi, olen eristäytynyt kaikista ihmisistä. Tuntuu että minulla ei ole ollenkaan persoonallisuutta eikä omia ajatuksia tai tunteita. Minulla ei ole mitään harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, ei mitään sanottavaa, ei edes ilmeitä. En kykene keskustelemaan ihmisten kanssa, minun on vaikea muodostaa lauseita. Minulla ei ole yhtään läheistä ystävää tai ihmistä, en kykene ylläpitämään ihmissuhteita.

Joskus saatan vain jähmettyä paikoilleni ja tuijottaa vaikka lattiaa tai seinää pitkiäkin aikoja. Välillä en jaksa nousta sängystä koko päivänä koska en koe sitä merkitykselliseksi tai minulla ei vain ole tarpeeksi tahtoa siihen.

Aistiharhoja tai hallusinaatioita minulla ei ole joitain valveunia lukuunottamatta. Välillä pelkään nukkumista painajaisten takia.

Häpeän itseäni jatkuvasti ja tunnen outoa syyllisyyttä kaikesta. Pelkään ihmisiä ja minusta tuntuu että kaikki puhuvat pahaa minusta tai vihaavat minua. Kun poistun kotoani olen koko ajan varuillani ja sellaisessa pelokkaassa tilassa. Väistelen ihmisten katseita mutta joskus saatan jäätyä tuijottamaan jotain ihmistä silmiin. Koulun sain käytyä vaivoin loppuun. Pelkäsin koko ajan enkä voinut mennä edes ruokalaan syömään kun käteni alkoivat täristä.

Lapsuuteni oli todella traumaattinen ja olen koulukiusattu. Olen käynyt psykoterapiassa masennuksen takia ja syönyt mielialalääkkeitä. En ole kuitenkaan halunnut jatkaa hoitoa koska en usko että olen masentunut.

Kenen kanssa minun kannattaisi keskustella asiasta tai mistä hakea apua? N20

Kommentit (13)

Vierailija

Tämä oli tosi hieno kirjoitus! Se osoittaa, että olet realiteeteissa ja kykenet hyvin koostuneesti ja rationaalisesti arvioimaan omaa tilaasi. Nämä kaikki ovat merkkejä, jotka eivät viittaa skitsofreniaan. Ennemminkin uskoisin, että saatat kärsiä syvästä masennustilasta kenties sosiaalisten tilanteiden pelon tai ahdistuneisuushäiriön kanssa. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä omaan terveysasemaasi, jota kautta saat lähetteen psykiatrian poliklinikalle tutkimusjaksolle ja hoitoon. Jos tämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, voisitko ottaa perheenjäsenesi (äiti, sisarus?) mukaan tai ottaa yhteyttä esim. Mielenterveyden keskusliiton neuvontapalveluun? Paljon tsemppiä sinulle! Kirjoituksesi osoittaa, ettet todellakaan ole mikään toivoton tapaus!

T. Psykiatrinen sairaanhoitaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pelkään että minulla on skitsofrenia. Luin netistä skitsofrenian oireista ja minuun täsmäsivät kaikki negatiiviset oireet, positiivisista vain katatonia.

Tunnen itseni erilaiseksi ja oudoksi, olen eristäytynyt kaikista ihmisistä. Tuntuu että minulla ei ole ollenkaan persoonallisuutta eikä omia ajatuksia tai tunteita. Minulla ei ole mitään harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, ei mitään sanottavaa, ei edes ilmeitä. En kykene keskustelemaan ihmisten kanssa, minun on vaikea muodostaa lauseita. Minulla ei ole yhtään läheistä ystävää tai ihmistä, en kykene ylläpitämään ihmissuhteita.

Joskus saatan vain jähmettyä paikoilleni ja tuijottaa vaikka lattiaa tai seinää pitkiäkin aikoja. Välillä en jaksa nousta sängystä koko päivänä koska en koe sitä merkitykselliseksi tai minulla ei vain ole tarpeeksi tahtoa siihen.

Aistiharhoja tai hallusinaatioita minulla ei ole joitain valveunia lukuunottamatta. Välillä pelkään nukkumista painajaisten takia.

Häpeän itseäni jatkuvasti ja tunnen outoa syyllisyyttä kaikesta. Pelkään ihmisiä ja minusta tuntuu että kaikki puhuvat pahaa minusta tai vihaavat minua. Kun poistun kotoani olen koko ajan varuillani ja sellaisessa pelokkaassa tilassa. Väistelen ihmisten katseita mutta joskus saatan jäätyä tuijottamaan jotain ihmistä silmiin. Koulun sain käytyä vaivoin loppuun. Pelkäsin koko ajan enkä voinut mennä edes ruokalaan syömään kun käteni alkoivat täristä.

Lapsuuteni oli todella traumaattinen ja olen koulukiusattu. Olen käynyt psykoterapiassa masennuksen takia ja syönyt mielialalääkkeitä. En ole kuitenkaan halunnut jatkaa hoitoa koska en usko että olen masentunut.

Kenen kanssa minun kannattaisi keskustella asiasta tai mistä hakea apua? N20


Lääkärin tietty? Varaat ajan psykiatrille/psy sh.

Mielestäni sinulla ei ole skitsofreniaa eikä mikään viittaa siihen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä oli tosi hieno kirjoitus! Se osoittaa, että olet realiteeteissa ja kykenet hyvin koostuneesti ja rationaalisesti arvioimaan omaa tilaasi. Nämä kaikki ovat merkkejä, jotka eivät viittaa skitsofreniaan. Ennemminkin uskoisin, että saatat kärsiä syvästä masennustilasta kenties sosiaalisten tilanteiden pelon tai ahdistuneisuushäiriön kanssa. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä omaan terveysasemaasi, jota kautta saat lähetteen psykiatrian poliklinikalle tutkimusjaksolle ja hoitoon. Jos tämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, voisitko ottaa perheenjäsenesi (äiti, sisarus?) mukaan tai ottaa yhteyttä esim. Mielenterveyden keskusliiton neuvontapalveluun? Paljon tsemppiä sinulle! Kirjoituksesi osoittaa, ettet todellakaan ole mikään toivoton tapaus!

T. Psykiatrinen sairaanhoitaja

Kiitos vastauksestasi. Kävin pari vuotta psykoterapiassa mutta siitä ei ollut mitään apua koska en pystynyt olemaan täysin oma itseni ja pelkäsin avautua hänelle. Minulla oli sielläkin tietynlainen rooli jota esitin. Minulla ei ole oikeasti toiveita tai persoonallisuutta, se kaikki on pelkkää näytelmää. Miten kukaan terapeutti voi auttaa minua jos en ole oikeasti olemassa. Olen kaiken aikaa vain yrittänyt rakentaa itselleni kulissia että voisin tuntea itseni normaaliksi ja hyväksytyksi. Oikeasti olen vain tyhjä kuori.

Perheeseeni olen katkaissut välit koska kaikki perheenjäseneni ovat itsekin mielenterveysongelmaisia. Ketään läheistä ystävää minulla ei ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Äitin kanssa kannattaa keskustella ja ei sulla ole mikään skitsofrenia.

Odotinkin milloin joku tulee vähättelemään kertomaani. Perheessäni on paljon mielenterveysongelmia. Äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja veljelläni oli skitsofrenia, miten voin olla varma olenko itsekkään terve? Äitiini en pidä yhteyttä. AP

Vierailija

Nuo kuulostaa traumatisoitumisen oireilta. En nyt mikään psykologi ole, mutta voisit huvikseen lukasta dissosisaatiohäiriöstä. Itsellä oli samoja oireita ja hyödyin todella paljon traumaterapiasta. Toivottavasti pääset oikeaan paikkaan, nyt vain sitä apua hakemaan. Kirjoita tuo aloitus vaikka paperille ja anna se hoitajalle. Tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitin kanssa kannattaa keskustella ja ei sulla ole mikään skitsofrenia.

Odotinkin milloin joku tulee vähättelemään kertomaani. Perheessäni on paljon mielenterveysongelmia. Äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja veljelläni oli skitsofrenia, miten voin olla varma olenko itsekkään terve? Äitiini en pidä yhteyttä. AP

Mitenkään vähätellyt, ei vaan kuulostanut kertomasi perusteella skitsofrenialta. Lisäksi äidin kanssa on ihan hyvä keskustella asioista, koska yleensä äiti välittää lapsistaan ja tuppaa tukemaan ja auttamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitin kanssa kannattaa keskustella ja ei sulla ole mikään skitsofrenia.

Odotinkin milloin joku tulee vähättelemään kertomaani. Perheessäni on paljon mielenterveysongelmia. Äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja veljelläni oli skitsofrenia, miten voin olla varma olenko itsekkään terve? Äitiini en pidä yhteyttä. AP

Mitenkään vähätellyt, ei vaan kuulostanut kertomasi perusteella skitsofrenialta. Lisäksi äidin kanssa on ihan hyvä keskustella asioista, koska yleensä äiti välittää lapsistaan ja tuppaa tukemaan ja auttamaan.

Läheskään kaikkien äidit eivät ole pullantuoksuisia, huolehtivaisia äitejä. Toisia ei kiinnosta pätkän vertaa miten lapsensa pärjää elämässä. Uskomatonta miten tietämättömiä jotkut ovat...
-ohis

Vierailija

Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet vastata. En vain tiedä enää miten päästä eteenpäin tässä tilanteessa, tuntuu että olen kuin jossain kuopan pohjalla vankina. Toivon että pääsen pois tästä olotilasta ja voin olla ehkä joskus normaali ja että minun ei tarvitsisi hävetä itseäni. AP

Vierailija

AP, mulla on ollut sama oireisto. Diagnoosina masennus ja ahdistushäiriö. Itsekään en terapiassa käy mainitsemasi kuoren takia. Meditaatio on mulla auttanut. Ja haaveilu, niin hölmöltä kun se kuulostaakin :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat