Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koulukiusaajat - kadutteko nyt aikuisiällä?

Vierailija

Ketään syyllistämättä haluaisin kysellä onko täällä ketään entisiä koulukiusaajia. Luin äsken tuossa erään äidin kirjoituksen lapsensa koulukiusaamisesta ja jäin miettimään, että oletteko te entiset koulukiusaajat aikuisiälänne katuneet koulukiusaamista? Vai oletteko pistäneet sen nuoruuden tyhmyyden ja ymmärtämättömyyden piikkiin? Itse en ole koskaan ollut koulukiusaaja enkä liioin koulukiusattu. Alkoi vaan kiinnostamaan tällainen. Oletteko yrittäneet ottaa yhteyttä "uhreihinne" nyt myöhemmällä iällä pahoitellaksenne tai muuten?

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija

Kadun. Tai en ole ikinä ollut mikään varsinainen kiusaaja, mutta valitettavasti olen ollut niitä munattomia tyyppejä jotka nauravat vieressä, eivätkä lopeta hommaa tai kerro asiasta opettajille. Onneksi tällä pojalla jota kiusattiin näyttää kuitenkin menevän nykyään hyvin ja vaikka häntä kiusattiin niin hänellä oli myös kavereita kouluaikana. 

Olen joskus miettinyt, että pitäisi ottaa yhteyttä ja vaikka pyytää anteeksi mutta sehän olisi pelkkää itsekkyyttä minun puolelta. Uhrille siitä ei olisi mitään hyötyä, minä vain saisin mielenrauhaa. 

Vierailija

En oikeastaan ole katunut. 

Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen". 

Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen. 

Vierailija

Heti sain alapeukutuksia, se on selvä... 

Mutta heitetään vastakysymys. Kuinka moni oikeasti "katuu" jotain, mitä on tehnyt jonain kymmenvuotiaana. 

Ei kukaan voi katua. Kiusaamisella ja kiusaamisellakin on eroa ja varsinkin on eroa, onko 15-vuotias vai 7-vuotias. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut. 

Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen". 

Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen. 

Ja siltikään et itse osaa tarkastella käytöstäsi ulkopuolelta, vaikka niiden kiusattujen puolelta. Ääliö.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kadun. Tai en ole ikinä ollut mikään varsinainen kiusaaja, mutta valitettavasti olen ollut niitä munattomia tyyppejä jotka nauravat vieressä, eivätkä lopeta hommaa tai kerro asiasta opettajille. Onneksi tällä pojalla jota kiusattiin näyttää kuitenkin menevän nykyään hyvin ja vaikka häntä kiusattiin niin hänellä oli myös kavereita kouluaikana. 

Olen joskus miettinyt, että pitäisi ottaa yhteyttä ja vaikka pyytää anteeksi mutta sehän olisi pelkkää itsekkyyttä minun puolelta. Uhrille siitä ei olisi mitään hyötyä, minä vain saisin mielenrauhaa. 

Mulla oli munaa kiusata ja halveksin teitä hännystelijöitä. Heti, jos vähän jäi kiinni, niin suu supussa. Ette puolustaneet minua sen enempää kuin kiusattua. 

Mieluummin olen ikuisesti se kiusaaja kuin tuollainen lammas. Olisitte mennyt lahtaamaan juutalaisiakin Hitlerin sormen osoituksesta. 

Minulla on sentään oma tahto!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Heti sain alapeukutuksia, se on selvä... 

Mutta heitetään vastakysymys. Kuinka moni oikeasti "katuu" jotain, mitä on tehnyt jonain kymmenvuotiaana. 

Ei kukaan voi katua. Kiusaamisella ja kiusaamisellakin on eroa ja varsinkin on eroa, onko 15-vuotias vai 7-vuotias. 

Mieleltään ja empatiakyvyiltään terve ihminen katuu. Päästään viallinen ei.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun. Tai en ole ikinä ollut mikään varsinainen kiusaaja, mutta valitettavasti olen ollut niitä munattomia tyyppejä jotka nauravat vieressä, eivätkä lopeta hommaa tai kerro asiasta opettajille. Onneksi tällä pojalla jota kiusattiin näyttää kuitenkin menevän nykyään hyvin ja vaikka häntä kiusattiin niin hänellä oli myös kavereita kouluaikana. 

Olen joskus miettinyt, että pitäisi ottaa yhteyttä ja vaikka pyytää anteeksi mutta sehän olisi pelkkää itsekkyyttä minun puolelta. Uhrille siitä ei olisi mitään hyötyä, minä vain saisin mielenrauhaa. 

Mulla oli munaa kiusata ja halveksin teitä hännystelijöitä. Heti, jos vähän jäi kiinni, niin suu supussa. Ette puolustaneet minua sen enempää kuin kiusattua. 

Mieluummin olen ikuisesti se kiusaaja kuin tuollainen lammas. Olisitte mennyt lahtaamaan juutalaisiakin Hitlerin sormen osoituksesta. 

Minulla on sentään oma tahto!

Periaatteessa ihan totta vaikka proavasti kirjoitatkin. Semmonen yläasteikäinen on monesti aika tahdoton olento. Ja kyllähän niitä "tein vain mitä käskettiin" kaasunlaskijoita Saksassa aikoinaan riitti.

Vierailija

Aikuisiällä eräs kiusaaja otti yhteyttä ja pyysi anteeksi. Olin kohtelias ja vastasin jotain nuoruuden hölmöilyistä, mutta mielessäni ajattelin, että hohhoijaa get over it.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut. 

Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen". 

Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen. 

Ja siltikään et itse osaa tarkastella käytöstäsi ulkopuolelta, vaikka niiden kiusattujen puolelta. Ääliö.

Kysymys kuului, kadunko. Vastasin, että en kadu. 

Mitä minun pitäisi tarkastella itseni ulkopuolelta? Jostain on varmasti tuntunut kurjalta. Toki tiedän sen. Ei minun sitä pidä erityisesti tarkastella. Aika tampio saa psykologisesti olla, jos ei ihan tarkastelematta tajua, että kiusaaminen on kiusatulle ikävä kokemus. 

Vierailija

Kiusuttana musta tuntuisi lähinnä vastenmieliseltä että joku tulisi pyytelemään kiusaamista vuosikymmenten jälkeen anteeksi. Paras osoitus siitä että se todellakin kuului nuoruuden typeryyksiin ja siihen että ei osannut paremmin vuorovaikutustaitoja on se että antaa asian olla. Muutaman kiusaajani kanssa olen ihan ok väleissä mutta en odota heiltä anteeksi pyyntöjä se riittää että he suhtautuvat minuun nykyisin asiallisesti.

Vierailija

Nonniin tässä taas näkyy että ei kiusaajat oikeasti missään vaiheessa kadu tai mitään sellaista!

Ja jotkut idiootit silti yrittävät niin väittää.

Kiusaamiseen ei tepsi muu kuin ankarat rangaistukset ja voimakas puuttuminen.

Kiusaajat eivät itsestään kadu, heidät on laitettava katumaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut. 

Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen". 

Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen. 

Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nonniin tässä taas näkyy että ei kiusaajat oikeasti missään vaiheessa kadu tai mitään sellaista!

Ja jotkut idiootit silti yrittävät niin väittää.

Kiusaamiseen ei tepsi muu kuin ankarat rangaistukset ja voimakas puuttuminen.

Kiusaajat eivät itsestään kadu, heidät on laitettava katumaan.

 

Miten laitetaan katumaan? 

Toki voit kiduttaa minua, jos nyt köysiin saat. Mutta katumuksen tunnetta et saa esiin. Voit saada anteeksipyynnön tai jopa rukouksia elämäni säilyttämisen puolesta, mutta aitoa katumusta ei tipu. 

Katumus on aitoa tunnetta siitä, että on tehnyt väärin. Ei se ruoskimalla tule, päinvastoin hyvää kokemalla jos on tullakseen. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat