Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ei millään saa siivottua tätä taloa. Kakarat sotkee sitä mukaa kun yrittää. Ei jaksa.

Vierailija

Yleensä en ole katellinen ihminen, mutta kyllä nyt tuntuu että olen kateellinen ihmisille joilla on siisti koti. Edes jouluna haluaisin että olisi fiilis että ei tarvi kotiaan ja emännyyttään hävetä. Mies kyllä auttaa, mutta ei se osaa järjestellä mitään mihinkään, se on sitä mieltä ihan sama, kunhan saa pois näkyvistä, kuitenkin kiukuttelee kun mitään ei löydä. Kaksi 6v. poikaa leikkii niin innokkaasti, että eivät muista mitä ollaan sovittu lelujen keräämisestä tai niitten levittämisestä alunperin. Ennen jaksoin siivota kun oli vaan yksi tyttölapsi joka ei sotkenut kuin oman huoneensa, ja siivosi sen kun jaksoi mäkättää. Ei ollut tälläistä paskaa. Lapsena mulla oli aina siisti huone, ja töissä mun työhuone ja pöytä on aina siisti jos ei ole joku juttu siinä just meneillään.

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
HÄH?

Onko pojat  vain miehen lapsia?

 

Ei, miten niin? Kyllä minä ne ihan ite oon maailmaan pykännyt, ja siitä asti ollut uupunut. Ja nyt on isompi talokin kun on nelihenkinen perhe, tytär on jo omillaan.

Vierailija

Mä olen jo luovuttanut. Meillä ei ole enää siistiä. Ei edes jouluksi. Kunhan lapset lähtevät kotoa jatkuu mun elämäni. Se elämisen arvoinen.

Vierailija

uliuliuli. Mä niin tunnen tän ihmistyypin. Uhriudutaan ja ollaan marttyyria. Mies ja lapset voi yrittää auttaa, mutta ne tekee väärin. Joten kaikki on pakko tehä ite. Ja sit on niiin raskasta. Yleensä vielä itse sotkee ihan helvetisti, kun ei vaan jaksa.

Iklu

En usko, että ongelma on lelujen ja tavaran kulkeutuminen ympäri taloa... vaan sen määrä. Olenko oikeassa? Jos tavaran ja lelujen määrän vähentäisi 2/3 osaan nykyisestä niin näkyisikö se missään? Tekisikö se elämästä helpommin hallittavaa?

Minä vähensin lasten lelujen määrää 1/3 osan verran lokakuussa ja sen jälkeen kävin lastenvaatteet. Marraskuussa kävin läpi omat vaatteet samalla periaatteella. Vaikka nyt on hieman vähemmän vaatteita mistä valita niin nyt on helpompaa ja nopeampaa valita.. sekä kun kaikki ovat helposti löydettävissä kun turhat ovat poissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En usko, että ongelma on lelujen ja tavaran kulkeutuminen ympäri taloa... vaan sen määrä. Olenko oikeassa? Jos tavaran ja lelujen määrän vähentäisi 2/3 osaan nykyisestä niin näkyisikö se missään? Tekisikö se elämästä helpommin hallittavaa?

Minä vähensin lasten lelujen määrää 1/3 osan verran lokakuussa ja sen jälkeen kävin lastenvaatteet. Marraskuussa kävin läpi omat vaatteet samalla periaatteella. Vaikka nyt on hieman vähemmän vaatteita mistä valita niin nyt on helpompaa ja nopeampaa valita.. sekä kun kaikki ovat helposti löydettävissä kun turhat ovat poissa.

Joo, tavaraa on liikaa. Kun jaksaisi ne käydä läpi, se on ihan helvetin tympeää hommaa. Ja kun sitä mies ei osaa tehdä, eikä oikein kukaan muukaan kuin minä. Pojilta jos kysyy, kaikki romut on tärkeitä, korkeintaan ovat valmiita luopumaan jostain sellaisesta minkä minä haluaisin pitää muistona heidän vauva-ajastaan. Omat ja miehen vaatteet kävin läpi pari vuotta sitten kun tähän muutettiin. Lasten vaatteita tietysti pitää käydä usemmin läpi, ja ongelma on se että vaikka ovat kaksoset niin ovat eri kokoisia, ennen se oli helppoa kun meni läpi että mitkä on pieniä, nyt pitää miettiä että meniskö tää vielä tuolle toiselle. Keittiössä on liian vähän kaappitilaa, sekin vituttaa, pitäis jaksaa keittiökamatkin käydä läpi ja karsia, vaikka niitäkin toki jo muuton aikana karsin, silti kertyy työtasolle aina tavaraa. Pyykkiä tulee ihan helvetisti, pojat kaikista kielloista huolimatta pudottavat kaapista puhtaita ja sitten ne pyörii pölyssä sängyn alla. Aina kun urakoi pysyy siivo vähän aikaa, ja nyt kun olen taas töissä ollut reilu vuoden on homma karannut kokonaan käsistä, kun ei ole jaksanut tehdä.

Tuossa äsken pojat komennettiin keräämään tavaransa ja viemään ne leikkihuoneeseen, olohuoneen sohvasängyn koristetyynyt oli tietty myös lattialla, ja käskin pojan ne laittaa nätisti paikoilleen, no siitä tuli sellainen show että lanteita keikuttaen ja laulaen heitteli niitä tyynyjä olan yli sänkyä kohti, eipä osunut edes sänkyyn kaikki, saatika että olis aseteltuna selkänojaksi kuten kuuluu.

En yritä esittää marttyyria, mä vaan myönnän että en jaksa, ja että kovasti tykkäisin että olisi siistiä.

ap

Vierailija

Meillä kolme plus yks joka ei sotke mutta on hengessä mukana..toivotonta..järjestele paikkoja niin on mukavampi olo mut mitään supersiistiä on seuraavan kerran sit 15 vuoden päästä..

Nyt on hei tää aika ja myöhemmin siivotaan..ei ne lapset oo pieniä kun hetken..laitas ny asiat tärkeysjärjestykseen nainen!!

Ei se joulu meitä aikusia varte oo ku noita lapsia ja niitä ei pikku sotku haittaa!!
Hellitä nainen!

Vierailija

Voin allekirjoittaa joka sanasi, ap. Noi on just ne ongelmakohdat. Ja nehän taas johtuu siitä, että oon ihan paska vanhempi, ahdistaa kun ei tiedä, minkä lelun saa oikeasti heittää jo pois, ettei lapset koe että vihaan heitä jne jne jne.

Vierailija

Onhan se kieltämättä hassua, että muualla maailmassa lapset istuu 16h työpäiviä ompelemassa jalkapalloja ja kutomassa mattoja.

Täällä ei osata omia tavaroitaan laittaa paikoilleen.

Missä vika? Eikö lapset loppujen lopuksi ole aika samanlaisia joka puolella maailmaa. Toisilta vain vaaditaan enemmän kuin toisilta. Niillä työtä tekevillä on enemmän menetettävää, sun lapsilla ei mitään.

Vierailija

Josap päättäisi, että koti on elämistä varten, ei näyttelyhuoneisto, rentoutuisi ja hoitaisi ns normaalin viikkosiivouksen. Joulu tulee ja menee ilmankin turhaa siivousstressiä. Pari vuotta ja lapset kasvaneet tuon vaiheen ohi ja tulee uudet murheet, mutta koti siistimpi. Elämä on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet vain reppana, josta ei ole yhtään mihinkään!  :D

Siltä taas tuntuu. Piti tänäänkin tehdä vaikka ja mitä, mutta vain pieni osa tuli tehtyä. Väsy on kova vaikka nukuin pitkään, ja koko kroppa tuntuu jotenkin sellaiselta puutuneelta tai painavalta, kuin kauhean fyysisen ponnistelun jälkeen, paitsi että en jaksa mitään fyysistä ponnistelua enää, jotenkin ihan pelottava asia kun fyysisesti ei vaan jaksa. Mä haaveilen siitä että olisi se ihana joulun tunnelma, ja joka vuosi se vaan on suurpiirteisempi, viime vuonna oli tekosyy että ei ollut yhtään ylimääräistä vapaata töistä, nyt otin jouluviikon vapaaksi, saas nähdä auttaako yhtään, mutta ehtii ainakin jotain joulujuttuja poikien kanssa tehdä, joulukuusen haetaan ja teen laatikot ja kinkun, poikien lahjat on suurimmaksi osaksi jo ostettuna, ne kun saa pakettiin niin on tilatulla pukilla jakamista. Tiedän että lapsille on se joulutunnelma muuta kuin siisti talo, mutta mulle, ja varmaan miehellekin olis jotenkin rauhoittavaa että on saatu siivottua, tekis vähän sellaista juhlan tuntua arkeen verrattuna. Mies menee jouluyöksi töihin, mutta kyllä se silti varmasti joulufiilikseen pääsee kun pojat on onnellisia lahjoistaan.

ap

Vierailija

Meillä on tavarat myös aina ihan hujan hajan. Lapset ovat 10v, 5v ja 1v. Ei täällä likaista ole, mutta noi kaksi nuorinta saa järjettömän sotkun aikaiseksi muutamassa minuutissa. En jaksa koko ajan komentaa ja kieltää, enkä ehdi millään siivota perässä. Ehkä tää helpottaa noin 5-10 vuoden kuluttua?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat