Aina kun itken mies huutaa "rauhoitu nyt jo, helvetti!"
Ja mitä enemmän mies huutaa ja kiroaa, sitä enemmän itken. En halua olla enää missään mielessä miehen lähellä, kun se on tuollainen. Haluaisin erota, mutta mies ei. Olen sanonut, että emme sovi yhteen kun mies ei kestä herkkyyttäni yhtään vaan alkaa sadistisesti sättiä siitä minua.
Kommentit (17)
1 jatkaa:
Onko miehesi muutenkin empatiakyvytön? Mistä huutaminen voisi johtua? Oletko kysynyt, miksi mies toimii noin?
Eroon riittää yhden ihmisen halu. Et sä mieheltä siihen lupia tau suostumusta tarvi.
Empaattisen ja herkän naisen kannattaa olla empaattisen ja herkän miehen kanssa. Esim. itse tykkään hoivata naisia :)
En ymmärrä aloittajaa. Miksi yleensä on yhdessä ihmisen kanssa, joka huutaa ja kiroaa? En todellakaan olisi. Mun kotona käyttäydytään hyvin, vaikka oltaisiin väsyneitä tai vihaisia. Täällä ei huudeta eikä kirota. Niin miehenkipeä en ole, että kuuntelisin mitään huutamista.
Toinenvaihtoehto on, että sen "herkkyytenne" vaalimisen ja jatkuvan pillittämisesn sijasta yrittäisitte tehdä jotain hyödyllistä ja vaikka korjata pieleen menneitä asioita.
Miksi sä itket jatkuvasti? Jos sulla on vaikeuksia töissä tai muuten, niin kannattaa hakea apua. Ei tuollainen jatkuva itkeminen ole normaalia. Ei siitä tietenkään saisi suuttuakaan, mutta ymmärrän kyllä senkin, että hermostuttaa jos toinen parkuu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tehnyt samaa minulle. Ja exäni. Tuntui aika pahalta, kun kukaan ei lohduttanut itkiessäni. Toinen sanoi, että itken liikaa. Toinen ei reagoinut mitenkään itkuuni: ei lainkaan kysynyt itkiessäni, että mikä on vialla. Ei halannut raskaan työpäivän jälkeen kyynelehtiessäni. Nykyisin olen oppinut pärjäämään itsekseni. Olen tavallaan kovettanut itseni. Olisipa ihanaa, jos löytäisin vielä miehen, jonka sylissä saisi itkeä illalla rankkaa päivää ja joka kysyisi lempeästi miksi itken ja lohduttaisi.
Vauvat itkee ei aikuiset ihmiset
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tehnyt samaa minulle. Ja exäni. Tuntui aika pahalta, kun kukaan ei lohduttanut itkiessäni. Toinen sanoi, että itken liikaa. Toinen ei reagoinut mitenkään itkuuni: ei lainkaan kysynyt itkiessäni, että mikä on vialla. Ei halannut raskaan työpäivän jälkeen kyynelehtiessäni. Nykyisin olen oppinut pärjäämään itsekseni. Olen tavallaan kovettanut itseni. Olisipa ihanaa, jos löytäisin vielä miehen, jonka sylissä saisi itkeä illalla rankkaa päivää ja joka kysyisi lempeästi miksi itken ja lohduttaisi.
Ehkä suomalaisissa on suht paljon viileitä ihmisiä. Mutta osa suomalaisista miehistäkin on tuollaisia lempeitä, esimerkiksi itse saan hyvän mielen siitä, että voin olla naisen lähellä ja turvana. T. 5
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä enemmän mies huutaa ja kiroaa, sitä enemmän itken. En halua olla enää missään mielessä miehen lähellä, kun se on tuollainen. Haluaisin erota, mutta mies ei. Olen sanonut, että emme sovi yhteen kun mies ei kestä herkkyyttäni yhtään vaan alkaa sadistisesti sättiä siitä minua.
No lopeta se naurettava vollotus.
Pikkulapset itkevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tehnyt samaa minulle. Ja exäni. Tuntui aika pahalta, kun kukaan ei lohduttanut itkiessäni. Toinen sanoi, että itken liikaa. Toinen ei reagoinut mitenkään itkuuni: ei lainkaan kysynyt itkiessäni, että mikä on vialla. Ei halannut raskaan työpäivän jälkeen kyynelehtiessäni. Nykyisin olen oppinut pärjäämään itsekseni. Olen tavallaan kovettanut itseni. Olisipa ihanaa, jos löytäisin vielä miehen, jonka sylissä saisi itkeä illalla rankkaa päivää ja joka kysyisi lempeästi miksi itken ja lohduttaisi.
Ehkä suomalaisissa on suht paljon viileitä ihmisiä. Mutta osa suomalaisista miehistäkin on tuollaisia lempeitä, esimerkiksi itse saan hyvän mielen siitä, että voin olla naisen lähellä ja turvana. T. 5
oi voi, tulipa hyvä mieli! kiva kuulla että tuollaisiakin miehiä on olemassa! ♥♥♥♥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tehnyt samaa minulle. Ja exäni. Tuntui aika pahalta, kun kukaan ei lohduttanut itkiessäni. Toinen sanoi, että itken liikaa. Toinen ei reagoinut mitenkään itkuuni: ei lainkaan kysynyt itkiessäni, että mikä on vialla. Ei halannut raskaan työpäivän jälkeen kyynelehtiessäni. Nykyisin olen oppinut pärjäämään itsekseni. Olen tavallaan kovettanut itseni. Olisipa ihanaa, jos löytäisin vielä miehen, jonka sylissä saisi itkeä illalla rankkaa päivää ja joka kysyisi lempeästi miksi itken ja lohduttaisi.
Ehkä suomalaisissa on suht paljon viileitä ihmisiä. Mutta osa suomalaisista miehistäkin on tuollaisia lempeitä, esimerkiksi itse saan hyvän mielen siitä, että voin olla naisen lähellä ja turvana. T. 5
oi voi, tulipa hyvä mieli! kiva kuulla että tuollaisiakin miehiä on olemassa! ♥♥♥♥
Kiitos :)
Sillonkun mä itken, oon enemmän vetyätyvä enkä halua puhua, mut emmä mitään puolen tunnin lohdutus sessiota odota mieheltäkään varsinkin jos itku tulee no - aika usein. Lähellä oleminen on mukavaa, kun on surullinen, ihan vaan vaikka vierellä istuminen jos duunaa jotain muuta siinä ja välillä silittää vaikka. Ehkä miehesi on turhautunut näihin jos itket ns. turhistakin asioista usein? Tai voi olla että miestäsi ahdistaa eikä tiedä miten auttaa ja näin turhauttaa lisää ja purkaa tiuskimalla. Pitäiskö sun puhuu jollekin? Ehkä tarvisit herkemmän miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tehnyt samaa minulle. Ja exäni. Tuntui aika pahalta, kun kukaan ei lohduttanut itkiessäni. Toinen sanoi, että itken liikaa. Toinen ei reagoinut mitenkään itkuuni: ei lainkaan kysynyt itkiessäni, että mikä on vialla. Ei halannut raskaan työpäivän jälkeen kyynelehtiessäni. Nykyisin olen oppinut pärjäämään itsekseni. Olen tavallaan kovettanut itseni. Olisipa ihanaa, jos löytäisin vielä miehen, jonka sylissä saisi itkeä illalla rankkaa päivää ja joka kysyisi lempeästi miksi itken ja lohduttaisi.
Ehkä suomalaisissa on suht paljon viileitä ihmisiä. Mutta osa suomalaisista miehistäkin on tuollaisia lempeitä, esimerkiksi itse saan hyvän mielen siitä, että voin olla naisen lähellä ja turvana. T. 5
Kiva kuulla, että toivoa ei ole menetetty. Ehkä löydän vielä joskus itselleni tuollaisen miehen, joka jaksaa herkkyyttäni ja näkee sen voimavarana. Olet varmasti ihana mies :)
Vierailija kirjoitti:
Toinenvaihtoehto on, että sen "herkkyytenne" vaalimisen ja jatkuvan pillittämisesn sijasta yrittäisitte tehdä jotain hyödyllistä ja vaikka korjata pieleen menneitä asioita.
Näin ajattelin minäkin noita lukiessani. Kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta uliseva ihminen käy hermoille. Miksi muka aikuisen pitäisi joka asiasta itkeä, kun pitäisi jo osata hoitaa asioita. Pikkulapset itkee, kun eivät muuta pysty.
Äitini on tehnyt samaa minulle. Ja exäni. Tuntui aika pahalta, kun kukaan ei lohduttanut itkiessäni. Toinen sanoi, että itken liikaa. Toinen ei reagoinut mitenkään itkuuni: ei lainkaan kysynyt itkiessäni, että mikä on vialla. Ei halannut raskaan työpäivän jälkeen kyynelehtiessäni. Nykyisin olen oppinut pärjäämään itsekseni. Olen tavallaan kovettanut itseni. Olisipa ihanaa, jos löytäisin vielä miehen, jonka sylissä saisi itkeä illalla rankkaa päivää ja joka kysyisi lempeästi miksi itken ja lohduttaisi.