En jaksa enää :(

Vierailija

Mun äitini kuoli syöpään ja mulla ei ole yhtään kavereita.. täytin vast 14 ja koulussakin menee huonosti. olen kerännyt monia lääkkeitä ja aattelin ottaa ne illalla alkoholin kanss. Mietin vaa että mitä kirjotan kirjeeseen isälle ja veljelle mul tulee pahamieli kun ajattelen niitä. olen tänää yksin kotona nii kukaa ei olis estelemässä, mua vaa pelottaa se et jos mun isä ei enää jaksa mun takii :( eikä ollu muuta paikkaa mihi voin tulla puhuun

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Älä tee itsellesi mitään. Mullakaan ei ollut kavereita 14-vuotiaana, mutta jo vuotta myöhemmin olin rohkaistunut ja aloi käydä eri harrastuspaikoissa, jossa tutustuin ihmisiin. Mä olin siis hyvin ujo alun perin.

Etkö sä voisi saada kouluterkan kautta jotain keskusteluapua? Monissa paikoissa terapiaa kai tarjotaan ihan automaattisesti, jos on menettänyt vanhempansa.

Vierailija

Voi kulta pieni, lupaa ettet tee itselles mitään. Heti maanantaina menet teidän koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle ja sanot nuo samat asiat, mitä kirjoititkin. Kerro myös isällesi, millainen olo sulla on.

Sulla on elämä vasta alussa ja nuo epätoivon tunteet tulee hälvenemään. Uskon, että nyt on rankkaa, mutta puhu läheisille. Hae apua.

Vierailija

Oon kokeillu puhumista käyn koulukuraattorilla kerran viikossa mutta se ei auta yhtään. kysyy vaan aina samat kysymykset ja oon alkanu sanoo että kaikki on hyvin koska ei vaan auta. oon kateellinen ihmisille jotka saa viettää joulun perheensä kanssa kun mä en voi ja mul on nii kauhee ikävä mun äitiä. ja viimeksi kun menin kouluun mun luokkalaiset vaan sano että oon lintsaava paska vaikka eihä ne mitää tiiä musta kun haluisin käyä koulua niinku muutkin ja tykkään opiskella mutta en enää vaan pysty keskittymää. must vaan tuntuu että mun koko lapsuus on menny ihan pilalle ku isäkää ei pysty enää huolehtii meistä kunnolla. se vaa käy töissä ja tulee kotii nukkumaa eikä enää edes puhu mulle tai veljelle ja se kuraattori puhu jostai huostaanotosta vaikka sehä täst puuttuiski että joutuisin eroo isästäni

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Painu trollaamasta siitä.

Minkä takia kaikki luulee että huijaisin? ihan totta puhun mutta jos et usko nii sitte ei voi mitää..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon kokeillu puhumista käyn koulukuraattorilla kerran viikossa mutta se ei auta yhtään. kysyy vaan aina samat kysymykset ja oon alkanu sanoo että kaikki on hyvin koska ei vaan auta. oon kateellinen ihmisille jotka saa viettää joulun perheensä kanssa kun mä en voi ja mul on nii kauhee ikävä mun äitiä. ja viimeksi kun menin kouluun mun luokkalaiset vaan sano että oon lintsaava paska vaikka eihä ne mitää tiiä musta kun haluisin käyä koulua niinku muutkin ja tykkään opiskella mutta en enää vaan pysty keskittymää. must vaan tuntuu että mun koko lapsuus on menny ihan pilalle ku isäkää ei pysty enää huolehtii meistä kunnolla. se vaa käy töissä ja tulee kotii nukkumaa eikä enää edes puhu mulle tai veljelle ja se kuraattori puhu jostai huostaanotosta vaikka sehä täst puuttuiski että joutuisin eroo isästäni

Huostaanotto ei ole kuin vasta viimeisin vaihtoehto. Teidän koko perhe tarvitsee apua. Mielestäni voisit soittaa sosiaalipäivystykseen ja tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen. Siitä ne pyörät lähtee pyörimään hyvällä tavalla. Et sinä eroon isästäsi joudu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon kokeillu puhumista käyn koulukuraattorilla kerran viikossa mutta se ei auta yhtään. kysyy vaan aina samat kysymykset ja oon alkanu sanoo että kaikki on hyvin koska ei vaan auta. oon kateellinen ihmisille jotka saa viettää joulun perheensä kanssa kun mä en voi ja mul on nii kauhee ikävä mun äitiä. ja viimeksi kun menin kouluun mun luokkalaiset vaan sano että oon lintsaava paska vaikka eihä ne mitää tiiä musta kun haluisin käyä koulua niinku muutkin ja tykkään opiskella mutta en enää vaan pysty keskittymää. must vaan tuntuu että mun koko lapsuus on menny ihan pilalle ku isäkää ei pysty enää huolehtii meistä kunnolla. se vaa käy töissä ja tulee kotii nukkumaa eikä enää edes puhu mulle tai veljelle ja se kuraattori puhu jostai huostaanotosta vaikka sehä täst puuttuiski että joutuisin eroo isästäni
Isäsi on varmasti myös todella stressaantunut äitisi kuolemasta, hänkään ei ole yli-ihminen.

Koulukuraattori ei tee työtään kunnolla, ellet saa häneltä apua. Puhu luokanvalvojalle luokkasi kiusaamisesta, hän osaa hoitaa tilanteen. Voithan ottaa koulusta vähän lomaa ellet jaksa käydä siellä (rehtorilta voi pyytää) ja samalla luokanvalvoja voisi kertoa kaikille, että sinua ei saa kiusata tuollaisesta asiasta.

Kaikkea hyvää sulle :-) Maailmassa on myös ihmisiä, jotka ovat hyviä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painu trollaamasta siitä.

Minkä takia kaikki luulee että huijaisin? ihan totta puhun mutta jos et usko nii sitte ei voi mitää..

Minä olen ainoa tässä ketjussa, joka on nimennyt sinut trolliksi. Mielenkiintoista kuitenkin, että pidät tarpeellisena puuttua sanomisiini. Jos oikeasti olisit itsemurhan partaalla, et kiinnittäisi minuun mitään huomiota, koska minun sanani eivät ole sitä mitä haluat kuulla. Se, että sinulla on energiaa kiistää sanomani, kertoo että olet trolli.

Vierailija

Soita 112 nyt heti ja kerro toi sama mitä meille. Jos elämälläsi ei kerta ole mitään väliä, niin ota riski ja tee tuo. 

Oikeasti - ei. Ei noin. Olet vain surullinen, masentunut ja yksinäinen ja maailma pelottaa ilman äitiä. Nyt tarvitset aikuista, et lääkkeitä mahan täydeltä. Missä kaupungissa muuten asut n. suurin piirtein?

Vierailija

Kulta, asiat voisivat olla huonommin. Kuten että isäsi joutuisi hoitamaan tytärtä, jolla on itsemurhayrityksestä aiheutunut parantumaton aivo- tai maksavaurio. Se voi olla kohtalosi, jos toteutat aikeesi.
Saat apua kyllä itseäsi riskeeraamatta myös.
Ajattele, mitä äitisi toivoisi sinun tekevän.

Vierailija

Olen niin pahoillani äitisi menetyksestä! Meistä jokainen on täällä rajallisen ajan ja siitä ajasta pitää ottaa kaikki irti. Sinulla on varmasti aivan ihania muistoja äidistäsi, etkä menetä niitä koskaan, sillä ne pysyvät sydämmessä ikuisesti.

Olet todella nuori, elämäsi on vasta edessä. Kouluaika on hyvin pieni osa sitä ja tulet huomaamaan sen, jos nyt sinnittelet vaikeiden aikoen yli.

Millaiset välit sulla on isääsi? Onko sulla sisaruksia? Millainen on sun lähin kaveris, voisitko jotenkin syventää ystävyyttä? Millasista asioista olet käynyt juttelemassa koulukuraattorin kanssa?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat