Paskin joulumuistosi?
Kommentit (41)
Joulupäivän aamuna mutsi oli kirjoittanut kirjeen joulupukille ja liimannut sen keittiön seinään. Kirjeessä valitettiin, että "pidätkö sinä pukki minua niin tyhmänä, etten osaa lukea". Mutsi oli suuttunut siitä, kun ei saanut lahjaksi yhtään kirjaa. Minä, teini, olin toivonut kirjoja ja sain, pikkusiskokin muistaakseni, isälle ostin kirjan ja olin aikonut ostaa mutsillekin, mutta totuus on ettei hän lukenut kuin hartauskirjaa ja sitäkin vain 2 lausetta kerrallaan.
Meidän äiteellä oli tapana kehittää jouluksi helvetinmoinen stressi, jota eletttiin joulukuun alusta lähtien. Kaikki helvetin laatikot, pateet jne. piti tehdä itse, koska se vaan on niin hienoa sanoa tehneensä näin. Niiden tekemisessähän äiti ei mikään mestari ollut, jäivät yleensä syömättä kun maistuivat niin kauhealta.
Koko koti piti puunata, kaikki olla oikein täydellistä sitä varten, että me ihan vaan perheen kesken vietetään joulua. Stressistä päätellen olisi luullut vähintään presidentin olevan tulossa kylään...
Aattona sitten se sytytyslanka yleensä paloi loppuun milloin mistäkin syystä. Yhtenä vuotena taisin muistaakseni leikata kinkun jotenkin väärin ja siitähän pääsi helvetti irti. Huutoa, räyhäämistä, haukkumista ja jouluruokaa heitettiin pitkin seiniä. Koko muu perhe kuunteli lamaantuneena tätä riehumista, katsoen tiiviisti lattiaan. Kaikki haukuttiin pystyyn, heitettiin vielä parit astiat paskaksi ja ovia paiskoen painuttiin makuuhuoneeseen murjottamaan.
Että meri krismas vaan... Jostain kumman syystä aikuisena en halunnut pitkään aikaan joulua viettää, herätti koko pyhä vain ison ahdistuksen tunteen. Nyt lapsi tulossa ja pitänee hänen takiaan jotain jouluisin sitten kehittää... Meillä tosin ei tulla mitään ressiä ottamaan, tilataan vaikka pitsaa jos menee ruoat ketuiksi.
Kun kinkku jäi kiinni Aromi-pesään? :(
Joulu parisenjymmentä vuotta sitten. Tongittuaan joulusiivouksensa yhteydessä laatikkoni ja luettuaan päiväkirjani, narsistiäitini sai minut "kiinni" katumuspillereiden hankinnasta kun olin 16v. Kertoi asiasta ihan _kaikille_, soitti koulun opinto-ohjaajallekin. Meillä seksi oli vähän niinkuin tabu, ainakin frigidille äidilleni ja hän sai sätkyn tästä minun yksityisasiastani. Soitti poikaystäväni äidillekin ja haukkui minut hänelle (mitä poikaystävän äiti ihmetteli).
Koko siihenastisen elämäni äitini oli tasaisin väliajoin kertonut minulle, ettei minusta tule koskaan mitään, eikä kukaan mies huoli minua. Kun sitten teininä nämä faktat sisäistäneenä yritin pitää poikaystäväni sillä ainoalla tavalla mitä tiesin, sai äitini taas lyömäaseen. Ei ole varmaan tähän päivään mennessä tajunnut psyykelleni ja seksuaalisuudelleni aiheuttamaansa tuhoa.
Oli se kiva joulu, tämä nolo yksityisasiani kun oli koko joulun teema. Tossukkaisäni ei sanonut mitään estääkseen hullua vaimoaan. Tämän vuoksi aina ennen joulua tuntuu pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Kun kinkku jäi kiinni Aromi-pesään? :(
:D tragedia
Äitini jokavuotinen ylisuorittaminen. Kaiken piti olla täydellistä. Ruuat piti tehdä alusta loppuun itse, mitään valmista ei missään nimessä voinut ostaa. Kämppä siivottiin melkein hammasharjan kanssa hinkaten ja koristeet piti olla suorassa eikä niihin saanut koskea ettei vaan mennyt vinoon. Jouluaatto piti suorittaa tietyn aikataulun mukaan ja auta armias jos siitä poikettiin. Tietenkään missään puuhassa (siivous, ruuanlaitto) ei voinut vastaanottaa apua vaan äitini hoiti kaiken yksin koska hän nyt vain osasi parhaiten, muut vain sotkivat. Aattoillan yleensä kruunasi marttyyri, joka valitti kun kukaan ei arvosta hänen vaivannäköään eikä auta jne.
Ei varmaan yllätä, etten itse ole ottanut mallia tuosta. Päinvastoin. Tänäkin vuonna meillä esim. laatikot ostetaan valmiina kaupasta. Ehdin hyvin aattona istua lasten kanssa sohvalla katsoen lastenohjelmia.
Muutama vuosi sitten, kun poika kuoli pari viikkoa ennen joulua. Ei ollut joulumieltä ollenkaan, mutta piti jotenkin pitää pokka pojan päiväkoti-ikäisiä isosisaruksia ajatellen ja yrittää pitää naama peruslukemilla lahjojen avauksessa ja jouluaattopuuhissa. Oikeastaan jokainen joulu tuon jälkeen on ollut surkea, eikä varmaan kivoja jouluja enää voikaan tulla.
Viime Joulu, kun uuden naapurin koira haukkui ihan koko päivän ja pilasi Joulumme täysin.
Vittumaisintahan tässä on se, ettei noi ääliöt ole vuoden aikana viitsineet kouluttaa sitä rakkiaan yhtään, se ei vaan yksinkertaisesti osaa olla haukkumatta kaikkea (ruokaa, vieraita, leikkiä...) ja tiedän sen pilaavaan tämänkin Joulun, ahdistaa ja vituttaa jo valmiiksi. (meidän kerrostalon äänieristeet on siis ihan huippuluokkaa, se koiran haukkuminen kuuluu meille niin selkeesti, niin kuin se koira olis meidän asunnossa)
Mummi kuoli jouluaaton aamulla. Hän oli tosi rakas, se oli pakina joulun. Olin 16v.
Lapsena, kun teini-ikäiset velipuolet (uusioperhe, eivät siis sukua keskenään) tappelivat kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Viime Joulu, kun uuden naapurin koira haukkui ihan koko päivän ja pilasi Joulumme täysin.
Vittumaisintahan tässä on se, ettei noi ääliöt ole vuoden aikana viitsineet kouluttaa sitä rakkiaan yhtään, se ei vaan yksinkertaisesti osaa olla haukkumatta kaikkea (ruokaa, vieraita, leikkiä...) ja tiedän sen pilaavaan tämänkin Joulun, ahdistaa ja vituttaa jo valmiiksi. (meidän kerrostalon äänieristeet on siis ihan huippuluokkaa, se koiran haukkuminen kuuluu meille niin selkeesti, niin kuin se koira olis meidän asunnossa)
Tuostahan voi valittaa isännöitsijälle, tiesitkö sitä?
Isä veti hirveät kännit jouluaattona pari vuotta sitten ja käyttäytyi todella rasittavasti ja ahdistavasti koko illan. Haukkui sukulaisia, ja huusi minut mm. joulusaunasta vielä passaamaan itseään. Nykyään ei enää juo, onneksi.
Lapsuuden joulut, kun isä tai molemmat vanhemmat juopottelivat. Isä on päissään kaatanut kerran meidän koristeleman joulukuusenkin. Ja kinkunpaisto humalassa, jee. Joinain jouluina oli rajuja riitojakin vanhemmilla, ei onneksi joka vuosi. Mutta äiti oli aina jouluna pahalla päällä.
Viimeinen joulu ennen vanhempien eroa. Kamala riita jostain helvetin kuusenkynttilöistä. Etsin hämärtyvässä aattoillassa äitiä läheisestä metsästä. Pelkäsin että on tehnyt itselleen jotain... löytyi istumasta kuusen juurelta. Oli itkenyt silmät punaisiksi eikä halunnut lähteä suvun kanssa jouluaterialle. En koskaan unohda sitä näkyä kun istui metsässä :'(
Jokainen joulu marttyyrianopin huushollissa (n. 20 kpl). Lisämausteena miehen kovaääninen veli, joka joka muuttui uhmisteiniksi aina äitinsä luo päästyään. Yksikään joulu ei mennyt ilman huutoa ja tappelua mutta ex-mies ei halunnut vastustaa äitiään, kun jo heinäkuussa todettiin aina että tehän sitten taas tulette jouluksi. Inhoan joulua.
Kun sisko oli psykiatrisella itsaria yritettyään. Kävimme tervehtimässä ja viemässä paketin.
Eroperheen lapsena ja isän ollessa lähivanhempi surin lapsena kovasti niitä jouluja kun olimme äidillä hänen uuden perheensä kanssa ja isä yksin kotona :( No todellisuudessa isä kyllä kävi päivittäin äitiään katsomassa, lumitöitä tekemässä ja kantamassa puita sisään yms ja myös söi siellä jouluisin ja tapasi muita sukulaisiaan mutta lapsena en sitä ajatellut vaan kuvittelin isän yksin meille kotiin vaan makoilemaan sohvalle.
Kun olin varusmiehenä jouluna kotilomalla, lähes kaikki tapaamani ihmiset - paitsi äiti - selittivät, että joulua varuskunnassa ei kannattaisi jättää kokematta. Minun mielestäni tosiaankin kannatti jättää!