Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koirarodun valinta ja muita pöllöjä kysymyksiä koiran hankkimisesta

Vierailija

Haluan koiran perheeseemme. Mies on puhuttu ympäri, lapsille ei ole vielä kerrottu. Nuorin lapsi on kohta 3-vuotias, kaksi vanhempaa ala-asteella. Lapset rakastavat eläimiä, mutta meillä ei ole koskaan ollut akvaariota kummempaa lemmikkiä. Onko 3-vuotias liian nuori vielä, vai voisimmeko iän puolesta hankkia koiran nyt? Nuorimmainen on aika rauhallinen ja osaa silittää ystävien lemmikkejä hellästi.

Mitä kirjoja tai nettifoorumeita suosittelisitte henkilöille, joilla ei ole mitään kokemusta koiran omistamisesta? Olen käsittänyt, että johdonmukaisuus koiran kasvatuksessa on tärkeää, ja että koiran pitäisi vahvasti tietää paikkansa perheessä, eli vanhempien pitäisi esim. kotiin tullessaan tervehtiä ensin lapset ja sitten vasta rapsuttaa koiraa. Ja ruokailutilanteissa kaikki muut saavat ruokaa ensin, ja koira viimeisenä. Onko näissä mitään perää? Kuulin nuo ja muita vastaavia kasvatusaiheisia juttuja useampi vuosi sitten koiria kasvattavalta tutulta.

Pureskeleeko pennut (tai isommat koirat) huonekaluja rikki? Meillä on muutama peritty huonekalu, joiden en toivoisi kärsivän. Voisiko pieneltä pennulta eristää vaikka osan olohuoneesta jollakin aidalla tms. alkuun ja olettaa, että pennun kasvaessa huonekalut pysyvät ehjinä? Vai pitääkö varautua siihen, että flyygelin jalat ja rokokoo-tuolit on pian purtu muhjuksi? Vaikka onhan kuningatar Elisabethillakin corginsa... oletan, että Windsorin linnan kalustus on hieman toista luokkaa kuin meidän "aarteet" joiden arvo on lähinnä tunnepuolella. :D

Miten rotu kannattaa valita? Olen mieltynyt ajatukseen kultaisesta noutajasta, lähinnä sen vuoksi kun olen ymmärtänyt sen olevan lapsiperheelle hyvä valinta. Netin kautta olen löytänyt muutamia rodunvalintatestejä, mutta jos kenelläkään on aiheeseen mitään sanottavaa, otan mielelläni ajatuksia vastaan! :) Kultaisessa noutajassa epäilyttää ainoastaan turkki, eli kuinka paljon karvaa oikeasti irtoaakaan, riittääkö imurointi vaikka joka toinen päivä ja onko niitä karvoja sitten oikeasti ihan joka paikassa.
Toinen miettimäni rotu on keskikokoinen tai iso villakoira.

Kiitos kaikista kommenteista! :)

Sivut

Kommentit (33)

Käyttäjä35

Rotuvalintahan riippuu pitkälti ihan siitä mitä koiralta odotat, mitä aiot sen kanssa tehdä ja minkälaiseen työmäärään olet valmis. Mulla on kultsu, ja vaikka loputtoman ihana ja kiltti koira onkin se vaativuus yllätti silti kun olin tottunut vain pieniin koiriin. Tarvitsee siis paljon enemmän liikuntaa ja virikkeitä kuin pikkukoirat ja pelkässä pesemisessä on paljon, paljon isompi työ kuin pienessä. Karvanlähtö ei sinänsä ole itselle ongelma kun en ole niin tarkka (ja karvat ovat onneksi vaaleita ja lähtevät kankaasta helposti pois toisin kuin joidenkin karkeakarvaisten rotujen karvat), mutta se ärsyttää että syksyisin ja keväisin saa lenkin jälkeen käyttää puoli tuntia pesuun tai muuten on lattiat kurassa. Iso koira myös syö ja kakkaa enemmän.

Isoin haaste ison koiran kanssa on itsellä kuitenkin ollut hihnakäyttäytyminen. 40 kiloisella on aika paljon voimaa kun se alkaa ulkona vetämään, ja siihen kannattaa koiraa kouluttaessa mielestäni käyttää eniten aikaa ja energiaa. Pikkukoiran kanssa se ei ole niin tarkkaa vaikka ne eivät kävelisi kokoajan vieressä kiinni, ottaisivat välillä pikku spurtteja tai vaikka hyppäisivät jotakin kohti, mutta iso koira ei voi hyppiä ollenkaan. Iso koira ei ole todellakaan yhtä helposti hallittavissa hihnassa, ja tämä kannattaa oikeasti painaa mieleen. Kannattaa myös miettiä tarkkaan riittääkö pienten lasten kanssa oma jaksaminen kasvattamaan vielä iso koirakin. Siitä ei myöskään ole takuita, minkälainen pentu sieltä tulee. Toiset ovat aktiivisempia kuin toiset ja tarvitsevat paljon virikkeitä. Kultainen noutaja on toki perusluonteeltaan hyvin kärsivällinen ja kiltti, mutta sillä on silti omaa tahtoa. Ihmiset monesti ajattelevat ettei kilttiä koiraa tarvitse niin kasvattaa kun se ei tekisi kenellekään mitään pahaa ja on miellyttämisenhaluinen, mutta eivät ymmärrä että kilttikin koira voi silti olla villi ja todella energinen. Oma koirani on välillä todella jääräpää eikä lapset voisi lenkittää sitä todellakaan, sillä se tajuaa milloin hihnan päässä on lepsumpi henkilö joka ei hänen vetämisensä kanssa pärjää. :D

rumaläski
Seuraa 
Liittynyt6.11.2015

Netistä löytyy resursseja ilmaiseksi. Koiranomistajan peruskurssi voi olla ihan hyvä lukea läpi, siinä on lopussa testikin. Kun valitsette rodun, saa myös rodun sivuilta rotuspesifistä tietoa. Kasvattaja antaa varmasti myös ohjeet mukaan, ainakin lapsuudenperheeni ensimmäisen koiran mukana tuli iso nivaska papereita jotka kaikkien perheenjäsenten tuli lukea läpi. 

Yksi asia mitä haluaisin tähdentää on se että koira on yksinkertaisempi olento kuin luullaan. Koiran päättelyketjut ovat lyhyitä ja yksinkertaisia. Jos koira on järsinyt sohvatyynyt päivän aikana ja rankaiset sitä kun tulet kotiin, se ei todellakaan enää tiedä mistä oli kyse, ei vaikka painaisit sen naamaa tyynyjä vasten. 

Meillä on toiminut tosi hyvin se että huono käytös jätetään täysin huomiotta ja hyvä palkitaan välittömästi. (Sana ei on siis kyllä opetettu niin että koira sai makupalan kun ei-käskystä pysähtyi ja kiinnitti huomion käskijään.)

3-vuotias ei minusta automaattisesti ole liian nuori, kunhan teette lapselle selväksi ettei koira ole lelu ja että sen on annettava olla rauhassa ellei se itse halua kontaktia. Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.

Pentu - ja esimerkiksi ahdistunut aikuinen koira - saattaa järsiä huonekaluja. Meidän koirat eivät tosin ole koskaan tehneet niin, mutta jos teillä on arvokasta tavaraa niin riski kannattaa ottaa huomioon. Kannattaa aidata huonekalujen ympäriltä tilaa niin ettei koira pääse niihin käsiksi. Itse koiraahan ei saa missään tapauksessa häkittää päivän ajaksi vaikka tämä valitettavasti on yleistyvä trendi.

Rotuvalintaan tosiaan vaikuttaa moni seikka. Aiempi vastaaja summasi jo hyvin isojen koirien miinuspuolet. Toisaalta isossa voi olla se hyvä puoli että kasvattajalla itsellään on parempi motivaatio tehdä alusta asti töitä. Meillä oli aikuisena 40 kg painava vahtikoira, ja vaikka se pieni nappisilmäinen karvakerä oli suloinen hyppiessään tai pureutuessaan lahkeeseen, pysyi kaikilla koko ajan niin sanotusti Herran pelko mielessä kun tiesimme että se on pennusta asti koulutettava jotta se isona aikuisena on hallittavissa. Ihana ja leppoisa siitä lopulta tulikin.

Bautismo de Fuego
Seuraa 
Liittynyt11.9.2015

rumaläski kirjoitti:
Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.

Miksi tuo on kurja juttu? Koiralle suu on kuin ihmiselle kädet, totta kai koira käyttää sitä ainoaa tartuntavälinettään myös ympärillä häsäävien ihmisten kanssa kommunikointiin.

Si vis pacem, para bellum

rumaläski
Seuraa 
Liittynyt6.11.2015

Bautismo de Fuego kirjoitti:
rumaläski kirjoitti:
Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.

Miksi tuo on kurja juttu? Koiralle suu on kuin ihmiselle kädet, totta kai koira käyttää sitä ainoaa tartuntavälinettään myös ympärillä häsäävien ihmisten kanssa kommunikointiin.

Koska lapseen sattuu ja hän pelästyy. Koska vanhemmalle voi olla vaikea paikka olla menettämättä malttiaan siinä kohtaa kun omaan jälkikasvuun sattuu. Mitä muuta se on kuin kurjaa jos tilanne kärjistyy siihen pisteeseen että koiran on näykkäistävä?

wefs
Seuraa 
Liittynyt12.12.2015

Kannattaa aloittaa nyt miettimällä ihan ensiksi mitä koiralta haluat ja kuinka paljon teillä on antaa sille aikaa ja virikkeitä. Haluatko harrastaa sen kanssa esim. tokoa, agilityä tms, vai olisiko sen tarkoitus olla enemmän lenkkikaveri ja seurakoira? Muista silti, että koira kuin koira tarvitsee liikunnan lisäksi muitakin virikkeitä ja aivotyötä. Tutustu eri rotuvaihtoehtoihin ja laita ylös plussia ja miinuksia. Käy tutustumassa rotuihin esim. kasvattajien luona, näyttelyissä tms, niin näät mikä rotu vaikuttaisi teille parhaalta. 

Ensimmäistä koiraa ottaessa kannattaa valita joku suhteellisen helppo rotu, niin asiat tulee todennäköisesti sujumaan paremmin. Kerkeät kyllä myöhemminkin valitsemaan haasteellisempiakin rotuja, jos sellaista kaipaat. 

Koiran ottoa harkitessa tulee muistaa myös sen aiheuttamat taloudelliset kulut, esim. ison koiran ruokaan kuluu paljon enemmän rahaa kuin pienemmän koiran ja jos koira sattuu tarvitsemaan vielä jotain erityisruokavaliota niin sitten vielä enemmän. Muutenkin rotua valitessa kannattaa perehtyä siihen, mitä mahdollisia sairauksia niillä voi esiintyä ja tietysti ottaa se huomioon rodun valinnassa. Vakuutus koiralle kannattaa myös ehdottomasti hommata, eläinlääkärikulut voi tulla muuten aika huimiksi, jos koira sattuu sairastelemaan paljon. 

Jos karvanlähtö tuntuu stressaavalta, niin kannattaa ehkä valita joku rotu miltä ei juuri karvaa lähde. Koirat on myös aika yksilöllisiä sen karvanlähdön suhteen. Itselläni on paimenkoira, jolta lähtee pari kertaa vuodessa enemmän karvaa, mutta muutenkin koko ajan jonkin verran. Itseäni se aluksi häiritsi enemmän, mutta asian kanssa oppii kyllä elämään. Mutta tosiaan karvanlähtöaikoina saa kyllä imuroida vaikka joka päivä ja muutenkin väh. 3 pv välein, riippuu tietysti kuinka paljon ne karvat häiritsevät. 

Pennut tuhoavat enemmän tai vähemmän tavaroita. :D Vähemmän, jos niille tarjoaa riittävästi aktiviteetteja ja sallittua pureskeltavaa esim. hampaiden vaihtumisen aikoihin. Ja kyllähän kaikenlaisia kikkoja on kehitelty esim. juuri huonekalujen suojaksi, siis vaikka sitruunamehua, etikkaa tai jotain muuta pahanmakuista laittaa niihin, niin pennun ei välttämättä tee mieli maistaa uudestaan. Ei päde kaikkiin koiriin kyllä tämä. Yksinoloon kannattaa myös totuttaa huolellisesti, jottei kehity eroahdistusta ja sen takia tee tuhojaan. Rajattu tila on ainakin aluksi järkevämpi, ihan tuhojen minimoimisenkin kannalta. 

Niin ja tietysti peruskoulutus koiran kuin koiran kohdalla on tärkeää. Kannattaa lukea esim. kirjoja aiheesta ja sitten aikanaan esim. pennun kanssa hakeutua mahdollisuuksien mukaan vaikka pentu/arkitottelevaisuuskurssille, se on ihan kiva, kun saa "vertaistukea" muiltakin koiran omistajilta. Kasvattaja on myös tärkeä tuki, joten valitse huolella paikka, josta koirasi otat. 

Kultsut on aika suosittuja perhekoiria kyllä. Itsellä ei ole niistä suuremmin kokemusta, joten en sen enempää kommentoi. Villikset puolestaan taitavat olla aika energisiä ja vilkkaita koiria, joten huomio se, että tarvitsevat sitten paljon aktiviteettiä ja myös turkin hoito vaatii niillä enemmän verrattuna vaikka kultsuun. 

Yhtenä potentiaalisena rotuna teille tuli mieleen cockerspanieli. Näppärän kokoinen, kivanluonteinen, suhteellisen helppo rotu, joka ei vaadi älyttömästi, mutta jonka kanssa on silti mahdollisuus harrastella kaikennäköistä. Ei käsittääkseni tiputa juurikaan karvaa, vaan ne pitää nyppiä pois silloin tällöin. 

Tsemppiä koiran hankintaan. Jos teet sen huolella, niin vaiva maksaa itsensä kyllä moninkertaisena takaisin uskollisen ystävän ja kumppanin muodossa :) 

Bautismo de Fuego
Seuraa 
Liittynyt11.9.2015

rumaläski kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
rumaläski kirjoitti:
Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.

Miksi tuo on kurja juttu? Koiralle suu on kuin ihmiselle kädet, totta kai koira käyttää sitä ainoaa tartuntavälinettään myös ympärillä häsäävien ihmisten kanssa kommunikointiin.

Koska lapseen sattuu ja hän pelästyy. Koska vanhemmalle voi olla vaikea paikka olla menettämättä malttiaan siinä kohtaa kun omaan jälkikasvuun sattuu. Mitä muuta se on kuin kurjaa jos tilanne kärjistyy siihen pisteeseen että koiran on näykkäistävä?

Ehkä minä en sitten vaan ymmärrä mitä sinun sanasi "näykkäistä" tarkoittaa.

Si vis pacem, para bellum

rumaläski
Seuraa 
Liittynyt6.11.2015

Bautismo de Fuego kirjoitti:
rumaläski kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
rumaläski kirjoitti:
Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.

Miksi tuo on kurja juttu? Koiralle suu on kuin ihmiselle kädet, totta kai koira käyttää sitä ainoaa tartuntavälinettään myös ympärillä häsäävien ihmisten kanssa kommunikointiin.

Koska lapseen sattuu ja hän pelästyy. Koska vanhemmalle voi olla vaikea paikka olla menettämättä malttiaan siinä kohtaa kun omaan jälkikasvuun sattuu. Mitä muuta se on kuin kurjaa jos tilanne kärjistyy siihen pisteeseen että koiran on näykkäistävä?

Ehkä minä en sitten vaan ymmärrä mitä sinun sanasi "näykkäistä" tarkoittaa.

Ei ole "minun sanani" vaan ihan yleisesti käytössä oleva termi. Näykkäiseminen voi sattua ja etenkin pieni lapsi todennäköisesti pelästyy pahasti, mutta se on kuitenkin voimakkuudeltaan eri asia kuin varsinainen pureminen. 

Vierailija

2,5 vuotta sitten otettiin miehen kanssa kummallekki ensimmäinen koira (lapsuuden perheissäkään ei ollut koiria) eli kokemusta koiranpennun kasvattamisesta tai koiran kanssa olemisesta ei ollut. Meille tuli uros suomenlapinkoira ja kaikki hirvitteli kuinka se haukkuu, lähtee karvaa ja rikkoo rivitalossa tavarat koska kuulema ulkokoira jne. No hyvin mennyt :D luonnetta ja tahtoa riittää mutta ikinä ei pentuna järsinyt/tehnyt pahuutta. Ei harrasteta mitää tokoa/agilityä ym.lenkitetään vaan hyvin + tehdään 1-5 xvuodessa monen kymmenen km vaelluksia sen kanssa. Koiran kanssa pääsee pitkälle kun käyttää maalaisjärkeä ja panostaa pentu ajan koulutukseen. Onnea koiran hankintaan, parhaimpia päätöksiä omassa elämässä oli pöllin hankkiminen :) rakkaus koiraan ei ehkä ole niin vahvaa mitä omaan lapseen, mutta se on rakkaus suhde mikä pitäisi jokaisen kokea <3

Vierailija

Antakaa asian hautua vielä pari vuotta. Mieti joka kerran, kun olette lähdössä johonkin, että mitä tekisimme nyt, jos meillä olisi koira. Voiko ottaa mukaan, tarvitaanko hoitopaikka, voiko jättää taas kerran illaksi yksin, kun on kiireessä ehtinyt vain sen pissilenkin kipaista. Jokainen pimeä sadeaamu on herättävä se puoli tuntia aiemmin että ehtii lenkittää. Joka ikinen aamu, olipa kiire tai kipeä. Entä elämäntilanne viiden ja kymmenen vuoden kuluttua? Koira elää vielä, ja vaatii yhä vaan kaikki rutiinit päivästä toiseen. Aamulla lenkille, keräät kakat pussiin, rapakelillä peset ja kuivaat ja sama kolme kertaa päivässä, kesät talvet, joulut ja juhannukset.

Oletteko varmasti ns.koiraihmisiä? Koirakoti haisee aina, karvoja on, huolehdittavaa ja rahareikiä on. Koulukuntia koiran koulutuksessa on monia ja sen kuulee ihan lenkeillä. Saattaa tulla sanomista jos antaa haistella toista koiraa tai jos ei anna. Koirapuistossa on erilaiset käsitykset siitä, leikkiikö koirat vai tappelee. Kaverit vähentävät vierailuja, koska oma ihana on vieraasta rasittava sählä, lapset voi pelätä ja allergioita olla tai tulla lähipiiriin.

Kyllähän rakkaus omaan koiraan ratkoo monet näistä ongelmista. Mutta mitä jos se ei sytykään, tai ei jokaiselle perheenjäsenelle? Mitä jos koira onkin vain uusi kotityö, minkä hoidosta tulee riitoja?

Ottakaa hoitokoiria. Muutamaksi päiväksi, varmaan joutaa viikoiksikin. Kokeilkaa ajan kanssa, onko tää maailma ja elämä teidän juttu.

Usko mua. On valitettavasti kokemusta myös siitä puolesta, kun kaikki menee pieleen, vaikka koira ihan normaali ja koulutus meni hyvin.

Vierailija

wefs kirjoitti:

Ensimmäistä koiraa ottaessa kannattaa valita joku suhteellisen helppo rotu, niin asiat tulee todennäköisesti sujumaan paremmin. Kerkeät kyllä myöhemminkin valitsemaan haasteellisempiakin rotuja, jos sellaista kaipaat. 

Yhtenä potentiaalisena rotuna teille tuli mieleen cockerspanieli. Näppärän kokoinen, kivanluonteinen, suhteellisen helppo rotu, joka ei vaadi älyttömästi, mutta jonka kanssa on silti mahdollisuus harrastella kaikennäköistä. Ei käsittääkseni tiputa juurikaan karvaa, vaan ne pitää nyppiä pois silloin tällöin. 

Tässä kommentissa oli paljon tosi hyviä pointteja! :) Sen kuitenkin sanoisin entisenä cockerin omistajana, että rotu on kaukana helposta. Turkki vaatii harjaamista mielellään päivittäin, varsinkin vatsanaluskarvat, tassut ja häntä menee muuten takkuun. Lenkin jälkeen turkki piti myös pestä, ja talvisin lumen kertyminen tassukarvoihin oli koiralle itsellekin ongelma. Toki turkin voi myös trimmauttaa ihan lyhyeksi, mutta sitten ei ainakaan näyttelytoiminta onnistu. Muistaakseni koirastamme myös lähti koko ajan karvaa.

Cockerin luonne on sitten vielä oma lukunsa. Ainakin oma narttumme oli todella dominoiva ja hankala koulutettava, ei missään nimessä siis mikään lutuinen perhekoira. Emme osanneet kouluttaa koiraa oikein, sille olisi pitänyt olla todella paljon kovempi heti alusta. Kokemattomina koiraihmisinä emme tajunneet tätä, ja siinä vaiheessa olikin jo myöhäistä, kun koira oli jo ikään kuin "päässyt niskanpäälle". Mielestämme koiralla oli hyvä perusarki: riittävästi unta, liikuntaa ja virikkeitä, mutta silti tuli ongelmia. Meille koira tuli ennen lasta, ja vaikka lapsikontakteja oli jonkin verran ollutkin, ei koira koskaan sopeutunut lapsiperhearkeen. Jouduimmekin antamaan koiran lapsettomaan perheeseen. Myöhemmin olen kuullut paljon samanlaisia kokemuksia cockereista, eli eivät automaattisesti ole ystävällisiä ja avoimia, vaikka mielikuva rodusta sellainen onkin.

Kerron tämän siksi, että osaatte varautua, jos cockeriin päädytte. Koirat ovat yksilöitä, ja tämä meidän dominoiva narttu + me kokemattomat noviisit oli mahdollisimman huono yhdistelmä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Antakaa asian hautua vielä pari vuotta. Mieti joka kerran, kun olette lähdössä johonkin, että mitä tekisimme nyt, jos meillä olisi koira. Voiko ottaa mukaan, tarvitaanko hoitopaikka, voiko jättää taas kerran illaksi yksin, kun on kiireessä ehtinyt vain sen pissilenkin kipaista. Jokainen pimeä sadeaamu on herättävä se puoli tuntia aiemmin että ehtii lenkittää. Joka ikinen aamu, olipa kiire tai kipeä. Entä elämäntilanne viiden ja kymmenen vuoden kuluttua? Koira elää vielä, ja vaatii yhä vaan kaikki rutiinit päivästä toiseen. Aamulla lenkille, keräät kakat pussiin, rapakelillä peset ja kuivaat ja sama kolme kertaa päivässä, kesät talvet, joulut ja juhannukset.

Oletteko varmasti ns.koiraihmisiä? Koirakoti haisee aina, karvoja on, huolehdittavaa ja rahareikiä on. Koulukuntia koiran koulutuksessa on monia ja sen kuulee ihan lenkeillä. Saattaa tulla sanomista jos antaa haistella toista koiraa tai jos ei anna. Koirapuistossa on erilaiset käsitykset siitä, leikkiikö koirat vai tappelee. Kaverit vähentävät vierailuja, koska oma ihana on vieraasta rasittava sählä, lapset voi pelätä ja allergioita olla tai tulla lähipiiriin.

Kyllähän rakkaus omaan koiraan ratkoo monet näistä ongelmista. Mutta mitä jos se ei sytykään, tai ei jokaiselle perheenjäsenelle? Mitä jos koira onkin vain uusi kotityö, minkä hoidosta tulee riitoja?

Ottakaa hoitokoiria. Muutamaksi päiväksi, varmaan joutaa viikoiksikin. Kokeilkaa ajan kanssa, onko tää maailma ja elämä teidän juttu.

Usko mua. On valitettavasti kokemusta myös siitä puolesta, kun kaikki menee pieleen, vaikka koira ihan normaali ja koulutus meni hyvin.

Tässä on kaikki niin totta! Koira sitoo ainakin osan perheestä kotiin, ellei sitten ole valmis viemään sitä vähän väliä hoitoon. Mahdollinen hoitajakin kannattaa kysellä valmiiksi, ettei käykin niin, ettei kukaan suostukaan ottamaan koiraa esim. reissun ajaksi.

Me hankimme tänä syksynä koiran todella pitkän mietintäprosessin jälkeen. Koirakuumetta on ollut vuosien varrella molemmilla, mutta vasta nyt koimme kummatkin, että koiralle on aidosti perheessämme tilaa. Lapset ovat nyt riittävän isoja ymmärtääkseen koiran tuomat haasteet, ja elämäntilanne on muutenkin nyt sellainen, että koira saa varsinkin näin alkuun riittävästi huomiota, eikä joudu olemaan kovin pitkään yksin. Neuvottelimme koiran hankinnasta myös lähipiirin kanssa, sillä koira tulee väistämättä osaksi heidänkin elämää. Päädyimme mahdollisimman helppohoitoiseen ja myös pieneen rotuun, joka sopii osaksi perhepalettiamme. Iso tai työläs koira ei olisi tullut kuuloonkaan.

Hieman kyllä särähti tuo, että "mies on puhuttu ympäri". Haluaako mies koiraa? Mikä epäilyttää, jos vaati suostuttelua? Jos otatte koiran, vaikkei toinen oikeastaan haluaisi, niin ongelmia on varmasti tulossa. Oletko valmis siihen, että hoidat koiran yksin, koska "sinähän sen halusitkin"?

Vierailija

Mielestäni koira valitaan aina käyttötarkoituksen ja vaativuustason mukaan. Eli jos sinulla ei ole tarkoitus harrastella mitään ihmeitä koiran kanssa lenkkeilyn lisäksi, niin kannattaa katsella pelkästään seurakoiria. Noutajaa en siis ottaisi pelkäksi seurakoiraksi.

Vierailija

Otimme kuukausi takaperin Suomen pystykorvan isännän lintumetsästys harrastuksen vuoksi. Metsästyskoirillahan on tunnetusti kova luonne. Sille täytyy ainakin heti osoittaa paikka tai muuten voi muuttua ihan mahdottomaksi. Alusta asti ollaan vedetty rajat: missä voi olla, mitä saa ja ei saa tehdä, ruokaa joutuu odottamaan ja saa mennä kupillista vasta kun saa luvan. Jne. Mutta on kyllä aivan mahdoton kun saa virtapiikkejä..puree, vetää kukkapurkista mullat, vetää verhoja ja puree kenkiä ja huonekaluja jne. Eikä puhettakaan että antaisin pienen lapsen olla koiran kanssa kahdestaan.. Suosittelen jotain kilttiä rotua kuten labradorinnoutajaa, jotka ovat aivan ihania lapsiperheen koiria. Ja kyllähän eläimet tuovat paljon iloa ja rakkautta, täytyy vain katsoa ettei mielellään jätä perheen pienintä koiran kanssa kahdestaan, koska lapset eivät aina ymmärrä mitä tekee ja mikä voi esim. Sattua koiraan. Onnea valintaan :)

Vierailija

Olet minusta miettinyt jo tosi kivasti koiranomistamista. Kannattaa lukea Tuire Kaimion Pennun koulutus tai joku muu vastaava koirankoulutuskirja ennen koiran tuloa. Odottaisin kyllä itse ehkä pari vuotta vielä. Kun kolmevuotias tulee koiran kanssa tutuksi, hän voi alkaa vetämään turkista yms vain äidin huomiota saadakseen. Kokemusta on. Koira piti eristää eri tilaan lapsen kanssa joksikin aikaa, että se sai olla rauhassa.

Suomenlapinkoira on kiva koira lapsiperheeseen. Niillä on lähes aina todella pitkä pinna ja rakastavat lapsia (ja aikuisiakin!) tosi paljon. Alusvilla lähtee pari kertaa vuodessa. Viikon, pari kun harjaa silloin päivittäin, karvaa ei tipu joka paikkaan. Muuten karvanlähtö on aika vähäistä. Superkiva rotu, käy harrastuksiin, mutta sopii myös kotikoiraksi, kunhan vain saa liikuntaa. Ne ovat myös melko terveitä, mitä ei voi sanoa monesta rodusta tänä päivänä.

Vierailija

Kannattaa lukea mahdollisimman paljon kirjoja niin saat hyvän kuvan. Jo pelkästään niitä "koko maailman koirarodut" tyylisistä kirjoista aina jää jotain mieleen. Erityisen hyviä kirjoja ovat Tuire Kaimion kirjat, hän on siis eläintenkouluttaja ammatiltaan ja tosi hyvä kirjoittamaan kirjoja.

Muista myös, että kirjoissa ei kerrota kaikkea ja koirien kanssa tulee varautua kaikkeen. Tärkeää on myös pitää ainakin tonni tilillä sitä varten, että tulee yllättävä eläinlääkärikulu, jos koira syö jotain sopimatonta, joutuu tappeluun, jää auton alle, satuttaa johonkin muualle itsensä, on joku perinnöllinen tauti. Yleensäkin eläinlääkärit ovat aivan hullun kalliita, eli kun menet poistattamaan hammaskiveä ja kuvittelet sen maksavan muutaman kympin, saatkin käteen yli tonnin laskun kun löytyi kaikenlaista muuta samalla :D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat