Kuinka kausn jaksaisit pelkkää viikonloppusuhdetta?
Kuinka kausn jaksaisit pelkkää viikonloppusuhdetta?
klo 9:00 | 9.12.2015
Meillä on molemmilla kiireiset ja aikaa vievät työpaikat. Sen lisäksi mulla on lapsi. Näemme miehen kanssa vain viikonloppuisin ja tästä on seurannut se, että en näe enää ystäviäni enkä pääse harrastamaan. Mies tulee yleensä aina mun luo ja haluaa nyhjätä kotona.
Paljon on puhuttu, että muuttaisimme yhteen, mutta kumpikaan meistä ei jaksa tehdä sen asian eteen mitään tällä hetkellä. Nyt mua on alkanut tympimään tämä tilanne ihan hirveästi. Mua tympii joulukin jo etukäteen; ollaan mun luona ja koska mies ei ehdi tänne kuin viikonloppuisin, niin mun täytyy tehdä kaikki mitä ollaan suunniteltu. Tähän tämä on mennytkin, minä olen aina se toteuttaja. TYMPII!!
Miksi olet valinnut noin? Voihan sille miehelle sanoa, että nähdään vasta sunnuntaina, menen lauantaina kavereitten kanssa elokuviin tms. Ei miehet mene rikki, vaikka niiden kanssa ei aikaansa vietä.
No haluanhan minäkin nähdä miestä! Tää kaikki on vaan nyt käyny liian hankalaksi. :(
Ap
En ylipäänsä jaksaisi suhdetta, jossa mua tympisi. Tai kumppania, joka ei halua viettää vapaa-aikaa edes osittain samalla tavalla kuin minä, tai olisi totaalisen vetelä ja epäkiinnostunut kodin ulkopuolisista asioista. Mitä mä sellaisella kumppanilla teen, joka tulee mun luokse löhöilemään ja katselemaan telkkaria? Kivempaa on ilman sitä. En mä niin miehenkipeä ole, että pelkän viikonloppuseksin takia viitsisin olla tympivän miehen kanssa.
Kuulostaa siltä, että nyt kyllästyminen on suhteeseen eikä tilateeseen
Mikä se sellanen parisuhde on, jos kavereiden kanssa viettää enemmän aikaa. Miusta tollasessa tilanteessa ei ole aikaa parisuhtelle ja tollanen harvakseltaan näkeminen näivettää suhteen.
No näinhän tää taitaa olla. :( En kyllä haluaisi luovuttaa, ollaan sitoutuneita toisiimme. Enkä kyllä oikein osaa edes kuvitella millaista olisi ilman miestä. Äkkiseltään ajateltuna en ainakaan tuntisi itseäni vapaaksi.
Ap
Yritin ajatella koko juttua hetken. Tulin kyllä siihen tulokseen, että en minä miestä haluaisi vaihtaa. Kyllä se on tämä tilanne, joka on hankala.
Minä en voi vaatia mieheltä enempää; hän tekee ylitöitä, on väsynyt (ja vanha). Hänen työnsä on aika fyysistä. Kyllä minäkin hänen asemassaan vaan makaisin viikonloput.
Mutta minäkään en vastaavasti pysty enempään. Tää kokonaisyhtälö on hankala. Asumme eri paikkakunnilla ja viikolla emme yksinkertaisesti ehdi näkemään, emme toisiamme emmekä ystäviämme. Yhtäkkiä tuli niin epätoivoinen olo, että itkettää! :( Ensi vuonna miehen työkuviot vielä pahenevat :(
Meinattiin jaksaa seuraavat kuusi vuotta siten että nähdään joka toinen viikonloppu. Asumme 270 km päässä toisistamme ja molemmilla on lapsia joten viikot vietämme lasten kanssa ja kun lapset ovat exillään, näemme toisemme. Kuuden vuoden päästä muutamme yhteen kun omat lapseni ovat lentäneet pesästä.
Huh. Kuinka pitkään olette jo olleet yhdessä? Te jotka aiotte jatkaa vielä kuusi vuotta.
Ap
Itse jaksoin neljä vuotta. Tilannw tosin oli sellainen, että asuttiin kyllä yhdessä, mutta mies oli vain viikonloput kotona töittensä takia. Olihan se osittain raskasta, mutta ainakin suhde pysyi "tuoreena" koko neljä vuotta. Ikinä en tuollaiseen järjestelyyn suostuisi, jos olisi lapsia.