Pihtaaminen on hauskaa

Vierailija

Minusta on hauskaa kiusata miestä ja sanoa sille, ettei ole mitään asiaa pöksyihini. Enkä anna moneen päivään!

Kommentit (13)

Vierailija

En tiedä onko se hauskaa. Toinen selvästi kärsii, mutta kun en vaan halua. Eroaisin, jos se olisi mahdollista. No sit kymmenen vuoden päästä kun oon pahimmillani katkeroitunut koko elämään. Ero on vielä niin rankkaa, että en tiedä kestäisinkö sitä, saatikka kestäisikö lapset. Katsois vielä puoli vuotta näillä silmillä ja alkais tekeen selväksi, että on pakko erota. Ja sitten etsimään vuokrakämppää. Kesällä lapsillakin on loma, niin olisi helpompaa.
Kyse ei ole vain seksistä, ei hormoneista, ei mielialoista. Olen valinnut väärin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on hauskaa kiusata miestä ja sanoa sille, ettei ole mitään asiaa pöksyihini. Enkä anna moneen päivään!

Sä mitään muuta pihtaa kun Nyrkki-Kyllikkiä itteltäs :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on hauskaa kiusata miestä ja sanoa sille, ettei ole mitään asiaa pöksyihini. Enkä anna moneen päivään!

Paneminen on hauskempaa. Älä sitten kitise kun miehesi vaihtaa parempaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se hauskaa. Toinen selvästi kärsii, mutta kun en vaan halua. Eroaisin, jos se olisi mahdollista. No sit kymmenen vuoden päästä kun oon pahimmillani katkeroitunut koko elämään. Ero on vielä niin rankkaa, että en tiedä kestäisinkö sitä, saatikka kestäisikö lapset. Katsois vielä puoli vuotta näillä silmillä ja alkais tekeen selväksi, että on pakko erota. Ja sitten etsimään vuokrakämppää. Kesällä lapsillakin on loma, niin olisi helpompaa.
Kyse ei ole vain seksistä, ei hormoneista, ei mielialoista. Olen valinnut väärin.

No miksi halusit alussa? Huijasit miestäsi.
Olet samanlainen kuin minun vaimoni. Ja myös minä kärsin.

Vierailija

Olin nuori ja huonoitsetuntoinen. Enää en ole kovin nuori. Itsetunto ei ole kovin hyvä vieläkään ja monet myrskyt käyty läpi. En tiennyt mitä haluan, eli olin myös kokematon. Ei se huijausta ollut. Mies myös painosti minua, kun yritin laittaa suhteen poikki. Se oli kuitenkin oma valinta, että sitoudun mieheen. Tämä ei ole edes viha-rakkaussuhde. Täysin neutraali ja välillä todella ahdistava. Hyviä asioita tietenkin pitkään suhteeseen kuuluu. Ehkä olemme vain kasvaneet erilleen. Hänen mielestään kaikki on hyvin eli miten korjata toisen mielestä hyvää suhdetta. Pitäisi päästää irti.

Vierailija

Kun saa yhden kerran 6-8 viikossa peiton alla pimeässä ja päälle N+1 kieltäytymistä/välttelevää käytöstä niin alkaa itselläkin into laskea. Ei, älkää puhuko niistä kotihommista tai arjen jakamisesta, sapuskan tekemistä lukuunottamatta hommat jaetaan. Ja saa kosketusta myös ilman seksiä (mutta välttelee) jne.

On vähän kusetettu olo. Ja samaan aikaan duunissa yksi hiljattain eronnut nainen tekee itseään niiiiiiiiin tykö ettei varmaan tarvis kuin sanoa "teille vai hotelliin" niin homma olisi selvä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se hauskaa. Toinen selvästi kärsii, mutta kun en vaan halua. Eroaisin, jos se olisi mahdollista. No sit kymmenen vuoden päästä kun oon pahimmillani katkeroitunut koko elämään. Ero on vielä niin rankkaa, että en tiedä kestäisinkö sitä, saatikka kestäisikö lapset. Katsois vielä puoli vuotta näillä silmillä ja alkais tekeen selväksi, että on pakko erota. Ja sitten etsimään vuokrakämppää. Kesällä lapsillakin on loma, niin olisi helpompaa.
Kyse ei ole vain seksistä, ei hormoneista, ei mielialoista. Olen valinnut väärin.

No miksi halusit alussa? Huijasit miestäsi.
Olet samanlainen kuin minun vaimoni. Ja myös minä kärsin.


Tuo kuutosvastaus sinulle. Jos kärsit ja vaimokin haluaa erota, niin mikä teitä estää? On toki miljoona syytä pysyä yhdessä, mutta jos oikeasti toista ahdistaa, niin sen pitäisi olla merkki että on väärä ihmisen kanssa. Jo kymmenen vuotta sitten ajoittain mietin, että miten saisi tuon kirjan kaulasta irti. Silloin olisin halunnut käydä baarissa ja nähdä ihmisiä. Sain opetuksen ja siitä jäi väkivallan pelko alitajuntaan. Hyvin leppoisa mies, kun olen kiltti vaimo.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se hauskaa. Toinen selvästi kärsii, mutta kun en vaan halua. Eroaisin, jos se olisi mahdollista. No sit kymmenen vuoden päästä kun oon pahimmillani katkeroitunut koko elämään. Ero on vielä niin rankkaa, että en tiedä kestäisinkö sitä, saatikka kestäisikö lapset. Katsois vielä puoli vuotta näillä silmillä ja alkais tekeen selväksi, että on pakko erota. Ja sitten etsimään vuokrakämppää. Kesällä lapsillakin on loma, niin olisi helpompaa.
Kyse ei ole vain seksistä, ei hormoneista, ei mielialoista. Olen valinnut väärin.

No miksi halusit alussa? Huijasit miestäsi.
Olet samanlainen kuin minun vaimoni. Ja myös minä kärsin.


Ja minun, nyt kun on asunnot ja lapsi hommattu ei kiinnosta haarojaan levitellä, on sanonut nyt jälkikäteen ettei meidän seksi ole tuntunut miltään, kulli on ällöttävä ym.kaikkea kivaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat