Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen parantunut sosiaalisten tilanteiden pelosta,tsemppiä muille asiasta kärsiville.

Bo

Jotenkin havahduin itsekin siihen,että sitä ei enää ole.Joskus esiintyy ihan pienenä oireiluna esim. ruokailutilanteissa,mutta niin vähän etten tarvitse siihen lääkkeellistä apua.Ja tilanne oli hyvin vaikea aikoinaan.
Kävin silloin psykologilla muutaman kerran,lopetin kun ei ollut mukamas aikaa,ja söin vähän aikaa Cipralexiä,sen lopetin pian sivuvaikutusten takia,ja tarvittaessa käytin Alproxia ja myöhemmin beetasalpaajaa.
Nyt vaan olen,enkä ole "muistanut" koko ongelmaa.
Tämä vain kannustuksena,että siitä ei tarvitse kärsiä loppuelämää näemmä.

Kommentit (11)

Vierailija

Minä parannuin itsestään iän myötä. Alle kaksikymppisenä ongelma oli ihan mahdoton ja rajoitti elämää vakavasti. Opiskeluaikana alkoi vähän helpottaa, mutta tarvitsin kyllä viinalääkitystä jännempiin tilanteisiin kuten esiintymiset tai vieraiden ihmisten kohtaamiset. Kolmikymppisenä, jo työelämässä, ei pelkoa ollut juurikaan normaaleissa tilanteissa enää. Nyt nelikymppisenä en pelkää enää yhtään mitään sosiaalisia tilanteita, enkä ketään ihmisiä. 

Vierailija

Minäkin paranin tai ainakin väheni oireet paljon. ei enää ahdista ja päässä humise ihmishulinassa, kaupassa pystyn rauhassa tehdä ostokset ilman että pitää juosta että pääsee nopeasti pois, silmissä ei enää sumene kassajonossa ja pystyn kuunnella musiikkia bussissa ilman että tuntuu että tukehdun:) ainut on syöminen pöydän ääressä joka vielä jännittää etukäteen, mutta itse tilanteessa ei enää tule paniikkikohtausta. Ja oireet loppui kun lopetin juomisen kokonaan:o

Vierailija

Itseäni auttoi suuresti kirja,josta psykologi vinkkasi,"Vapaaksi ahdistuksesta".Sellainen työkirjamainen teos,jota suosittelisin oikeastaan ihan kaikille. Alkoholia en ole käyttänyt paljoa ikinä,eikä se kuulu elämääni nytkään.Iän myötä tietty "sallivuus" helpotti asiaa,kun on sinut itsensä kanssa,niin ei tarvitse jännittää niin paljon mitä muut ajattelevat.Toisaalta olen avoimesti puhunut asiasta,ja moni on ollut todella ihmeissään,kun olen muuten hyvin sosiaalinen ja tehnyt aina vaativaa asiakaspalvelutyötä.Tuota sairautta ei voi todellakaan tyypittää mitenkään kapean sektorin ihmisten ongelmaksi,en ole ikinä ollut edes ujo.

Ap

Vierailija

Kiitos, kun kerroit että tästä voi joskus päästä eroonkin. :/

Mikä muuten sen kirjan nimi on? :)

Onko teitä muita koulukiusattu? Luulen että tuo kiusaaminen on itselläni suurin syy tähän sos.tilanteiden pelkoon.

Vierailija

Minäkin olen päässyt varsinpitkälle, paniikkikohtaukset ovat loppuneet ja pystyn käymään jopa ohjatussa liikunnassa, vaikka esiintyminen ei vielä oireetta sujukaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun kerroit että tästä voi joskus päästä eroonkin. :/

Mikä muuten sen kirjan nimi on? :)

Onko teitä muita koulukiusattu? Luulen että tuo kiusaaminen on itselläni suurin syy tähän sos.tilanteiden pelkoon.

On kiusattu, ja minullakin vaikutti todella paljon. Olen kyllä muutenkin herkästi kuormittuva, turbulentti tyyppi ja stressi ilmenee fyysisinä oireina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun kerroit että tästä voi joskus päästä eroonkin. :/

Mikä muuten sen kirjan nimi on? :)

Onko teitä muita koulukiusattu? Luulen että tuo kiusaaminen on itselläni suurin syy tähän sos.tilanteiden pelkoon.

Minua koulukiusattiin rankasti ekaluokalta yläasteen loppuun asti. Jotenkin surullista ajatella, että ennen koulua minä olin iloinen, riehakas ekstrovertti, mutta koulussa minusta tehtiin sulkeutunut, säikky, ihmispelkoinen otus. Nykyisen en enää onneksi pelkää ketään, mutta en myöskään halua ihmisten seuraa muuta kuin sen verran kun on pakko. Minut on jo lapsena totutettu viihtymään pakosti yksin, ja olen oppinut sen niin hyvin etten halua ihmisseuraa enää nytkään kun en enää pelkää ihmisiä.

- 3

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat