Tää maanantaiaamujen fiilis on niin hirveä! Tuletule syöpä, sokeus ja MS, jos vaan pääsis pois töistä!

Vierailija

Vihaan töihin lähtöä yleensäkin mutta maanantaiaamut on niitä pahimpia. Viikonlopun ihana vapaus kotona, omana itsenä. Työssä rooli johon en sovi, vastuu ja ahdistus. Voiko tää mitenkään olla tämän kärsimisen arvoista? Jos vaan jotenkin tulis relevantti syy vapautua työelämästä niin elämän mielekkyys ois ihan toista luokkaa. Lottovoitto toki mieluiten, mut esim.joku silmäsairaus kelpaisi myös...
Muita samoissa fiiliksissä?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Huomenta, mulla on ms-tauti ja silti joudun, omasta mielestäni SAAN tehdä töitä ja opiskelenkin myös samalla. Koita saada säkin ryhtiä ja sisältöä elämääsi ja vaihda vaikka duunia. Tsemppiä

Vierailija

"Sun pitää varoo, mitä sä haluut, koska sä saat sen." Sitten kun syöpä tulee, niin voit miettiä että ehkä töihin meno olisikin ollut pienempi paha.

Vierailija

Olisiko nyt aika vaihtaa työpaikkaa/työtehtäviä? Jos noin vihaa ja ahdistuu työstään, että toivoo vakavaa, pysyvää työkyvyttömyyttä niin suodittelen alanvaihtoa. Äläkä tule mussuttamaan että ei ole rahaa opiskella uusi ala tai lähteä nyk. Työpaikasta rahan takia jos kerran työeläkkeelle pääsyä toivot! Terveys on tärkeämpää kuin raha!! Typerä olet, jos et tee tilanteellesi aktiivisesti mitään! Ainakin edes yrittäisit vaihtaa työpaikkaa/työtehtäviä.

Vierailija

Täällä sama ongelma. Vihaan mun työtä.
Ja nro 2: lle tiedoksi, ei siitä työpaikkaa noin vaan vaideta. Ja toiseksi, mistä tiedät että että toinen työpaikka on parempi, toisin sanoen "tiedät mitä sulla on mutta et tiedä mitä saat".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä sama ongelma. Vihaan mun työtä.
Ja nro 2: lle tiedoksi, ei siitä työpaikkaa noin vaan vaideta. Ja toiseksi, mistä tiedät että että toinen työpaikka on parempi, toisin sanoen "tiedät mitä sulla on mutta et tiedä mitä saat".

Höpö höpö! Jos toivoo tulevansa sokeaksi ennemminkin kuin pitäisi töihin mennä, ei enää voi asenne töihin menoakohtaan pahemmaksi mennä! Kyllä silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja vaihtaa niitä töitä! Tai sitten on todelka isoja ongelmia työtä kohtaan. Halveksin työtä vieroksuvia luusereita! Näyttäisi vain siitä olevan kysymys, jos ei viitsi sen vertaa tehdä että yrittää löytää toista työpaikkaa jos nykyinen tuntuu helvetin esikartanolta.

Vierailija

Ap, ymmärrän tunteesi. Samaa kokenut itse. Aloin etsiä uutta työpaikkaa, mutta tulinkin sitten raskaaksi. Mammaloma alkaa viikon päästä! Ihanaa, että ei tarvitse palata töihin pariin vuoteen!

Vierailija

Jos noin hirveää on mennä töihin, niin eikö irtisanoutuminen ja karenssi olisi molempia parempi vaihtoehto? Siinä ei ole mitään sellaista huonoa puolta, jota sairastumisessa ei olisi, mutta vähemmän niitä kuitenkin olisi

Vierailija

Vähän sama fiilis. Tosin sunnuntai on vielä paskempi päivä; ois vapaata, mutta koko päivän vaan ahdistaa kun tietää että seuraavana päivänä alkaa taas työviikko.

Maanantaiaamut itkettää ja oksettaa. 

Sitten kun vielä on kokopäiväinen vakkarityö, niin ei siitä näinä maailman aikoina noin vaan voi lähteä. Tekis niin hitosti mieli irtisanoutua, mutta mitä jos ei saisikaan uutta... Ajatus työttömyydestä ei houkuttele, mutta en mä enää tiedä että onko tää työkään sen arvoista, että elää selviytymistaistelua sunnuntaista perjantai-iltapäivään.  

Masentaa niin ajatus, että tää tulee olee tätä ikuisesti. Että mä en koskaan uskalla lähteä etsimään jotain muuta. 

Vierailija

Eikö asia kannattaisi ottaa puheeksi esimiehen kanssa? Sanot, että nyt mättää ja mitä voisi tehdä asioiden parantamiseksi. Onko sulla mahdollisuus päästä vuorotteluvapalle tai opiskella lisää jotain? Turha jäädä vellomaan paskaan, ihan tekosyy että duuni pilaa elämän. Kyllä sä ite olet se, joka sen mahdollistaa.

Sairauksien toivominen on lapsellista, kun oikeasti sairastut niin tekisit mitä vaan että parantuisit.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat