Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi joillain ihmisillä on niin vahva oma tyyli ja he näyttävät aina yhtä hyvältä ja osaavat yhdistellä vaatteita keskenään niin, että koko...

Vierailija

Huomaan aina jos ihmisellä on jokin tietty oma tyyli ja minusta tällaiset ihmiset ovat jotenkin maagisia. Tiedän että kyse on vain vaatekappaleista, mutta silti ne vaikuttavat minuun. Haluaisin itsekin pukeutua omalla tavallani ja näyttää aina mielestäni sellaiselta kuin haluan, mutta tuntuu, etten edes tiedä, mikä olisi oma tyylini, sillä välillä haluan näyttää mustanpuhuvalta ja maskuliiniselta, kun taas toisinaan saatan haluta pukeutua tyttömäiseen ja vaaleanpunaiseen. Joskus taas tahallisen mauttomasti, vaikkapa hampurilaiskuvioiseen paitaan ja neonpinkki-neonvihreä-neonoranssi-housuihin.

Minulla ei siis ole omaa tyyliä. Vai onko minun tyylini nimeltään "vaihteleva tyyli"? Vai voiko silloin edes puhua omasta tyylistä?

Mutta toisaalta taas enhän minä halua olla kukaan muu kuin minä. Miksi minun pitäisi olla kuin joku muu? Miksi en vain hyväksyisi sitä, että minä olen tällainen eikä minun tarvitse olla kenenkään muun ihmisen kaltainen (tässä tapauksessa näköinen)?

Kommentit (7)

Vierailija

Olen miettinyt ap aivan samaa! Olen täissä asiakaspalvelussa ja siinä näitä asukokonaisuuksien kantajia, niin itsensä näköistä tyyliä omaavia näkee aika-ajoin, että oikein on pakko huokaista ihastuksesta ja miettiä, että miten he sen tekevät. Haluaisin olla samanlainen.
Olen miettinyt liittyykö se sinut itsensä kanssa olemiseen ja/tai itsensä tuntemiseen? Itse voin myöntää, etten ole kumpaakaan enkä osaa pukeutua noin. Mutta aina jos menen niissä asioissa eteenpäin minusta tuntuu, että löydän joitain juttuja siitä pukeutumiseenkin. Mutta en silti kuin osittaisesti, ja se "harmittaa".

Vierailija

Minä ainakin pukeudun hyvinkin erilaisiin tyyleihin. Väriskaala on siitä kokomustasta kelta-turkoosi-pinkkiin. Ahdistuisin jos vaatteeni olisivat kaikki samanlaisia. Pyykkiä pestessä tosin kiroan kun kaikkia värejä löytyy se yksi tai kaksi likapyykkikorista eikä näppärästi täyttä koneellista.

Tärkein sääntö vaatteiden hyvältä näyttämiseen on istuvuus. Kun on löytänyt ne omalle kropalle parhaimmat leikkaukset, pituudet ja leveydet, näyttää se halpakin rätti tyylikkäältä. Kun nämä ehdot täyttyvät, olet löytänyt oma tyylin, vaikka värit, kuosit ja onko asu maskuliininen vai tyttömäinen vaihtelee.

Vierailija

En tiedä kuulunko noihin mutta näin ovat muut sanoneet. Ehkä kyse on värisilmästä, materiaalien tuntemuksesta ja oman kehon hahmottamisesta. Mulle (työ/juhla)pukeutuminen on aina ollut helppoa. Pidän voimakkaistakin väreistä - jos joskus harvoin pukeudun mustaan kaikki tietävät että olen stressaantunut. Musta on mulle "henkari", ei omaa tyyliä sellaisenaan.

En kulje trendien perässä enkä peittele ikääni pukeutumisellani mutta tiedän että klassisilla tyylikkäillä ja värikkäillä vaatteilla saan vuosia pois olemuksestani. Mulle brändi tai kallis hinta ei merkitse mitään, voin hyvin yhdistää 10€ puseron 100€ hameeseen tai päinvastoin. Nautin kun ulkomaanmatkoiltani teen edullisia löytöjä, tämänhetkinen lempihameeni maksoi 12€. Tärkeää on tosiaan vaatteen istuvuus ja oikeat mittasuhteet.

Vierailija

Luulen että ne joilla ei ole selkeää tyyliä on sellasia mielialapukeutujia. Ja ne joilla on oma tyyli, on tasaisia ja tietää kuka on. Mä en aina tiedä! Välillä olen rento ihminen ja välillä hyvinkin siisti ja trendikäs, sitten tulee taas punk-vaikutteet... täytyisi varmaan kysyä joskus joltakin, millainen mun omin tyyli on. Luulen kyllä, että oikeasti olen semmoinen vähän resupekka. Jos rakastamaani takkiin tai sukkahousuihin tulee pieni reikä, käytän silti. Mutta välillä haluan esittää oikein feminiinistä, siistiä naista.

Vierailija

Se on ihan sisäsyntyistä; symmetriä, värien yhdistely, vaatteiden istuvuus, uskaltavuus olla edelläkävijä ja se joka uskaltaa ottaa askeleen takaisinpäin, joku vaan sopii siihen hetkeen - Kiitos saksalaisen isoisäni

Korostaisin ompelijoita, olen kasvanut mittatilausvaatteisiin. Jotakin on tehty oikein 50 -luvulla. Selkävammainen tätini joka sai oppinsa aikoinaan Helsingissä ja toi mahtavan taitonsa meille.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat