Mitä menettää jos ei ole ystäviä elämässä?

Hassu

Hei! Olen kolmikymppinen nainen ja minulla ei varsinaisesti ole sosiaalista elämää. Pidän yhteyttä noin viiteen ns. kaveriin. Välitän heistä siinä mielessä, että nautin jos voin olla avuksi, kuunnella tms, mutta en oikein jaksa treffailla ja muutenkin koen yhteiset lounaat yms. todella kuluttaviksi ja rasittavaksi. Olen selkeästi introvertti. Mietin vain, että mitähän akikkea menerän kun en osaa olla ystävien kanssa siten että nauttiain siitä. Tykkäisin kyllä tilittää omia huoliani mutta ei se ole ystävän tehtävä toimia roskasankona. Pitäisiköhän vielä yrittää alkaa sosiaaliseksi. Kommentteja?

Kommentit (12)

yx toinen

Ihan samaa pohdin, samankaltainen kun kanssasi olen. Toisaalta itse olen kahden lapsen yh, joten eipä sitä edes pääse juurikaan "irrottelemaan", jos vaikka _joskus_ haluaisikin. Tosin siinä asiassa auttaisi aika olennaisesti juuri se isompi ystäväpiiri, jota ei ole...

Vierailija

Minulle on oikeasti jarmistus, jos joku ehdottaa tapaamista. en ole vuosiin ehdottanut kellekään treffejä mutta silti noita ystäviä on jonkin verran. Siis kuten sanoin välitän heistä mutta en oikein tiedä, mitä voisin tehdä kavereiden kanssa...siis sellaista mustä nauttisin oikeasti.

Vierailija

Viisi ystävää on ihan normaali ja hyvä määrä tässä iässä. Ei kai kenelläkään ole oikein aikaakaan ja energiaa tavata kovin usein ystäviä? Useimmilla jo työelämä, perhe ja sukulaiset ottaa niin paljon energiaa. Minä olen ekstrovertti, ja en silti tapaa usein ystäviä. Mahdollisimman paljon yritän esim. sopia lounastreffejä, jotta illat voin keskittyä perheeseen ja työhommiinkiin. Yhteyttä kyllä pidän. Elämässä aika on niin rajallista (varsinkin ruuhkavuosina), että on pakko oman hyvinvoinnin ja prioriteettien mukaan jakaa sitä aikaa. Harvalla ihmisellä, oli ekstorvertti tai introvertti, on 30-vuotiaana ystävät prioriteettien top3:ssa. Sanoisin sulle, että jatka samaan malliin ja nauti elämästä. Ehkä kuvittelet, että muut ovat sosiaalisempia kuin ovatkaan?

Vierailija

Ap, mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmän tunnet tarvitsevasi muita ihmisiä ystäväksesi.
Olen introvertti enkä mitenkään epäsosiaalinen, mutta en "saa" ihmisistä juurikaan mitään extraa elämääni. Joskus on kiva viettää aikaa pienessä porukassa tai käydä jopa ulkona jonkun kanssa. Tällainen kokemus riittää minulle pitkäksi aikaa. En jaksaisi tavata näitä samoja kavereita päivittäin, saati pulista puhelimessa turhanpäiväisyyksiä. Kirjaudun aina ulos Messengeristäkin, ettei kukaan pääse ahdistelemaan minua viesteillä. :D
Olen tyytyväinen elämääni ja viihdyn hyvin yksin omissa oloissani. Saisi olla todellinen sielunkumppani, että näkisin vaivaa pitää yllä tiiviimpää yhteyttä.
Olen 50 v, muutaman kerran eronnut N.

Vierailija

Vaikka sanoin että pidän yhteyttä noin viiteen ihmiseen niin eivät e ole sillä tavalla läheisiä minulle, että todella kokisin heidät hirveän läheisiksi. Ehkä siinä se onkin kun koen etäisyyttä ihmisiin jotka ovat lähelläni. Tykkään olla itsekseni, ainoastaan mietin sitä, että menetänkö suuren siivin elämässäni kun olen tämmöinen erakko suurkaupungissa. Jotenkin olen onnistunut hoitamaan asiani siten, että ihmiset eivät lopulta tiedä kuinka yksin olen arkielämässä. Sitä vain tosiaan pohdin, että kuinka paljon pieleen tässä mennään jos jatkan samalla linjalla.

kike79
Seuraa 
Liittynyt18.1.2015

Mitä valitat ??? Entisenä koulukiusattuna mulla ei ole ainuttakaan ystävää, vain tuttuja.. En kyllä kehtaisi huudella. Ei ole ketään kelle soittaa kahville, eikä lapsellekaan kummeja kuin omasta perheestä,,

Maailmalle olet vain joku, jollekulle olet koko maailma ♥

Vierailija

Olen todella pahoillani että sinua on kiusattu. Olet arvokas ihminen. Toivon, että löydät kaipaamiasi ystäviä. Uskon, että se on sinullekin mahdollista. Kaikkea hyvää sinulle. Rohkeutta omalle polullesi! Mitä tulee omaan aloitukseeni niin minulla on kyse juuri siitä, etten tiedä mitä ystävien kanssa tekisi. Tai siis että miksi pitäisi olla ystäviä. On totta, että en ole totaalisen yksin, ehkä silloin juuri kaipaisi juttuseuraa tms.

Vierailija

Et menetä mitään muuta kuin juoruilevia paskamaisia ns ystäviä, jotka eivät tosipaikan tullen kovinkaan ystävällisiksi osoittadu.

Olen elellyt kohta 70 v tavallasi ja seurannut niitä ihmisiä, joilla ns ystäviä on pilvin pimein ja jotka ovat tosi pulassa niiden "ystävien" takia.

S

Ei kai kaikkien ystävyyssuhteet voi olla ainoastaan paskamaisia? Kuulostaa kauhealta, kyllä nämä minunkin ystävyyssuhteet ovat olleet iha inhimillisiä. Tosin kateus, ajattelemattomuus, suuttuminen milloin mistäkin ja välinpitämättömyys ovat kyllä olleet läsnä lähes jokaisessa suhteessa...se on välillä rassannut melko lailla. Erään ystävän jätin elämästäni pois juuri ihmeellisen kateuden vuoksi. Ei minun elämässäni ole edes mitään kadehdittavaa, yksikseen elelen ja toihuilen...

Vierailija

Itse koen saavani ystävyyssuhteistani tosi paljon, vaikka välimatkojen vuoksi tapaamme liian harvoin. On ihana jakaa asioita, keskustella, hassutella, nauraa ja itkeä yhdessä. Ystävät saavat parhaat puoleni esiin. Ystävien kanssa matkustaminen on melkein yhtä kivaa kuin puolison tai aikuisen tyttären kanssa. Oivallinen uusia asioita, saan energiaa, iloa. Kaikkea hyvää.

Vierailija

Kuulostaa tosi mukavalta :) Uusien asioiden oivaltaminen etenkin hyvä pointti. Ystävät eivät kyllä tuo minusta parhaita puolia esiin, tai no ehkä olen hyvä kuuntelemaan mutta sehän on rasittavaa. Etenkin kun kuuntelemisessa usein tulee sellainen tunne että itse hoitaisin tuon asian näin ja näin mutta tiedotan että en voi sanoa sitä, koska se jollain tapaa loukkaisi kaveriani. Siis kuunteleminenkin on osittain teeskentelyä. Ehkä olev vaan persoona joka ei kiinny ihmisiin aidosti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat