Elättekö sellaista tilaa että ainoa mikä on on se että te elätte vielä

Vierailija

Ainoa kiinnekohta, jossa jako on elävä/kuollut. Kaikki muu on jotenki saavuttamattomissa, ja sä vain olet. Haaveet,tulevaisuus jne ei ole näkyvissä. Toisin sanoen elät toivossa, mutta et edes toivossa, kun vain elät, tai no olet. Olet olemassa vielä. Kaikki muu on hepreaa eikä mitään. Mun mielestä tää on hyvin vaikeaa välillä. Mutta mä yritän pysyä tässä tilassa, edes tässä tilassa.

Kommentit (12)

Vierailija

Minäkään en nyt ihan tuota dadaa ja elämisen olemattomutta, mutta silti niin olevaista olemusta tavoita. Ehkä muutama paikallaan oleva pilkku avittaisi asiaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi siitä elämässä on kyse. Elää omaa elämäänsä.
Mutta kun en tiedä sinänsä edes elä, siten miten sen ymmärtää. Olen vain. Olen olemassa.Ikään kuin kaikkeen on pääsy kielletty. En elä, vaan olen olemassa. Se tila on pysähtynyt, toki mä hengitän edelleen -ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne.
Kerro siitä. Miltä se tuntuu sinusta? Mä tunnen jopa fyysistä tuskaa välillä siitä, sisusta kouraisee. -ap

Vierailija

Mä olen ollut vuosia tuossa tilassa, ja mulle se on hyvin onnellinen tila. Olen siis olemassa, en suunnittele mitään, en pelkää mitään, en toivo mitään. Olen vaan, rauhassa ja levossa. Jos hetkessä nousee jokin impulssi tehdä jotain ja sen toteuttaminen on mahdollista, teen. Mutta paljo nvaan nautin ihan olemisesta tekemättä tai edes ajattelematta mitään. Olemassaoleminen itse on oma tarkoituksensa, se on minusta pyhää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne.
Kerro siitä. Miltä se tuntuu sinusta? Mä tunnen jopa fyysistä tuskaa välillä siitä, sisusta kouraisee. -ap

Lähinnä turhauttaa, haluaisin elämältä enemmänkin kuin vain ajelehtimista ilman päämäärää, näen ajan ja elämän kuluvan vain hukkaan ja katson sitä vain vierestä. Ahdistuneisuushäiriö on tähän tilaan minut ajanut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut vuosia tuossa tilassa, ja mulle se on hyvin onnellinen tila. Olen siis olemassa, en suunnittele mitään, en pelkää mitään, en toivo mitään. Olen vaan, rauhassa ja levossa. Jos hetkessä nousee jokin impulssi tehdä jotain ja sen toteuttaminen on mahdollista, teen. Mutta paljo nvaan nautin ihan olemisesta tekemättä tai edes ajattelematta mitään. Olemassaoleminen itse on oma tarkoituksensa, se on minusta pyhää.
Hyvin sanottu. Huomasin että mun ongelma onkin se että mä hetkittäin saatankin toivoa jotain, ja pelkään menetystä tai sitä etten saavuta. Tai sitten en saavuta sitä, niin se on se tuska joka tuntuu jopa fyysisesti. En saa mitään tunnetta pelkästä olemassaolosta. Hetkinen...saan, saan tunteen epätoivosta ja toivosta sekoittuneina toisiinsa, ja se aiheuttaa lohduttomuutta ja kaipuuta. Ja sitten tunnen tuskaa. -ap

Vierailija

Siinä meillä on Isänmaan toivot. Miettimässä ollako vaiko eikö olla nouseeko jostakin impulissi tehdä jotakin. Välttämättä silloinkaan ei yarvitse tehdä mitään, jos se vaatii nousemista ylös punkan pohjalta.

Itsenäisyyspäivän teemaa kerrakseen: katsokaa nuorisoamme.

Vierailija

Kiikun kaakun rajalla. Tarkemmin kun miettii, tää tila on autenttisin tila mitä on, ihminen on alasti. Sä olet. Olemassa. Edelleen. Tästä on tehty suuria tekoja. Tästä tilasta! -ap

Vierailija

Elän limbossa ja toivon tämän olevan väliaikainen tila. Minulla ei ole varsinaisesti mitään valitettavaa. Voimme lasten kanssa hyvin, katto pään päällä ja ruokaa riittävästi. Ainoastaan puuttu rakas viereltäni ja unelmani ovat kauempana kuin koskaan ennen. Tämä aiheuttaa minussa tuskan ja syyllisyyden kierteen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat