Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

kertokaahan kokemuksia espanjanvesikoirasta

Vierailija

Olemme lapsiperhe ja aiempaa koirakokemusta löytyy lähinnä noutajista. Ei ole tarkoitus harrastaa koiran kanssa ihmeitä. Toki ulkoilemme paljon ja metsäretket ovat päivittäisiä. Onko perro helposti turhautuva? Vai riittääkö ns arjessa mukana olo. Onko paukkuarkuutta rodussa paljon?

Kommentit (15)

Vierailija

Ehdotan espanjanvesikoiran tilalle sulle kiharakarvaista noutajaa. Innokas lähtemään aina ulos ja varsinkin metsäretkelle. Ei turhaudu jos pääsee mukaan tavalliseen tekemiseen. Mukava jääräpää, paljon itsenäisempi kuin muut noutajat. Ei kärsi eroahdistuksesta, ei ole yhtään arka, leikkisä, sosiaalinen ja rohkea. Kaunis, lempeä ja voimakas koira.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kärsi eroahdistuksesta, ei ole yhtään arka, leikkisä, sosiaalinen ja rohkea.

Siis ei ole arka tai pelokas vaan on leikkisä, sosiaalinen ja rohkea. Tosta alkuperäisestä voi saada hiukan eri käsityksen :P

Vierailija

Oon saanut käsityksen että Kiharakarvaiset noutajat on aika sähliä luonteeltaan. Ja miten karvanlähtö? Koko verrattuna perroon?

Vierailija

Oon saanut käsityksen että Kiharakarvaiset noutajat on aika sähliä luonteeltaan. Ja miten karvanlähtö? Koko verrattuna perroon?

Vierailija

Meille osui aivan ihana perro. Ei ole vaatinut hirveästi aktivointia, nyt isompana siitä on tullut enemmän sohvaperuna, mutta toki lapset usein leikkivät sen kanssa. Pentuna puuhailtiin sen kanssa paljon. Emme harrasta mitään "erityistä" koiran kanssa. Käyttäytyy tosi nätisti, ei hauku kävelyllä vieraille ihmisille tai koirille, ainoastaan siinä tapauksessa haukkuu, että joku vieras ihminen tulee äkisti ja yllättäen aivan lähelle. Ei siis ole mikään semmoinen koira mitä vieraat ihmiset voisi silittää. Vahtikoira-tyyppinen, haukkuu, jos on joku ovella tai joku tulee kotiin. Saattaa myös haukkua vieraille kotona, mutta lähes aina vain muutaman kerran. Pentuna oli tosi arka ja pelkäsi ihan kaikkea, nykyisin ei juuri ollenkaan, paitsi vähän niitä vieraita ihmisiä, jotka tunkeutuvat kotiimme eli sen reviirille. Meillä onneksi arkuus ei ole ilmennyt aggressiivisuutena, olen kuullut, että niinkin voi käydä. En voisi ikinä kuvitella, että meidän perro vaikkapa purisi jotakuta tai hyökkäisi jonkun kimppuun. 

Kyselkää jos haluatte tietää jonkin tietyn asian, voin kertoa lisää :) 

Vierailija

Niissä on huonojen jalostuksessa käytettyjen yksilöiden takia arkuutta. Lisäksi on ollut huonoja kasvattajia. Mutta arkuus on yleistä ihan hyvienkin kasvattajien koirissa. Se voi ilmetä agressiivisuutena, tunnen kaksi tämän takia lopetettua koiraa ja muutaman muuten vain aran. Leimautuvat omistajiin ja purevat vieraita. Lisäksi luonteissa on valtavia eroja. Toiset on älykkäitä, toiset ei. Yhteistä niille on älytön toiminnan tarve. Älyllistä ja fyysistä. Rakastin meidän perroja mutta en ikimaailmassa enää ottaisi. Toista ei voinut hetkeksikään jättää vieraiden, varsinkaan miesten tai lasten kanssa yksin. Kovaa kuria vaativat verrattuna meillä muutoin olleisiin koiriin. Tottelivat kyllä kuin ajatus ja olivat helppoja kouluttaa. Hauskoja persoonia ja todella ihania niinkuin aina omat koirat on. Mutta olivat erittäin arvaamattomia. Kannattaa varmaan etsiä joku muu rotu. Vaikka lagotto? Niitä en tunne mutta on mielikuva että ovat tasapainoisempia.

Vierailija

Meillä on perro. Ihana kotikoira, jolla on työhalua (etsitään sieniä ja esineitä ihan amatöörimäisesti).

Arkuutta on, mutta ei aggressiivisuutta. Vahtii laumaansa, varoittaa vieraista, mutta päästää sisälle kyllä.

Pysyy lauman lähellä, ei karkaile edes juoksuissa. Pysyy metsässä aina n. 5m päässä laumastaan. Voi siis pitää huoletta vapaana.

Haluaa miellyttää ja oppii nopeasti uutta. Meillä myös kissoja, joiden kanssa tulee toimeen, tosin joskus innostuu paimentamaan...

Lapsia vahtii, kamalaa on jos ovat lenkillä mukana ja juoksevat edellä (karkuun).

Karvoja ei irtoa ja löylyissä istuu vierellä. Ihana koira :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat