Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko sinua kasvatettu häpeällä?

Vierailija

Kuinka se vaikuttaa sinuun tänään?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

En saanut olla lapsi, jos tein jotain lapsenomaista, minut nolattiin ja minulle naurettiin. Nykyään en osaa olla lasten kanssa, odotan heiltä ei-lapsenomaista käytöstä ja alkaa kierrokset nousta sisällä jos joutuu olemaan ailahtelevan lapsen kanssa.

Vierailija

On.
Tunnen yhä edelleenkin täysin hallitsematonta ja järjetöntä häpeää jatkuvasti. Häpeän tunne seuraa, vaikkei siihen olisi aihetta. Olen naurettavan itkuherkkä ja ylireagoiva, eikä edes ongelman ja sen syiden tiedostaminen auta. Minulla on inhottava taipumus päihteisiin jota vastaan taistelen joka päivä, sillä en kestä itseäni selvinpäin. Ja siis todellakaan ei ole mitään oikeaa, korjattavissa olevaa syytä tähän.

Että kiitti v*tusti äiti ja isä.

Vierailija

Minut kasvatettiin. Usein sain haukut nimenomaan siitä että käyttäydyin kuin lapsi. Vielä usein vedottiin siihen, että olen vanhin, joten pitää osata käyttäytyä ja näyttää esimerkkiä. Kaikessa mitä teen pitää ottaa huomioon se, että pienemmät matkii. Sisarukset leikkivät lattialla leluilla, minä istuin sohvalla hiljaa ettei äidin tarvitse hävetä. Tänä päivänä teen kaikkeni etteivät "kulissit romahda" vaikkei elämässäni mitäkään peiteltävää olekaan. Lisäksi tuo muista huolehtiminen on jäänyt niin pahasti tavakseni käyttäytyä, että en ole hirveän mukava ihminen. Onneksi tiedostan tämän itse ja pitkä matka on jo kuljettu parempaan päin.

Vierailija

On, niin kuin melkein kaikkia ikäisiäni. Tänä päivänä vaikuttaa mm. siten, että tunnen voimakastakin myötähäpeää kun joku käyttäytyy "sopimattomasti", esim. teeskentelee läpinäkyvästi tai (usein XY-sukupolven) tyrkyt minäminä-tyypit yrittää saada huomiota ja esim. harrastaa tolkutonta omakehua tai yrittää ratsastaa muiden ansioilla työelämässä. Se on vaan niin noloa ja lapsellista :(  Lisäksi osaan vain ihmettellä kun rysän päältä kiinni jääneet  kuvittelee, että ne voi vaan jatkaa niin kuin ei mitään olis tapahtunut eikä koira perään hauku oli sitten kyse lakien tai sosiaalisten normien rikkomisesta!

Vierailija

Kaikki seksuaalisuuteen ja naiseksi kasvamiseen liittyvä oli lapsuudenkodissani noloa ja häpeällistä. Liittynee aikakauteen (-79). Ylikompensoin rajusti nuorena aikuisena ja yritän kasvattaa oman tyttäreni paremmin.

Vierailija

Todellakin on! Kaikki elämässäni on yhtä häpeää. Palstalla on tosin helpompi hengittää, kun kukaan ei näe minua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On.
Tunnen yhä edelleenkin täysin hallitsematonta ja järjetöntä häpeää jatkuvasti. Häpeän tunne seuraa, vaikkei siihen olisi aihetta. Olen naurettavan itkuherkkä ja ylireagoiva, eikä edes ongelman ja sen syiden tiedostaminen auta. Minulla on inhottava taipumus päihteisiin jota vastaan taistelen joka päivä, sillä en kestä itseäni selvinpäin. Ja siis todellakaan ei ole mitään oikeaa, korjattavissa olevaa syytä tähän.

Että kiitti v*tusti äiti ja isä.

Täysin samat setit. N34

Vierailija

Häpeällä, syyllistämisellä ja ivaamisella.  Eipä ole erityisen hyvä itsetunto vielä kymmenien vuosien jälkeenkään, vaikka olen pärjännyt elämässä hyvin. Onneksi olen sen verran ärhäkkä luonne, etten ole alistunut äitini marttyyritemppuihin.  Omille tyttärilleni olen yrittänyt olla toisenlainen äiti ja onnistunut mielestäni aika hyvin, mulla on fiksu, hauska ja kaikin puolin mahtava tyttötroikka :D

Vierailija

On.
Jos teen pienimmänkin "virheen", vatvon sitä loputtomiin ja häpeän. Saatan muistaa yksittäisiä häpeän hetkiä vuosien takaa ja hävetä aina uudelleen, kun ne nousevat mieleen... Ja kyseessä ei tosiaankaan ole mitkään oikeat virheet tai asiat, joita oikeasti pitäisi hävetä. Mutta koska lapsuudessa jopa liika iloisuus ja nauraminen oli häpeällistä, enkä oikeastaan koskaan onnistunut käyttäytymään niin, ettei äitini olisi tarvinnut hävetä minua, olen nykyisinkin koko ajan varuillani ja vanha tuttu häpeän tunne nousee helposti pintaan. Minut on helppo lannistaa, koska ajattelen automaattisesti, että syy on minussa.
Pientä parannusta itsetuntoon olen onnistunut vuosien myötä hankkimaan, mutta jatkuvaa työtä se vaatii.

Vierailija

Sillä ja hakkaamalla.
Sisartani isämme ei hakannut, koska hän oli narsisti isämme näköinen. Minua hän epäili lehtolapseksi.
En ole katkera enää, mutta en voi olla sisareni kanssa tekemisissä, sillä hän katselee minua alaspäin siltä korokkeelta, jolle hänet on aiheetta nostettu.
Eikä häntä itseä siitä voi syyttäkään, että on kasvatettu kieroon..
En toivo, että olisi kokenut saman kohtalon, en toivo sitä kenellekään. En vain siedä hänen diivailuaan ja naiveja kommenttejaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat