Tässä syy miksi laihduttamiseni ei onnistu:
herkkujen syöminen on yksi harvoja nautintoja elämässäni ja siksi siitä on niin vaikea luopua!
Elämässäni on sinänsä kaikki ok, en ole masentunut, en yltiöyksinäinen jne., mutta pienen ihanan lapsen yh:na kuitenkin elämäntilanteessa, jossa on kovin vähän mitään omaa kivaa (siis kuten vaikkapa miestä, seksiä, juhlimista, kivoja harrastuksia tms. :).
Niinpä olen ajautunut tilanteeseen, jossa oikein odotan iltoja kun saan lapsen nukkumaan ja sitten vaan herkkujen kanssa tv:n tai netin ääreen (taidan olla koukussa myös nettiin) rentoutumaan. Eli siis syöminen on keino helliä itseä, ja taidanpa olla vielä vähän sokeririippuvainenkin...
Nyt olen 170/80 ja vielä yllättävän normaalin näköinen (vaikka tuo paino karmea onkin!), mutta jotain tarttis alkaa tehdä ja pian! Dieettejä olen ennenkin kokeillut, vaihtelevalla menestyksellä. Käyn töissä ja pääsen pari kertaa viikossa työn ohessa salille, mutta liikuntaakin pitäisi tietty lisätä.
Kertokaa mulle, mistä saan jotain muuta sisältöä ja nautintoa syömisen tilalle!
t. kohta epätoivoinen XL
Kommentit (37)
Olen myös yh ja nautin elämästä mutta eritavalla.
Herkuttelu ei ole minulle nautinto, koska lihoisin. Sen vuoksi olen keksinyt muita keinoja ja asioita, joista nautin.
Lenkkeilen paljon lapseni kanssa, shoppailen ja käyn tapaan ystäviäni ja lapseni leikkikavereita. Jos käyn kahvilla otan yleensä vain kahvin jos olen juuri syönyt tai kahvin ja leivän. Tai jos illalla tekisi mieli jotain hyvää, minulla on aina kokis lighteä jääkaapissa ja rusinoita joilla saan pelkän makeanhimon ohitse.
Jos painosi vaivaa sinua, kannattaa tehdä asialle jotain.
Ja muuttaa elämäntyyliä. Ei syöminen ole ainut nautinto elämässä.
Sitten jos laihdutat, huomaat kuinka paljon pirteämpi ja tyytyväisempi
elämääsi olet. Varmasti paljon energisempi.
Kokemusta laihduttamisesta minulla on.
Elämääsi tulee laihduttamisen myötä paljon mukavia asioita. Itsellä on kevyempi ja parempi olo. Shoppaileminen ja vaatteiden sovitteleminen, miessuhteet ja seksi kiinnostavampaa ja ihanampaa kun arvostaa itseä enemmän.
Mietipä näitä. Ja tee itse elämästäsi mukavampaa, jos paino ja mässäily vaivaa..=)
mieheni muistuttaa minua aina jos olen syöpöttelemässä, ja muutenki huomauttelee minulle perseeni kasvamisesta. olen aina ollut laiha välillä jopa 55 kiloa, nt kun olen ollu lasten kanssa kotona mieli tekee vaan enemmän ja enemmän herkkuja, sipsejä yms. iltaisin.
t. vikaa korvien välissä..?
Siis kuulosti tosi ankealle tuo että herkuttelun tilalle lenkkeily ja ulkoilu ja shoppailu - ja jos tekee mieli makeaa niin rusinoita ja light-kokista (yök)...siis minusta kuulostaa ihan surullisen ankealle tuollainen elämä, että jos haluaa helliä itseään niin rusinoita :(
Itselleni siis, uskon et moni muu on onnellinen rusinoineen.
minäkään en välitä, jos tekee mieli hampurilaisia niin minähän syön, ja sipsejä. en toki joka päivä mutta tulisin hermoraunioksi jos pitäis alkaa laskee jotain pisteitä... ei ikinä!
t 2:nen
Aloitan laihdutuskuurin ens viikon maanantaina... Kuulostaako tutulta? Tuollainen laihdutus ei tule koskaan onnistumaan. Ensinnäkin ennen laihdutuskuuria pitää urakalla tankata kaikkia herkkuja, koska niitä ei sitten saa syödä pitkään aikaan ja siitä jo lihoaa ne kilot, jotka jollain hullulla kuurilla olisi mahdollista saada pois. Toisekseen laihdutuskuurista ei ole mitään hyötyä taikka iloa, jos aikoo kuurin jälkeen palata vanhoihin ruokailutottumuksiin, joiden ansiosta on lihonnutkin ja tulee aina lihoamaan. Ja vielä kolmanneksi, jos lihava ihminen ei edes hiukan ole ruuan/makean perään, niin miksi hän on ylipäätään kyennyt lihoamaan... ja pystyykö tällainen ihminen kieltäytymään päivästä toiseen kaikista mieliteoistaan - tuskin. Ja näin ollen laihdutuskuuri menee joka kerta persiilleen, jos saan käyttää karua ilmaisua.
Aloita siis mässäilykuuri, mutta vasta huomenna! Tänään pitää syödä kunnolla ja huomenna saat sen herkun, mitä olet tänään himoinnut. Ja huomenna alat saman kuurin uudelleen... Näin ollen et koskaan saa sitä herkkua heti, jota juuri jostain syystä juuri tällä hetkellä haluat, mutta jos sorrut vasta seuraavana päivänä, niin sitten sorrut, olithan päivän ilman ja sekin on parempi kuin " huomenna tai ensi viikolla" . Pointti siis olisi siirtää koko ajan herkuttelu seuraavalle päivälle ja syödä tänään kunnolla.
En ole ap, mutta kommentoin sen verran, että koska ap:n syöpöttely keskittyy iltoihin lapsen jo nukkuessa, niin on vaikea korvata syömistä antamillasi vaihtoehdoilla. Ei voi lenkkeillä, ei shoppailla jne.
hedelmiä, ananasta, appelsiineja jne. Sipsien sijasta dipata esim. kurkku ja porkkanatikkuja. Nauttia jotain ihanaa salaattia, esim. feta, broileri, katkarapu, tonnikala, kinkku, jättää vaan ne makaronit ja riisit pois siitä salaatista eli paljon kasviksia ja sitten kohtuudella tuota lisuketta.
Mulla ainakin on se ihme syömisen tarve/halu melkein aina päällä, jos vaan istun jossain koneen tai telkkarin ääressä. Ihan sama mitä syön, melkein kaikki maistuu hyvälle. Kunhan suu saa jauhaa. Makean himoon aloin syödä kromitabletteja ja tuntuvat auttavan, ei tee pahemmin karkkia mieli.
Mies irvii koko ajan kuinka minä olen lihava ja sanoo jatkuvasti että sitä ja sitä ei kannata syödä etten liho enempää:-/
miten joku voi huijata itseään dippailemalla porkkanaa! Ei siitä voi tulla hyvä mieli!
eikö olekkin ärsyttävää ja masentavaa kuulla itsestään tuollaista krittiikkiä, vaikka ei oikesti ole edesd lihava? mulla menee hermot kohta mieheen... jatkuvasti kuittaiee kuina olen " lihonut" ...
mulla on ihan hyvä olla näin kun olen.
t 2.
Kun lapsi on nukkumassa juon jotain hyvää taikka syön pientä.
Kyl sitä tietenkin jotain pystyy aina syömään kunhan ei mässäile mielin määrin.
Mutta siis se syöminen ei ole minulle vapaailtana (kun lapsi on jo nukkumassa) ainoa nautinto.
Katon telkkuu, kuuntelen musaa, oon netis, luen kirjoja/lehtiä tai mul vieraina naisia tai miehiä, joiden kanssa panen(siis miesten=)).
Mut jokainen tyylillään. Tietenkin turha edes haaveilla kenenkään laihuudesta tai normaalipainosta jos suunnilleen ainoa nautinto elämässä on syöminen.
Se on jokaisen oma valinta. Olen tyytyväinen elämääni kun en syö itseäni ähkyyn ja enempää mitä kulutan. En kyl ollenkaa laske kaloreita. On vaan selvää etten syö mitä tahansa.
Jeps, nyt riitti mulle. Mut älkää läskit valitelko vaan syökää ittenne ähkyyn, yök!
t.16
Ja itse asiassa tykkään paljon enemmän jostain hyvästä kinkkuleivästä enemmän kuin mistään viineristä. Mun herkku on Ryvita ruisnäkkäri kylmäsavukinkulla. Hitsivieköön mä vaan lihoisin, jos söisin jatkuvasti sipsejä (juustopallerot on kyllä aika paha kompastuskivi) ja makeaa. Nyt sentään saan edes sen ½ kg viikossa alaspäin.
Oikeesti koittakaa saada ilo irti jostain vähemmän lihottavasta. Laihis ei kannata, pitää tehdä muutos syömistottumuksiin.
Nimimerkillä 162/77,5 kg, tuo aikasempi omituisten herkkujen ehdottelija
Ehkä aloitan siitä, että homman vähän kevyempää syötävää ja herkuteltavaa. Vaatii vähän enemmän suunnittelua, mutta kai se onnistuu... Myös tuo 1 herkkupäivä /viikko on hyvä idea.
Ei niitä herkkuja nytkään määrällisesti kovin paljoa mene (ts. en syö itseäni kipeäksi), mutta enemmän ärsyttä se, että ei voi olla ilman. Eli kyllähän tämä on ennen kaikkea psykologinen ongelma: tietoahan terveellisestä syömisestä on tarjolla yllin kyllin.
Jotkut on vissiin hypnoosin avullakin onnistuneet pääsemään riippuvuudesta eroon, miksei sitten makeanhimostakin?
Ap
Sokerikierrettä on muuten vaikea katkaista paitsi lopettamalla se sokerin syönti. Vaihtoehtoja iltanaposteluun löytyy: pähkinät, hyvät juustot ja punaviini, marjarahka, tumma suklaa... Näissäkin toki kohtuus kaikessa. Ja kyllä sitä joskus saa ja pitää herkutella! Kunhan palaa ruotuun taas maanantain koittaessa ;-)
Tsemppiä!
T. 10kg hoikistunut entinen sokerihiiri
T. nro 30, entinen sohvaperuna joka nykyisin vetää 10 kilsan lenkin kevyesti...
ja ruisleipää...entä perunaa? ruisleipä on niin hyvää etten kykene sitä jättämään ruokavalioista, samoin peruna, muuten tuo karppaus kiinnostaisi mutta käsitin että nämä kaksi jätettävä pois??
Ainakin mulle sopii. Kun tekee sikana mieli herkkuja, ajattelen, että no lauantaina saan. Ja sit ku lauantaina syö itsensä ähkyksi, on aivan ihanaa taas alkaa syömään terveellisesti :)
Jatka vaan niiden syömistä. Vaikka karppaus onkin joillekin uskonto, se ei todellakaan ole ainoa keino olla hoikka. Huvittavaa, tuokin 30 on alkanut lenkkeillä sokerin jätettyään, kumpikohan on vaikuttanut enemmän kilojen lähtemiseen ;)
Minä olen 170/70 eli normaalimitoissa ja liikunnan avulla pysyn kiinteänä ja syön just mitä huvittaa. Ruisleipähän on loistava välipala!!
Kiitos muillekin vastanneille ja kohtalotovereille! Lisää vinkkejä...