Kun ei näe elämässä mitään järkeä

Vierailija

Siis en vain näe. Täällä me eletään ja sinnitellään, ja sitten joku kaunis päivä kuollaan pois. Se siitä. Miten turhaa kaikki on!

Masentunut en tietääkseni tällä hetkellä ole (olen kyllä senkin kokenut). Mikä minussa on pielessä?

Kommentit (10)

Vierailija

Eikö se oo vapauttavaa? Ei tarvi suorittaa mitään, tai voi suorittaa jos kiinnostaa. Voi elellä rauhassa pyrkimättä erityisesti mihinkään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eikö se oo vapauttavaa? Ei tarvi suorittaa mitään, tai voi suorittaa jos kiinnostaa. Voi elellä rauhassa pyrkimättä erityisesti mihinkään.

No tavallaan, mutta kun ei kukaan tunnu ajattelevan samalla tavalla? Tulee vaan sellanen olo, että olen jotenkin hullu. Viallinen. Tai jotain. Vaikka olen siis päällisin puolin suht normaali työssäkäyvä ihminen, jolla perhekin vielä kaiken lisäksi. Kunnianhimoa ei vaan ole juuri mihinkään, tai mielenkiintoa.

Vierailija

Lohduttaa etten ole ainoa. En voi ymmärtää miten ihmiset vaan elelee eikä mieti että missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Synnytään kuollaksemme. Miksi? Ja miksi meidän pitää olla tietoisia siitä? Miksi minä olen juuri minä? Siis aivot nyrjähtää kun yritän ajatella asiaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lohduttaa etten ole ainoa. En voi ymmärtää miten ihmiset vaan elelee eikä mieti että missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Synnytään kuollaksemme. Miksi? Ja miksi meidän pitää olla tietoisia siitä? Miksi minä olen juuri minä? Siis aivot nyrjähtää kun yritän ajatella asiaa.

En näe mitään pointtia siinä että haalin mainetta ja mammonaa. Harmittaa. Miksi en voisi koittaa hankkia arvostettua työtä, erilaisia kokemuksia, ystäviä. Niin, en edes usko että kukaan haluaa olla tällä tavalla ajattelevan ystävä. Miten masentavaa varmaan on, jos itse on ihan tyytyväinen itseensä ja elämään, eikä jaksa miettiä sitä sen enempää. Vai miettiikö kaikki tällaisia, mutta eivät vaan puhu mitään?

 t. aloittaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lohduttaa etten ole ainoa. En voi ymmärtää miten ihmiset vaan elelee eikä mieti että missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Synnytään kuollaksemme. Miksi? Ja miksi meidän pitää olla tietoisia siitä? Miksi minä olen juuri minä? Siis aivot nyrjähtää kun yritän ajatella asiaa.

Ei kannata yrittää, kun ei siitä mitään tule, olethan nainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaa etten ole ainoa. En voi ymmärtää miten ihmiset vaan elelee eikä mieti että missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Synnytään kuollaksemme. Miksi? Ja miksi meidän pitää olla tietoisia siitä? Miksi minä olen juuri minä? Siis aivot nyrjähtää kun yritän ajatella asiaa.

Ei kannata yrittää, kun ei siitä mitään tule, olethan nainen.

Tää oli hyvä :´D

Vierailija

Mietin usein että olenko sairas koska minulta puuttuu elämänhalu. Sellainen "halu elää tällä maapallolla niin pitkään kuin mahdollista" joka tuntuu useimmilla olevan.  Näin olen ajatellut jo viimeiset 20 vuotta.

- "Life sucks and then you die"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mietin usein että olenko sairas koska minulta puuttuu elämänhalu. Sellainen "halu elää tällä maapallolla niin pitkään kuin mahdollista" joka tuntuu useimmilla olevan.  Näin olen ajatellut jo viimeiset 20 vuotta.

- "Life sucks and then you die"

Elämänhalu... Tosiaan sitä ei taida minulla sitten olla. Pärjään kyllä arjessa jne, but whats the point? Voisin yhtä hyvin kuolla poiskin. Mikään ei tuo sellaista mieletöntä iloa ja innostusta. En jaksa tehdä kuin "pakolliset".

Vierailija

en mäkään mikään punaista lankaa näe, mutta jännä nähdä mitä tapahtuu. En todellakaan tunne halua nähdä kaikkea maapallolla.

Vierailija

Mulla on ollut häiritsevä tunne kaiken merkityksettömästi ohi menemisestä teini-iästä asti, ajattelin että se menee ohi iän karttuessa ja esim. saadessani lapsia. Rakkaus lapsia kohtaan on olemassa normaalisti, mutta en ole löytänyt vieläkään tunnetta, että nyt tajuan mistä kaikessa on kyse. Ei ole punaista lankaa. Ihmettelen miten ihmiset jaksaa olla niin innoissaan, tosissaan ja suutuksissaan erilaisista asioista.
Tällä on ollut mm.se vaikutus muhun, että en paljon perusta sosiaalisista normeista. Ja jotenkin en hirveästi odota vanhuutta - sitä, että saan yhä olla olemassa, mutta heikompana ja vaivaisempana. Yritän kuitenkin nauttia elämästä kaikin mahdollisin tavoin, sillä se on tavallaan ainoa mitä me voidaan, tai mitä kannattaa tehdä. Olisi vaan ihanaa, jos olisi samanlainen kaveripiiri, jonka kanssa olla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat