Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiko alipalkattu perusduunari olla sivistynyt?

Vierailija

Tai voihan tietysti teoriassa kaikki olla mahdollista, mutta itse en ole montaa hyvän yleissivistyksen omaavaa duunaria tavannut. Tunnen ainoastaan yhden, mutta hän on duunari vain, koska kärsii mt-ongelmista (ei mikään sekopää kuitenkaan). Luulen, että sivistynyt duunari on aina epäterve yksilö (esim huono itsetunto).

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Tunnen monta akateemisesti koulutettua, lomillaan taidemuseoissa viihtyvää alipalkattua perusduunaria, mukaanlukien itseni. Mutta aloitushan taisikin olla provo.

Vierailija

Kyllä niitä on. Tunnen pari ja itsekin olen, jos näin uskaltaa sanoa. Olen suorittavan tason tehtävissä, eli ihan pienipalkkainen duunari. Silti pyrin sivistämään itseäni ihan sisäisestä tarpeestani: luen paljon kirjallisuutta, seuraan lehtiä ja yleensäkin maailman tapahtumia ja harrastan jonkin verran kulttuuririentoja. Vaimoni on samaa "luokkaa", ja harrastaa samoja asioita. Olemme molemmat hieman erilaisia kuin "viiteryhmämme" edustajat, eikä töissä puhetta paljoa synny, mutta mitä väliä? Ja tosiaan tunnen pari muutakin samanlaista tyyppiä, toinen kirjallisesti erittäin lahjakas, vaikka raksamies onkin. Kyllä meitä kuitenkin on. 

Vierailija

No palkkauksella nyt ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Mutta jos ihminen haluaa sivistyä, niin eihän se amikseen mene.

Vierailija

Tunnen useitakin sivistyneitä ihmisiä suorittavan tason töissä. Vastaavasti tunnen akateemisia pölkkypäitä, jotka luulevat itse olevansa ajatusten kuninkaita, mutta käytännössä ovat omassa lokerossaan toistelemassa toisilta opittuja mantroja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Luulo ei ole tiedon väärti.

Tunnetko sellaista? Miksi ei ole hankkinut akateemista koulutusta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No palkkauksella nyt ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Mutta jos ihminen haluaa sivistyä, niin eihän se amikseen mene.

Moni on tehnyt sen uravalinnan 15-vuotiaana ja aikuisempana huomannut että on kiinnostunut muustakin, mutta on sitten jostain syystä, yleensä taloudellisista, jäänyt siihen työhönsä. Aika yksinkertainen kuvio oikeastaan. Tätä varten meillä on Suomessa todella laaja mahdollisuus kouluttaa itseään avoimessa, erilaisilla kursseilla ja iltakouluissa. Mitään akateemista titteliä niistä ei välttämättä saa, mutta no, näitä ihmisiä on kyllä pilvin pimein.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä on. Tunnen pari ja itsekin olen, jos näin uskaltaa sanoa. Olen suorittavan tason tehtävissä, eli ihan pienipalkkainen duunari. Silti pyrin sivistämään itseäni ihan sisäisestä tarpeestani: luen paljon kirjallisuutta, seuraan lehtiä ja yleensäkin maailman tapahtumia ja harrastan jonkin verran kulttuuririentoja. Vaimoni on samaa "luokkaa", ja harrastaa samoja asioita. Olemme molemmat hieman erilaisia kuin "viiteryhmämme" edustajat, eikä töissä puhetta paljoa synny, mutta mitä väliä? Ja tosiaan tunnen pari muutakin samanlaista tyyppiä, toinen kirjallisesti erittäin lahjakas, vaikka raksamies onkin. Kyllä meitä kuitenkin on. 

 

Lisätään vielä, etten ole ylioppilas vaan ihan tavallinen amis. Joskus on sellainen väliinputoajan olo: omat "vertaiset" eivät paljoa esim. kirjallisuudesta välitä ja toisaalta taidan olla pelkkä amis niille, joita se puolestaan kiinnostaa. Ikäviä raja-aitoja on, vaikka olen myös törmännyt  todella mahtaviin ihmisiin, jotka eivät päätään vaivaa toisen yhteiskuntaluokalla - pääasia että intohimo on sama.

Vierailija

No todellakin. Tunnen useita fiksuja duunareita. Ei vaan ole aikoinaan koulut napannut tai ei vaan ole ollu mahdollisuutta.

Loppupeleissä aika harvoin älykkyys ja koluttaneisuus korreloi.Kouluttauminen on enemmän perinnöllistä, kun älykkyyttä.

Vierailija

No mieheni ei edes lukiota ole loppuun asti käynyt, mutta on sivistynyt. Syynä tähän mielenkiinto historiaa ja monta muuta asiaa kohtaan. Puhuu myös 5-6 kieltä.

Vaikka hänen suvussaan ei koulutettuja ole ja he tulevat vaatimattomista oloista (trailer park ja katolinen 10-lapsinen perhe), niin ei sekään estänyt häntä ihan omatoimisesti pääsemään perille asioista.

Vierailija

Olin aikanaan eräässä suljetussa kirjoittamisringissä, jonka jäsenet kirjoittivat proosaa ja hieman runojakin. Ryhmän jäsenistö oli todella laaja-alaista, aina tohtorista duunariin. Kenenkään taustalla ei ollut merkitystä, vain tekstit merkitsivät ja voi hemmetti miten taitavia jotkut olivat, mm. yksi duunari. En tiedä mitä hänelle kuuluu, mutta en yllättyisi vaikka olisi julkaissut romaanin tai parikin. Aivan mahtava ryhmä, harmi että sitä ei ole enää olemassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat