Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

nuoren naisen myrkyllinen itsetunto ja itseinho

Vierailija

Aiemmin niin elämäniloinen, arvonsa tunteva ja mielestään joka tavalla riittävän hyvä, on tänä päivänä enää murto-osa siitä mitä ennen. Itsetunto täysin nollassa. Miten se voi edes loppua niin vain? Kuolla..
nyt elämä on synkkää peiliin tuijottelua, en enää riitä itselleni ja vertaan itseäni muihin koko ajan. Miten ulkonäkö, joka ei ennen ollut tärkrysjärjestyksessä missään, tuntuu nyt olevan elämän pilaava asia? Miten se on mahdollista edes? En voi katsoa edes elokuvaa tai sarjaa saamatta raivokohtausta jos ruutuun astelee alastob (kaunis) nainen. Tämä on surullista ja sairasta.

Parisuhteestakaan ei tule enää oikein mitään. Teen elämän vaikeaksi meille molemmille. Mies ei edes yritä auttaa, ei kehu, ei halua. Olen saanut hänessä aikaan vihaa ilmeisesti. Hän näkee minut niinkuin näen itseni.

TIEDÄN tämän olevan hullua, sairasta ja lapsellista. En tiedä miten olen ajautunut näin pinnalliseen minäkeskeiseen pikku-maailmaani, mutta sen tiedän, että myrkytän itseäni koko ajan pahemmin.

Mitä voin tehdä tälle? Olen urheileva, ihan nätti ihminen. Itsensä muokkaaminen ei varmasti ole avainasia enää.. vika on päässä :( voisiko jonkinsortin terapia olla kokeilemisen arvoinen?

Kommentit (15)

Naispelko23
Seuraa 
Liittynyt22.11.2015

Onko elämässäsi sitten ollut jotain sellaisia kokemuksia joiden perusteella olet alkanut ajatella, että et ole riittävä? Vai onko kaikki tämä syntynyt vain omassa päässäsi?

Terveisin Naispelko22

SE ON LOPPU NYT

Vierailija

Kuulostaa tutulta. Sitä vaan vertaa aina itseänsä niihin kauniisiin naisiin joita pursuaa televisiossa ja netissä. Vaikka tietäisi että niitä naisia on korjailtu, ei ole omat hiukset tai huulet niin iskee kateus. Tai pikemminkin halu olla yhtä täydellinen.. Enkä edes lähde ajattelemaan niitä naisia jotka on luonnostaan todella upeita kaikinpuolin.

Vierailija

Kyllä terapia voi moneen solmuun auttaa. Minä kärsin kai vähän samasta, en kestä olla ruman tai edes tavallisen näköinen kun menen ulos. Haluan olla kaunis, kaunein, ja häpeän itseäni kun en ole. Kun näen naisen joka on kaunis, ajattelen surullisena ja vihaisena että tuokin on mua kauniimpi, miten voisin ikinä "pärjätä" toisten kauneudelle. Luulen että tämä liittyy hylkäämisen kokemuksiin aiemmassa elämässä, esim. kun minut on jätetty niin olen ottanut sen niin, että toinen ei rakastanut (sisintäni) sittenkään. Ulkonäön avulla sain kuitenkin hyväksyntää. Se pitäisi kai rakentaa itsetunto uudelleen.

Vierailija

Hienoa, että olet havahtunut asiaan. Kannattaa mennä terapiaan. Itse olin nuorena samanlainen ja korjaaminen on ollut pitkä tie, mutta ei kannata alistua tuollaisten ajatusten ja käsitysten alle, kun selkeästi itsekin tajuat ne "typeriksi". Tunteet ne siellä nyt jotain väittävät, järjen ääni ei saa sijaa. Vaikka tunteet voivat olla väärässä (vaikka ne eivät koskaan ole vääriä). Tsemppiä!

Vierailija

Sinun tulee kokea niin paljon asioita, että tajuat, kuinka turhaa tuo on.

Ketä kiinnostaa toisten ihmisten, joita ehkä jopa halveksii, mielipiteet?

Yritäpä löytää itsesi ja lopettaa muiden näkökulmasta itsesi miettiminen.

Vierailija

Itse olen jotenkin "luovuttanut". Haluaisin olla sinut itseni kanssa olin sitten colleget tai farkut jalassa, meikillä tai ilman. Mutten kelpaa edes enää laittautuneena itselleni. Se kateus ja jopa halveksinta mitä suon kauniille naisille.. :/ olen kamala sisäisestikin. Tunnen miestä kohtaan myös vihaa. Ihan oikeaa vihaa. Tajuan miten heikko ihmismieli on ja miten silmää räpäyttämättä minäkin olen vaihdettavissa. En riitä itselleni, enkä varmasti miehelle. Tiedän hänen unelmoivan jostain paljon paremmasta.

Surullista.

Ap

Satunnainen käyttäjä
Seuraa 
Liittynyt4.9.2015

Ehkä yrität hallita kaikkea? Usein koitamme hallita muiden mielipiteitä meistä ja itsestämmekin?! Sen takana on jokin pelko. Mutta ole aloittaja rauhallisella mielellä, pelkosi on luultavasti jokin nykyhetken ongelmiin verrattuna pieni tai pienempi asia, josta on kasvanut härkänen, koska pelkoa ei ole ajallansa purettu pois. Ja nykyhetken ongelmasi ovat vain heijastumaa tästä pienemmästä pelosta. Mutta ne kasvavat vain suuriksi kuin varjokuva seinälle ja pelottavat toki sinua. Mutta saat apua, kunhan haet sitä sitkeästi ja luovuttamatta ennen kuin se mitä pelkäät ei enää hallitse. Se vaatii itsetuntemusta ja sitä saat terapian avulla.

Vierailija

Ulkonäön takia jätän menemättä paikkoihin. Jätän väliin puolituttujen tapaamiset yms. Korostan vielä, että tiedän olleeni aiemmin ihan riittävä. Mikään ei ole varsinaisesti ulkomuodossa muuttunut, muutos on korvieni välissä. Eilenkin huusin ja kerroin miten vituttaa katsoa elokuvaa kun AINA sieltä hyökkää puolialaston naikkonen kuvaan. Hain oikeutusta ja manailin kun en itse saa silmänruokaa treenatuista puolialastomista miesnäyttelijöistä. Sanoin etten kertakaikkiaan enää jaksa katsoa elokuvia. Minua ei huvita katsoa naisten tissejä.

Kaipa minä olen aika monen monta kertaa ottanut iskua itsetunnolleni. Mutta olen kokenut niin, että olen vahva ja minuahan ei nujerreta. Iskut liittyvät juurikin hylkäyskokemuksiin ja toisen osapuolen käsittämättömän nopeaan etenemiseen uuteen suhteeseen. Näistä on jo jonkin verran aikaa ja olen mielessäni käynyt asioita läpi. Olen kokenut ettei asia voisi viedä itsetuntoani.. olinko niin väärässä?

Tuntuu että kaivan itselleni vain syvempää kuoppaa. Odotan tietynlaisia kommentteja ulkonäöstäni mieheltä. En saa mitään. En suihkun raikkaana, en laittautuneena. Seksiä saan kun mies on krapulassa. Tuntuu siltä, että olen rakentanut itsetuntoni miehen varaan. Hänen sanojensa ympärille.. tuntuu, että kelpaan kun hän on puoliksi vielä päissään. Hän ei enää halua minua ja minä inhoan itseäni päivä päivältä enemmän.

Niin ja tissiasiasta. Onhan omani pienet, mutta aikoinaan olivat oikein ihanat mielestäni. Mies vihaisena sanoi jotakin rinnatomuudestani ja vertasi tasaiseen lautaan. Ja tuon jälkeen voin nähdä itseni vain niin. Siksi elokuvat ja alastomuus (täydelliset vartalot) aiheuttavat ahdistusta. Ja mustasukkaisuutta. Ajattelen vain millaisesta naisesta mieheni syttyy vielä. Itse en aiheuta mitään väreitä enää..

Plaah. Masentaa olla näin pinnallinen vittupää.

Ap

Vierailija

Oletko harkinnut, että eroaisit miehestä? Suosittelen sitä nimittäin, koska ongelmasi ovat suoraan lähtöisin suhteestasi.

kissanainen

Oletteko koskaan nähneet kissaa joka vihaisi tai inhoisi itseään siksi että on kissa. Kissat ovat ihania. Ne ovat täysin lumoutuneita omasta kissamaisuudestaan. Kissat eivät koskaan vertaa itseään toiseen kissaan. Jos kissa sairastaa se yrittää kaiken keinoin toipua mutta jos se tietää ettei toivoa ole se käpertyy kehräämään.

Kissat opettavat ihmiselle enemmän kuin tuhat sanaa.  Ne rakastavat ehdoitta. Ne puolustavat omaa reviiriään ja hoitavat pentujaan täysin antaumuksella. Ne eivät kysy toisilta olenko minä kissa vai enkö minä ole kissa ja olenko minä kulmakunnan kaunen, menevin, viisain ja säihkyvin. Kissan itseluottamus on ehdoton. Jos juku vihaa, pelästyy tai kammoksuu sitä se jatkaa omaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos joku pitää kissan seurasta kissa käpertyy kehräämään ja on maailman onnellisin kissa eikä sen mileen tule koskaan se että joku toinen kissa voisi veidä hänen paikkansa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen jotenkin "luovuttanut". Haluaisin olla sinut itseni kanssa olin sitten colleget tai farkut jalassa, meikillä tai ilman. Mutten kelpaa edes enää laittautuneena itselleni. Se kateus ja jopa halveksinta mitä suon kauniille naisille.. :/ olen kamala sisäisestikin. Tunnen miestä kohtaan myös vihaa. Ihan oikeaa vihaa. Tajuan miten heikko ihmismieli on ja miten silmää räpäyttämättä minäkin olen vaihdettavissa. En riitä itselleni, enkä varmasti miehelle. Tiedän hänen unelmoivan jostain paljon paremmasta.

Surullista.

Ap

Puit sanoiksi sen miten itsekin ajattelen. Sinkkuna on siksi helpompaa kun voi rauhassa olla riittämätön omana itsenään. Parisuhteissa joutui aina hyväksymään sen faktan, että kukaan (sen hetkinenkään) mies ei minua oikeasti valitsisi ja olen aina korvattavissa. Aina on minua kauniimpia ja haluttavampia naisia.

Vierailija

Mulla on toi sama ongelma. "Oireet" helpottaa kun teen jotain mukavaa kuten tai kun vietän aikaa vaikka siskoni kanssa (ihminen, joka pitää esim.huumorintajustani) ja pahenevat, kun olen ollut ilkeän ihmisen seurassa. Olin pitkään suhteessa, jossa miestä kiinnosti vain ulkonäköni ja hän huomautteli asioista, jotka minussa eivät ole täydellisiä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat