Äitini loukkaantui verisesti, koska käytin itseäni esimerkkinä luokkahypyn tehneestä

Vierailija

Mitä tähän nyt pitäisi sitten sanoa? Yhdessä yhteydessä totesin olevani luokkanousija ja nyt äitini hädin tuskin puhuu minulle. Faktojahan nuo vaan ovat eikä mitään loukkauksia, äidillä on amistutkinto, isällä pelkkä peruskoulu ja minä olen aivan kohta maisteri. Yritin selittää, että tarkoitin lähinnä koulutusta, enkä niinkään sosiaali-kulttuurista luokkaa, mutta ei, kunhan tuhahtelee vihaisena ja loukkaantuneena. Totesi vielä, että "toivottavasti et ole kavereillesi tollaista puhunut".

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Ehkä hän on enemmän harmistunut sen vuoksi kun ei ole onnistunut kasvattamaan sinusta miten sen nyt sanoisi, inhimillistä ja sivistyneen avarakatseista ihmistä, vaan olet sitä määkivää ja turhan vuoksi kopeaa massaa jonka heiveröinen isotteleva ego tarvitsee näitä kuolevaisten hädissään keksimiä raja-aitoja pysyäkseen kasassa. Voin ymmärtää että särähtää vanhemman korvaan.

Vierailija

Mitä :D kyllä minä ainakin olen tehnyt kaikkeni ja teen, että lapsellani olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen kuin itselläni. En tosin painostaen korjaamaan omia virheitäni, vaan kannustaen opiskelemaan ja toteuttamaan unelmia. Ja olen äärimmäisen onnellinen hänen puolestaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika typerästi ilmaistu, koska koulutus on vain koulutus. Ei se mitään yhteiskuntaluokkaa määritä.

Kyllä koulutus on yksi määrite yhteiskuntaluokissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika typerästi ilmaistu, koska koulutus on vain koulutus. Ei se mitään yhteiskuntaluokkaa määritä.

Kyllä koulutus on yksi määrite yhteiskuntaluokissa.

Oli ehkä ennen, ei enää. Ei ainakaan se oleellisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika typerästi ilmaistu, koska koulutus on vain koulutus. Ei se mitään yhteiskuntaluokkaa määritä.

Kyllä koulutus on yksi määrite yhteiskuntaluokissa.

Niinpä, nimenomaan koulutusasteeseenhan nykyään formaali luokkapuhe liitetäänkin. 

Vierailija

Minä olen itse sanonut lapsilleni, että "on vaiketa ponnistaa yhteiskuntaluokasta toiseen ja niin te tavallaan teette,  kun lähdette duunariperheestä akateemiselle uralle. Ja niin tavallaan olen minäkin tehnyt, kun lähdin kuitenkin kansakoulun käyneiden vanhempieni perheestä lukioon ja siitä edelleen. Olette tehneet hyvää työtä".

Siis sehän on ihan fakta, että hyppääminen omasta "luokastaan" vaatii ponnisteluja, koska perheellä ja suvulla ei ole kokemusta ja rahkeita neuvoa ja tukea oikein.

- Silti, tuollaisen asian ääneen sanominen on korkeintaan vanhempien asia. Vaatii sosiaalista älyä ja hienotunteisuutta keskustella moisesta asiasta loukkaamatta omia vanhempiaan tahattomastikin.

Vierailija

Itse olen huomannut, että ihmiset vaivaantuvat usein, kun jossain yhteydessä mainitsen erittäin, erittäin alaluokkaisen taustani. Vanhempani ovat siis sellaisia pahimmat stereotypiat täyttäviä herravihaa uhkuvia sosiaalipummeja, joilla ei koskaan ole ollut aikeitakaan kouluttaa itseään tai hankkia työtä. Itse olen korkeakoulutettu ja hyvässä, arvostetussa työssä. Sisarukseni jatkavat vanhempien elämäntyyliä. Olen miettinyt, mistä vaivaantuneisuus johtuu. Voiko kyse olla siitä, että ne, joilla on paremmat lähtökohdat, eivät osaa suhtautua huonommista oloista ponnistaneeseen luontevasti, vai ajatellaanko minun ehkä liioittelevan, ettei kertomuksiani vaikeasta taustasta uskota, kun itse olen ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö?

Vierailija

Koulutustaso on noussut vuosikausia, joten sellainen, jolla yksi korkeakoulu tutkinnon ei ole oikeasti mitään. Niin on monella muullakin ja monessa muussakin maassa. Nykyisin pitää olla useampia alempia ja ylempiä tutkintoja, että pääsee seuraavalle tasolle "kehitystasolle".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse sanonut lapsilleni, että "on vaiketa ponnistaa yhteiskuntaluokasta toiseen ja niin te tavallaan teette,  kun lähdette duunariperheestä akateemiselle uralle. Ja niin tavallaan olen minäkin tehnyt, kun lähdin kuitenkin kansakoulun käyneiden vanhempieni perheestä lukioon ja siitä edelleen. Olette tehneet hyvää työtä".

Siis sehän on ihan fakta, että hyppääminen omasta "luokastaan" vaatii ponnisteluja, koska perheellä ja suvulla ei ole kokemusta ja rahkeita neuvoa ja tukea oikein.

- Silti, tuollaisen asian ääneen sanominen on korkeintaan vanhempien asia. Vaatii sosiaalista älyä ja hienotunteisuutta keskustella moisesta asiasta loukkaamatta omia vanhempiaan tahattomastikin.

Tästä ajattelemme selvästi eri tavalla. Minä puolestani ajattelen, että tuo(kin) on sellainen asia, josta voi asiallisesti keskustella eikä siihen pitäisi liittyä mitään tabuja. Hassu ajatus, että jonkun asian olemassaolon saisi kyllä tiedostaa ja tietää sille nimenkin, mutta sitä ei saisi ottaa puheeksi muualla kuin väestötasolla mediassa. 

- AP

Vierailija

Kyllä äidin pitäisi osata iloita siitä että lapsi on päässyt koulutuksellisesti paremmalle tasolle kuin itse. Luokkahyppy tarkoittaa nimenomaan ensin koulutuseroja vanhempiin ja sitä myöten yleensä myös parempipalkkaisiin vaativimpiin töihin. Äitisi ei ymmärrä. Ehkä siksi se koulutuskun aikanaan jäi sinne amistasolle...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koulutustaso on noussut vuosikausia, joten sellainen, jolla yksi korkeakoulu tutkinnon ei ole oikeasti mitään. Niin on monella muullakin ja monessa muussakin maassa. Nykyisin pitää olla useampia alempia ja ylempiä tutkintoja, että pääsee seuraavalle tasolle "kehitystasolle".

Eihän tässä ollut nyt kyse siitä, että ap olisi olevinaan jotenkin hienompi kuin joku toinen. Koulutustasonsa on vain korkeampi kuin perheellään. Se on luokkahyppy. Ja osoitus siitä, että ainakin toistaiseksi matalamman koulutustason omaavista perheistä on mahdollista korkeakouluttautua. Edelleen kuitenkin perheen koulutustaso (yhteiskuntaluokka) on ihan tutkitusti myös periytyvä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat