Kolme vuotta valmistumisesta: työelämän saldo tähän asti

Vierailija

Valmistuin kolme vuotta sitten, yliopistotutkinto.

Tässä kolmen työvuoden ajan saldo:

- 7 erilaista määräaikaisuutta, lyhyimmillään pari viikkoa, pisimmillään yksi vuosi.
- 5 eri työnantajaa.
- Määräaikaisuuksien välissä pari lyhyttä työttömyysjaksoa.
- Yhdet YT:t.
- Kaksi laajaa organisaatiomuutosta. Molemmissa työtehtävien määrä nousi, vaan ei tietenkään palkka.
- Muutto monitiloihin, eli luopuminen omista työhuoneista.
- Yhdet hometilat, useammat remontit.
- Lukuisia heikennyksiä työetuihin. Näitä leikattu joka vuosi, jokaisessa työpaikassa.
- Jokaisessa työpaikassa töitä on jatkettu omalla ajalla.

Kolme vuotta takana, teoreettiset 40 vuotta vielä edessä. Sikäli mikäli ensi vuonna on vielä töitä.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Oletko nainen? Juuri keväällä oli tutkittu, että miehet saavat valmistumisensa jälkeen naisia todennäköisemmin nopeammin vakityön.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko nainen? Juuri keväällä oli tutkittu, että miehet saavat valmistumisensa jälkeen naisia todennäköisemmin nopeammin vakityön.

Nainen olen.

Vierailija

Enemmän töitä kuin minulla. Kolme ekaa vuotta kävin työkkärin pakollisia kursseja ja olin yhteensä ehkä kolme kuukautta oikeissa töissä kolmen vuoden aikana. Nyt olen saanut osa-aikatyön ja töitä on parina päivänä viikossa.

Vierailija

Mulla on 3,5 vuotta valmistumisesta. Piti ihan laskea, mutta sain tulokseksi 14 määräaikaista työsuhdetta. Tammikuun loppuun päättyy nykyinen, seuraava on jo sovittu. Se päättyy heinäkuun loppuun. Varsinaista työttömyyttä ei ole ollut, mutta töitä saa hakea jatkuvasti. 

Tällainen elämä on stressaavaa ja kuluttavaa. Saan todella huonosti nukutuksi. Minulla on ahmimishäiriö, jota en saa kuriin tässä stressissä. Elämänilo on kadonnut. Olen käynyt lääkärissä masennusoireiden vuoksi. Lääkärin mukaan olen masentunut. Ahaa. Mitä sitten? Töitä on pakko tehdä, koska työttömyyteen ei ole varaa. Vakituista työtä ei saa, joten jatkuva huoli seuraavan kuukauden toimeentulosta syö voimia.

En jaksa. Kaltaisiani on tuhansia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on 3,5 vuotta valmistumisesta. Piti ihan laskea, mutta sain tulokseksi 14 määräaikaista työsuhdetta. Tammikuun loppuun päättyy nykyinen, seuraava on jo sovittu. Se päättyy heinäkuun loppuun. Varsinaista työttömyyttä ei ole ollut, mutta töitä saa hakea jatkuvasti. 

Tällainen elämä on stressaavaa ja kuluttavaa. Saan todella huonosti nukutuksi. Minulla on ahmimishäiriö, jota en saa kuriin tässä stressissä. Elämänilo on kadonnut. Olen käynyt lääkärissä masennusoireiden vuoksi. Lääkärin mukaan olen masentunut. Ahaa. Mitä sitten? Töitä on pakko tehdä, koska työttömyyteen ei ole varaa. Vakituista työtä ei saa, joten jatkuva huoli seuraavan kuukauden toimeentulosta syö voimia.

En jaksa. Kaltaisiani on tuhansia. 

Samat tuntemukset. Epävarmuus kuluttaa. Ja silti pitäisi tuntea kiitollisuutta siitä, että ylipäätään on töitä, vaikka huomisesta ei tiedä.

Vierailija

Tuskinpa päättäjiä kiinnostaa, että osa etenkin korkeakoulutetuista työntekijöistä ajetaan vuosien määräaikaisuusruletin ja epävarmuuden jälkeen burn outiin. Onhan sitä kymmeniä tuhansia uusia korkeakoulutettuja, joista sitten taas valitsemaan.

Vierailija

Minä valmistuin jo 2003 ja sen jälkeen olen tehnyt oman alani töitä tasan vuoden. Vähänkö tuntuu katkeralta? Olen joutunut samaan pätkähelvettiin ja turhautunut totaalisesti tähän epävarmuuteen ja ahdistukseen. Sitten vielä kollektiivisesti syyllistetään, että mitäs läksit. Niinpä. Ehkä stressin johdosta saan syövän ja kuolen pois turhana, mene tiedä. Mutta ei ihan mennyt putkeen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä, töitä siis on! :)

Töitä riittää osalle, mutta entistä pirstaleisempaa ja entistä huonommin ehdoin. Nyt kun esim. päivähoito-oikeus ollaan sitomassa työssäkäyntiin, niin miten käy pätkätyösukupolven perheille?

Vierailija

Laskin yksi päivä että olen kustantanut valtiolle nyt tutkintojen, opintotukien ja siitä seuranneiden työttömyysjaksojen kautta noin sata tuhatta euroa. Verojen muodossa olen maksanut takaisin ehkä tuhat euroa.

Ja voin kertoa että olen hakenut muutakin työtä. Synnytysikäinen tuplamaisteri nyt vain ei ole kovin kovaa valuuttaa yrittäjien silmissä.

Nyt opiskelen ansiosidonnaisella toisen asteen tutkintoa koska töitä en enää saa alkuperäiseltä alalta. Yliopisto saa yhä rahaa siitä, että tuottaa meitä työttömiksi alanvaihtajiksi. Mutta eipä ne rahat ketään kiinnosta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat