Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jännitys, ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko

Vierailija

Hei.

Olen 18-vuotias nuori miehenalku. Kärsin jännityksestä, ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tiedän etten ole ainut ja tiedän, että moni muukin kärsii näistä samoista oireista. Haluaisin päästä eroon näistä oireista, koska ne rajoittavat elämääni ja vievät paljon voimaa. Pystyn olemaan täysin rento vain silloin, kun olen yksin kotona. En osaa olla rento paikoissa missä on paljon ihmisiä. Kun juttelen uusien ihmisten kanssa, niin en oikein tiedä mitä voisin sanoa tai mistä jutella. Pelkään, että mitä jos sanon jotakin väärää. Kasvot menevät helposti punaiseksi ja sydän hakkaa. Ajattelen myös, että mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Ihmisten ilmoilla mietin, että näytänkö tyhmältä, kävelenkö oudosti, mitä jos kompastun jne. Haluaisin käydä treenaamassa salilla, mutta näiden oireiden takia en pysty. Sen takia treenaan yksin kotona. Välillä on hyviäkin päiviä, mutta sitten nämä oireet hiipivät takaisin. Kuinka näistä oireista pääsee lopullisesti eroon? Olen käynyt juttelemassa sairaanhoitajan, lääkärin ja psykiatrin kanssa näistä asioista. En käytä lääkkeitä.

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.

Kommentit (4)

Vierailija

Se, että välttelet sosiaalisia tilanteita, vain pahentaa asiaa. Tarvitsen nimenomaan harjoitusta sosiaalisiin tilanteisiin. Sekin taito harjaatuu vain harjoittelemalla. Olet herkkä ja sympaattinen hermostosi aktivoituu liiaksi sosiaalisissa tilanteissa. Kehosi luulee, että olet kuoleman vaarassa ja sen vuoksi olo on tukala. Joskus asiakkaalle annetaan lievästi rauhoittavaa lääkitystä, jotta hän uskaltaisi mennä haastaviksi kokemiinsa sosiaalisiin tilateisiin. Lääke lieventää sympaattisen hermoston toimintaa. Vain harjoittelemalla ahdistuksen sietämistä voi ongelmasta päästä eroon. Todennäköisesti psykiatrisi ja psykologisi on sinulle jo nämä asiat kertonutkin. Terveisn psykologi

Vierailija

Älä ainakaan aloita masennuslääkitystä mitä sulle on jo taatusti tarjottu! Kärsin itse samoista vaivoista kanssasi ja elämä on ollut välillä yhtä vittua. Olen kokeillut useaa eri masennuslääkitystä ja saanut niistä vain itseni tunteettomaksi, lisäkiloja, laihtumista, vieroitusoireita..mutta en apua ongelmaan. Tänä syksynä päätin mennä yksityiselle ja sain reseptin opamox lääkkeeseen, joka on siis rauhoittava. Koulun aloitin ja en ole jättänyt kesken! On helpottanut huomattavasti! En siis syö päivittäin, koulun alussa söin ja sitten jos on jotain ihmeellisempiä tapahtumia, vierailuja yms.

Näitä ei vaan tk:sta saa, ovat kuin kirosana tk lääkäreille kun näkevät ilmeisesti jokaisessa potentiaalisen sekakäyttäjän.

Vierailija

Siedätyshoito on tässäkin parasta. Kun tarpeeksi paljon liikkuu ja tekee ja tapaa muita, jännitys vähenee. Kynnys on varmasti iso, mutta yritä rohkaista mielesi. Ei kukaan sinua kyylää sen enempää kuin muitakaan. Jos senat menee sakaisin tai vedät lipat, ei maailma siihen kaadu. Muitakin ihmisiä jännittää, joskus ihan hirveästi ja joskus vähemmän. 

Vierailija

Olen myös kärsinyt samoista oireista 11v ajan. Olen nyt 24v nainen. Käyn psyk. sairaanhoitajalla juttelemassa. Psykologille täällä ei meinaa päästä, ellei sitten ole varaa maksaa yksityisestä. Eipä noi juttelut ole mitään tulosta tuottaneet.

Lääkkeitäkin joskus olen kokeillut ja monia erilaisia, ei mitään hyötyä. Mutta voithan sä AP kuitenkin yrittää jotain lääkitystäkin? Opamox voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Ei tähän sairauteen mitään taikatemppua ole. Jatka käyntejä juttelemassa ja koita kokeilla tosiaan jotain lääkettä (näistä asioista kannattaa puhua psykiatrin kanssa ihan kunnolla) ja yritä altistaa itseäsi noihin vaikeisiin tilanteisiin.

Itsellä vaikeaa esim.mennä kauppaan. En aina edes kykene, vaikka ruokaa pitäisi saada. Käyn yleensä heti aamusta tai myöhään illalla, tuntia ennen kaupan sulkeutumista (silloin vähiten ihmisiä), jolloin ei niin ahdista.

Elämä on kyllä raskasta tälläisen sairauden kanssa, sitä on niin sulkeutunut neljän seinän sisälle :( 

Psykoterapiasta voisi olla apua, itsekin koitan hakea sitä jossain vaiheessa. En kyllä yhtään tiedä, kuinka helposti siihen saa Kelalta edes tukea. 

Tsemppiä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat