Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten sosiaalisten tilanteiden pelkoa/ahdistusta hoidetaan?

Vierailija

Lääkkeillä? Terapialla (miten)? Olen tosi epätoivoinen, tämä pilaa koko elämän :((((( Saanko apua, jos haen sitä?

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Itse käyn joka päivä vaikka väkisin ihmisten ilmoilla esimerkiksi kahvilassa lukemassa lehden ja vaikka kaupassa vain ostamassa jotakin. kyllähän se lähes joka kerta menee nurkan taakse piiloon juoksemiseksi, kävelyreittien muuntelemiseksi ja kääntyilyksi.

Vierailija

Kyllähän ne sinulle lääkkeitä ja terapiaa antaa. Minulla ei auttanut, joten siirryin itsekin alkon puolelle. Se vaatii sitten kanssa suunnitelmallisuutta, ettei käy esim niin että joutuisi selvinpäin kaljakauppaan lähteä. Älä vaivu synkkyyteen. Rohkeasti vaan etsimään itselle toimivinta kikkaa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse käyn joka päivä vaikka väkisin ihmisten ilmoilla esimerkiksi kahvilassa lukemassa lehden ja vaikka kaupassa vain ostamassa jotakin. kyllähän se lähes joka kerta menee nurkan taakse piiloon juoksemiseksi, kävelyreittien muuntelemiseksi ja kääntyilyksi.

Minä uskallan kyllä liikkua ihmisten ilmoilla yksin, mutta muiden kanssa vuorovaikutus on se mikä on tuskaisen vaikeaa.

Miten tuo kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii? Osaisiko joku sellaista saanut kuvaila :-)

-ap

Vierailija

Tekeekö ne bentsot sosiaalisemmaksi vai miten? Mulla ei oo tärinä tai sydämentykytys pahin ongelma (vaikka sitäkin esiintyy) vaan se etten uskalla katsoa silmiin tai en keksi mitään puhuttavaa. Sitten jotenkin meen lukkoon henkisesti.

-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kognitiivinen käyttäytymisterapia tekee ihmeitä.

Ei se minulla mitään ihmeitä tehnyt. Ehkä helpotti elämää jonkin verran, mutta ei se mitään hokkuspokkus-keino ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn joka päivä vaikka väkisin ihmisten ilmoilla esimerkiksi kahvilassa lukemassa lehden ja vaikka kaupassa vain ostamassa jotakin. kyllähän se lähes joka kerta menee nurkan taakse piiloon juoksemiseksi, kävelyreittien muuntelemiseksi ja kääntyilyksi.

Minä uskallan kyllä liikkua ihmisten ilmoilla yksin, mutta muiden kanssa vuorovaikutus on se mikä on tuskaisen vaikeaa.

Miten tuo kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii? Osaisiko joku sellaista saanut kuvaila :-)

-ap

Perustuu siihen että altistat itseäsi vähä vähältä epämiellyttäville tilanteilla ja sitten jonkun teorian mukaan lopussa onkin jo kivaa kun olet tottunut siihen mitä teet. Niin se menee oppikirjoissa ja ihannemaailmassa, mutta ei aina todellisuudessa.

Vierailija

Minua on auttanut viime aikoina paljon se, että introverttius on tullut muotiin. Nykyään puhutaan enemmän siitä, että onkin normaalia haluta olla syrjäänvetäytyvä, jos nyt sattuu olemaan sellainen persoonallisuudeltaan. Ei tarvitse esittää jotain muuta kuin mitä on.

Vierailija

Mulle määrättiin beetasalpaajia, mutta ne auttavat vain fyysisiin oireisiin (punastuminen, käsien tärinä yms.).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tekeekö ne bentsot sosiaalisemmaksi vai miten? Mulla ei oo tärinä tai sydämentykytys pahin ongelma (vaikka sitäkin esiintyy) vaan se etten uskalla katsoa silmiin tai en keksi mitään puhuttavaa. Sitten jotenkin meen lukkoon henkisesti.

-ap

Bentsot muuttaa puheesi stereotyyppiseksi nistiöninäksi (päihtynyt henkilö ei tietenkään itse tajua tätä)

Vierailija

Minä en periaatteessa ole kovin syrjäänvetäytyvä vaan, hullua kyllä, kaipaan tosi paljon sosiaalisiin tilanteisiin. Olen vaan sitten niissä hiljainen, ahdistunut ja paniikissa... :-/

Mäkin oon pyrkinyt altistamaan itseäni. Ongelma on ollut ehkä se, että se altistus on mennyt moninkertaisesti sietokyvyn yli (esim. oon menny jonnekin työpajaan missä pidetään julkisia puheita, ja se on mennyt aivan perseelleen). Mä en millään keksi, missä voisi harjoitella kevyempiä sosiaalisia tilanteita, kuten vaikka kahvilla käyntiä, kun mulla ei yksinkertaisesti ole yhtään kaveria tai tuttua. Miten silloin altistetaan itseään?

-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn joka päivä vaikka väkisin ihmisten ilmoilla esimerkiksi kahvilassa lukemassa lehden ja vaikka kaupassa vain ostamassa jotakin. kyllähän se lähes joka kerta menee nurkan taakse piiloon juoksemiseksi, kävelyreittien muuntelemiseksi ja kääntyilyksi.

Minä uskallan kyllä liikkua ihmisten ilmoilla yksin, mutta muiden kanssa vuorovaikutus on se mikä on tuskaisen vaikeaa.

Miten tuo kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii? Osaisiko joku sellaista saanut kuvaila :-)

-ap

Perustuu siihen että altistat itseäsi vähä vähältä epämiellyttäville tilanteilla ja sitten jonkun teorian mukaan lopussa onkin jo kivaa kun olet tottunut siihen mitä teet. Niin se menee oppikirjoissa ja ihannemaailmassa, mutta ei aina todellisuudessa.

Todellisuudessa se menee niin, että pyörryt ostostesi siihen ruuhkakassan eteen maahan sätkimään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat