Miten kasvattaa hyväkäytöksinen, älykäs lapsi?

Vierailija

Nyt vinkit kehiin. Miten kasvatan lapsen niin, että hänestä tulee fiksu, hyväkäytöksinen ihminen?

Sellainen, joka siivoaa jälkensä. Tekee läksyt patistelematta. Ei rääy ja kinua kaupassa. Kaikkiruokainen. Ei vastustele pukemista. Menee ajoissa nukkumaan. Kättelee ja tervehtii. Kiittää. On reilu kaveri. Hyväntuulinen ja iloinen ja älyllisesti utelias. Ei jää koukkuun nettiin ja sosiaaliseen mediaan, mutta osaa silti käyttää niitä. Jne. Kyllä te tiedätte.

Lapsi on nyt kohta 10 kk ja jo on soseita, jotka ei kelpaa, talvivaatteita ja vaippaa ei saisi laittaa. Eikä nenää pyyhkiä.

Mites nyt sitten kasvatan, että olisi hyvin kasvatettu? Kun olen jo saanut kommenttia, että olen opettanut lapsen tuollaiseksi.

😊

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Kaikki poikani ovat saaneet kiitosta koululta ja vapaa-ajalta hyvistä käytöstavoistaan. Esimerkki ja hyvä palaute toimivat parhaiten.  Älykkyys on sitten oma lukunsa.

Vierailija

Vanhempien esimerkki, huumorin avulla tekeminen ja lapsen "lukeminen" eli asioiden ennakoiminen ovat avainasemassa. Lapsen annetaan olla utelias, mutta asiat tutkitaan vanhemman kanssa, ei yksin ja vanhempi osaa myös kertoa, miksi kylässä ei ole sopivaa tonkia laatikoita, vaikka se kotona on sallittua. Lapsen ottaminen mukaan erilaisiin tilanteisiin ja juhliin on myös tärkeää (ja yhtä tärkeää on tajuta lähteä pois jo ennen ensimmäistä inahdusta). Tuuliviirivanhemmuus kannattaa unohtaa. Sovitut asiat pidetään, vaikka se sopimus olisi miten typerä (älä siis mene sanomaan, että seuraavasta räyhäämisestä heitän lelusi roskikseen, sinun kun on pakko se tehdä, jos lapsi vielä räyhää)

Vierailija

No! Minulla on ihana kohtelias poika, kaikkien ystävä ja äärettömän empaattinen. Hän ei ole sitä aina, joskus pitää saada päästellä höyryjä. Niitä päästellään kotona vanhempien seurassa, rääytään ja huudetaan aina silloin tällöin. Mutta esimerkiksi päiväkodissa, vieraiden kanssa ym on kuin herranterttu. Kirjastossakin miettii, että ei voi ottaa kahta samanlaista kirjaa jotta muillekin jää.

Vierailija

Siten, että et hanki toista lasta heti perään ja muutu vihaiseksi ja väsyneeksi äidiksi, jolla ei ole aikaa, resursseja ja varallisuutta panostaa lapsiinsa yksilöinä vaan "lapsina".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No! Minulla on ihana kohtelias poika, kaikkien ystävä ja äärettömän empaattinen. Hän ei ole sitä aina, joskus pitää saada päästellä höyryjä. Niitä päästellään kotona vanhempien seurassa, rääytään ja huudetaan aina silloin tällöin. Mutta esimerkiksi päiväkodissa, vieraiden kanssa ym on kuin herranterttu. Kirjastossakin miettii, että ei voi ottaa kahta samanlaista kirjaa jotta muillekin jää.

Ja me ollaan ihan pienestä asti painotettu jakamista, reiluutta ja muiden tunteiden huomioon ottamista. Koska poikamme on aika räiskyvä, on siinä ollut paljon hommaa. Kannattaa myös unohtaa lisälapset pienellä ikäerolla, kasvatus vaatii todella paljon ohjaamista varsinkin pienillä, tunteiden sanoittamista ym. Paljon näkee sitä että 3v on jätetty jo yksin harjoittelemaan sosiaalisia taitoja kun huomio menee pikkusisarukseen. Ja näyttäkää itse sitä esimerkkiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyt vinkit kehiin. Miten kasvatan lapsen niin, että hänestä tulee fiksu, hyväkäytöksinen ihminen?

Sellainen, joka siivoaa jälkensä. Tekee läksyt patistelematta. Ei rääy ja kinua kaupassa. Kaikkiruokainen. Ei vastustele pukemista. Menee ajoissa nukkumaan. Kättelee ja tervehtii. Kiittää. On reilu kaveri. Hyväntuulinen ja iloinen ja älyllisesti utelias. Ei jää koukkuun nettiin ja sosiaaliseen mediaan, mutta osaa silti käyttää niitä. Jne. Kyllä te tiedätte.

Lapsi on nyt kohta 10 kk ja jo on soseita, jotka ei kelpaa, talvivaatteita ja vaippaa ei saisi laittaa. Eikä nenää pyyhkiä.

Mites nyt sitten kasvatan, että olisi hyvin kasvatettu? Kun olen jo saanut kommenttia, että olen opettanut lapsen tuollaiseksi.

😊

Haluan vain nopeasti huomauttaa, että tekstisi sisälsi paljon ongelmia. Onko sinusta se, että lapsi ilmaisee tahtoaan tai uhmaa, huonoa käytöstä? Se on lapsen normaaliin kehitykseen kuuluva vaihe, joka on erittäin tarpeellinen. Se, että tavoitteena olisi kasvattaa "hyväntuulinen" tai "ei koskaan vastaan laittava" lapsi, on todella vaarallista. Et voi pyrkiä vaikuttamaan muiden ihmisten mielialoihin ja lapsen omaa tahtoa tulee tukea. Parhaiten onnistut kaikessa tuossa olemalla johdonmukainen, lämmin ja rakastava äiti. Liika auktoriteetti ja tiukkuus kuten liika rentouskin ovat kielteisiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vinkit kehiin. Miten kasvatan lapsen niin, että hänestä tulee fiksu, hyväkäytöksinen ihminen?

Sellainen, joka siivoaa jälkensä. Tekee läksyt patistelematta. Ei rääy ja kinua kaupassa. Kaikkiruokainen. Ei vastustele pukemista. Menee ajoissa nukkumaan. Kättelee ja tervehtii. Kiittää. On reilu kaveri. Hyväntuulinen ja iloinen ja älyllisesti utelias. Ei jää koukkuun nettiin ja sosiaaliseen mediaan, mutta osaa silti käyttää niitä. Jne. Kyllä te tiedätte.

Lapsi on nyt kohta 10 kk ja jo on soseita, jotka ei kelpaa, talvivaatteita ja vaippaa ei saisi laittaa. Eikä nenää pyyhkiä.

Mites nyt sitten kasvatan, että olisi hyvin kasvatettu? Kun olen jo saanut kommenttia, että olen opettanut lapsen tuollaiseksi.

😊

Haluan vain nopeasti huomauttaa, että tekstisi sisälsi paljon ongelmia. Onko sinusta se, että lapsi ilmaisee tahtoaan tai uhmaa, huonoa käytöstä? Se on lapsen normaaliin kehitykseen kuuluva vaihe, joka on erittäin tarpeellinen. Se, että tavoitteena olisi kasvattaa "hyväntuulinen" tai "ei koskaan vastaan laittava" lapsi, on todella vaarallista. Et voi pyrkiä vaikuttamaan muiden ihmisten mielialoihin ja lapsen omaa tahtoa tulee tukea. Parhaiten onnistut kaikessa tuossa olemalla johdonmukainen, lämmin ja rakastava äiti. Liika auktoriteetti ja tiukkuus kuten liika rentouskin ovat kielteisiä.

Lapsella on oikeus olla huonolla tuulella, olla surullinen ja näyttää kiukkunsa. Sitä oikeutta tulee tukea ja siihen tulee jopa kannustaa, jotta lapsi osaa tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan, mikä on niiden hallitsemisen avainasia myöhemmässä elämässä.

Vierailija

Sä siis haluat lapsen, joka tekee kaiken kuten toivotaan? Sitten todennäköisesti kuitenkin toivot, että teini-ikäisenä se ei kuitenkaan tekisi mitä kaverit haluavat sen tekevän ja aikuisena ei olisi kynnysmatto ja osaisi ajatella omilla aivoillaan?

Sori, mutta tuo vastustelu ja kiukuttelu on oman tahdon harjoittelemista ja siten todella tärkeää. Kaikki ei sitä toki tee kovin paljoa, mutta ei se ole ollenkaan itsestäänselvästi hyvä asia.

Hyväkäytöksinen voi olla silti. Opeta lapselle empaattisuutta. Opeta häntä ensin ymmärtämään ja sanoittamaan omia tunteitaan: "Minä olen vihainen, kun äiti pakottaa haalarin päälle." "Olen hermostunut ja jännittynyt, kun pitää mennä hienoon ravintolaan. Se tekee minulle levottoman olon." Jotta voi hallita tunteitaan, niitä pitää ensin ymmärtää.

"Miksi sinä löit?" "Hermostuttiko, kun kaveri vei pallon?" "Mietitäänpä yhdessä mitä ensi kerralla kannattaa tehdä, jos tekee mieli lyödä. Silloin voisi hyppiä vaikka tasajalkaa. Ja sanoa kaverille, että anna pallo takaisin. Tai mennä kertomaan hoitotädille."

Omien tunteidensa ymmärtäminen on avain myös muiden ihmisten ymmärtämiseen. Kun ymmärtää muita, tulee kohtalias käytös paremmin luonnostaan. Siihen auttaa, kun miettiin joskus miksi kaverit ja ihmiset toimivat kuten toimivat. Satujen ja kaunokirjallisuuden lukeminen on varsinainen empatiakoulu, sitä kannattaa harrastaa.

Lapsi on luonnostaan utelias. Sitä ruokkii, kun jaksaa vastailla tämän kysymyksiin, kertoa ja selittää asioita ja olla itse kiinnostunut. Lapsi oppii myös mallista: Voi olla, ettei kättely tai tervehtiminen onnistu kyläpaikassa, kun jännittää, mutta kun riittävän monta kertaa näkee, että muut tekevät niin, jossain vaiheessa se muuttuu normaaliksi, eikä enää jännitä.

Mutta paljon on kiinni lapsen tempperamentista: Jotkut ovat jääräpäisempiä: Pitää kokeilla monta kertaa saisiko tahtonsa läpi, jos vielä kerran yrittää. Tai vaikka sata kertaa. Jotkut taas ovat hyvin miellyttämisenhaluisia ja tekevät heti kuten pyydetään. Toisia jännittää uudet tilanteet, toiset taas nauttivat niistä. Jotkut ovat jännittäessään levottomia pomppupalloja, toisen "jäätyvät". Nämä ovat pitkälti synnynnäisiä tempperamenttipiirteitä, joita ei kannata yrittää muuttaa. Niistä kannattaa ennemmin etsiä vahvuudet ja opettaa lapsi toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla oman tempperamenttinsa puitteissa. Kaikki tyypit oppivat sanomaan käsipäivää, mutta tapa, jolla he parhaiten oppivat voi olla täysin erilainen.

Vierailija

Meillä on ainakin niin itsepäinen ja vahvatahtoinen 3.5v poika että tekemistä riittää, mutta vaikuttaa myös fiksulta ja hyvin tarkka näköiseltä ja tarkkaavaiselta, mikään ei jää huomaamatta jos lasta kiinnostaa.

Vierailija

Ensiksi on tärkeää hyväksyä lapsi omana itsenään. Suosittelen lukemaan eri temperamenteistä. Me ei kaikki olla iloisia, avoimia, ulospäin suuntautuneita ja reippaita. On sallittua olla myös ujo, hitaasti lämpenevä ja varovainen :). Jokainen lapsi on erilainen joten keittokirjakasvatusohjeita ei ole.

Toiseksi vanhempi on aikuinen ja lapsi saa olla lapsi. Älä vajoa lapsen tasolle.

Kolmanneksi selkeät säännöt, joista pidetään kiinni välttäen turhaa draamaa, uhkailua ja lahjomista. Ei siis kokoaikaista marinaa ja kiukuttelua vanhemmankaan taholta. Moni vanhempi on kuin kovaääninen haukkuva koira, joka ei kuitenkaan pure ( siis tietty u ainnollisesti).

Neljänneksi älä ole julma. Jos teet virheen, keskustele asiasta jälkikäteen. Sinkkonen sanoi, että ei ole tarkoitus laittaa sähköaitaa lasten ympärille vaan kasvattaa heistä itsenäisesti pärjääviä henkilöitä.

Viidenneksi opettele kestämään lapsen pettymyksiä. Lapsen on turvallista opetella pettymysten sietämistä vanhemman avulla. Älä siis ala curling vanhemmaksi.

Kuudenneksi käyttäydy itse hyvin. Lapsi oppii matkimalla.

Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siten, että et hanki toista lasta heti perään ja muutu vihaiseksi ja väsyneeksi äidiksi, jolla ei ole aikaa, resursseja ja varallisuutta panostaa lapsiinsa yksilöinä vaan "lapsina".

Höpsistä kukkuu. Kyllä useamman lapsenkin kanssa lapsiinsa suhtautuu yksilöinä, koska he nyt vaan OVAT erilaisia.

Lisäksi muista, että lasta kasvattaa koko ympäristö, ei pelkästään äiti ja isä. Mm. sisarukset opettavat lapselle paljon, enkä nyt tarkoita pelkästään pahassa. Lapset oppivat sosiaalisuutta ja toisten huomioimista hienosti sisaruksiltaan.

Enkä nyt tarkoita sitäkään, että kaikki ainokaiset lapset kasvaisivat itsekkäiksi primadonniksi. Mutta alakoulun opettajana parikymmentä vuotta toimineena voin sanoa, että JOS luokassa on joku tuollainen itsekäs minä-minä-muksu, niin melkein poikkeuksetta hän on ainoa lapsi.

Vierailija

Ei sellaista keinoa olekaan, millä voisi taata että tulee hyväkäytöksinen ja älykäs. Riippuu niin monesta asiasta kasvatuksen lisäksi. Esim. lapsen temperamentista, kasvattajan temperamentista, näiden yhteensopivuudesta jne. 

Meillä esimerkiksi on 2 lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä. Molemmat on kyllä älykkäitä, mutta toinen on aina ollut helppo ja rauhallinen lapsi, toinen taas omapäisempi ja temperamenttisempi. IHan samalla kasvatuksella. Mutta en minä sitä murehdi, ihan kunnon ihmisiä niistä "känkkäränkistäkin" tuppaa aikuistuessaan yleensä tulemaan, mitä väliä jos lapsena ja nuorena on vaikeampiakin vaiheita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten, että et hanki toista lasta heti perään ja muutu vihaiseksi ja väsyneeksi äidiksi, jolla ei ole aikaa, resursseja ja varallisuutta panostaa lapsiinsa yksilöinä vaan "lapsina".

Höpsistä kukkuu. Kyllä useamman lapsenkin kanssa lapsiinsa suhtautuu yksilöinä, koska he nyt vaan OVAT erilaisia.

Lisäksi muista, että lasta kasvattaa koko ympäristö, ei pelkästään äiti ja isä. Mm. sisarukset opettavat lapselle paljon, enkä nyt tarkoita pelkästään pahassa. Lapset oppivat sosiaalisuutta ja toisten huomioimista hienosti sisaruksiltaan.

Enkä nyt tarkoita sitäkään, että kaikki ainokaiset lapset kasvaisivat itsekkäiksi primadonniksi. Mutta alakoulun opettajana parikymmentä vuotta toimineena voin sanoa, että JOS luokassa on joku tuollainen itsekäs minä-minä-muksu, niin melkein poikkeuksetta hän on ainoa lapsi.

 


On muitakin mahdollisuuksia sisarusten ikäeroon kun 1.5v-3v. Kehityspsykologisesti suositellaan yli 4 vuoden ikäaeroa. Ei se tarkoita että jos ei heti lisää väännä että ei sitten tekisi. Ihan suotavaa on panostaa yhden lapsen kasvatukseen kerrallaan kriittisten kehitysvaiheiden yli.

Vierailija

Minäkin korostaisin oman esimerkin voimaa.

Jos kotona haukutaan muita ihmisiä lapsen kuullen, lapsi oppii negatiivisen asenteen ja kaunaisen kommentoinnin hyvin nopeasti vanhemmiltaan. Mieti siis, mitä sanot naapurin rouvasta lapsesi kuullen...

Jos kotona ollaan uteliaita ottamaan asioista selvää ja kiinnostuneita yhteiskunnan asioista ja kulttuurista ja sivistyksestä, lapsikin oppii saman asenteen ja arvostuksen.

Jos kotona harrastetaan ruuanlaittoa ja uusien reseptien kokeilua, lapsikin oppii arvostamaan hyvää ruokaa ja kokeilemaan uusia makuja. Toki, on lapsia, joilla on synnynnäinen neofobia, mutta enemmistö lapsista oppii näitä asioita. Ja ne neofoobikotkin hyötyvät enemmän kannustamisesta ja monipuolisuuden omatahtisesta opettelusta kuin siitä, että "turha lapselle on muuta tehdä kuin makaroni-jauhelihamössöä, ei se varmaan kumminkaan sitä syö".

Nettikäyttöä voi ja pitääkin rajoittaa, mutta älä liikoja pety: jokainen teini on jossakin määrin someriippuvainen, koska maailma nyt vaan ON erilainen kuin meidän nuoruudessamme ja sosiaalinen yhdessäolo tapahtuu kännykän kautta. Se ei ole käytöstapa- tai älykkyyskysymys, jos kohta kannattaa ottaa tietyt säännöt käyttöön heti alusta alkaen, esim. että tädin 70-vuotisjuhlilla tai ruokapöydässä ei notkuta kännykkä kädessä.

Ei kannata myöskään luulla, että uhmaikä on vanhempien kasvatustaidoista kiinni. Se on kiinni ennemminkin lapsen synnynnäisestä temperamentista. Esim. oma esikoiseni oli ihan hurja uhmaiässä, mutta nyt teininä kuin itse neiti aurinkoinen. Ihana, älykäs ja muut huomioiva 15-vuotias. En väitä, että sekään olisi minun ansiotani (kuin ehkä pikkuruiselta osalta), mutta pointtini siis on, että ei kannata ikäkausien osuessa ns. nilkkaan heittää kumminkaan kirvestä kaivoon. Kauheista uhmaikäisistä voi kasvaa älykkäitä ja hyväkäytöksisiä lapsia ja aikuisia!

Kannusta, keskustele ja ole esimerkkinä. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat