onko teille normaalit arkitouhut pakkopullaa?

Vierailija

Keittiön raivaus?
Tyhjässä leikkipuistossa tai kotipihassa lasten kanssa norkoilu?
Nurmikon leikkaus tai lumityöt?
Askartelu pikkulasten kanssa?
Lasten iltapuuhat?
Imurointi?
Perunoiden kuorinta?
Iltasatu ja nukuttaminen?
Miten kestätte??
Itsellä tuo 3-v vaatii kovasti huomiota, ja kaikki lasten kanssa oleminen tuntuu pakkopullalta. Viikonlopussa ei ole mitään hohtoa tai kivaa, kun teet vain kotihommia ja olet lasten kanssa.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Aika erikoinen valinta hommata lapsia, jos kaikki niiden eteen tehtävä työ on pakkopullaa. Tuskin tuli sulle yllätyksenä että lapset ei hoida itseään?

Vierailija

No nyt koko syksyn kun on ollut flunssa päällä niin ON. Luistan kaikesta mistä voin, perunoita ei koskaan syödä ja eilen aloin käyttää paperilautasia.

Vierailija

- Keittiön raivaus? ( Ei ole raivattavaa, astiat heti koneeseen ja ne mitkä pitää tiskata käsin tiskataan heti, ei jätetä lojumaa)
- Tyhjässä leikkipuistossa tai kotipihassa lasten kanssa norkoilu? ( ei ole lapsia, vielä)
- Nurmikon leikkaus tai lumityöt? ( rivitalo, lumityöt on 5x2m alue, joten ei pakkopullaa)
- Askartelu pikkulasten kanssa? ( ei ole lapsia, vielä)
- Lasten iltapuuhat? ( ei ole lapsia, vielä)
- Imurointi? ( ei tämäkään ahdista, koska siisti koti on hyvä palkinto)
- Perunoiden kuorinta? ( ei ole pakkopullaa)
- Iltasatu ja nukuttaminen? ( ei ole lapsia, vielä)
- Miten kestätte?? (hyvin)

Kahden pienen äiti

Rutiineiden sietäminen on yksi vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Toki tunnistan kyllä tuon tyhjässä pimeässä puistossa seisomisen, loputtoman ruuanlaiton ja tiskivuoren, iltarutiinit, aamurutiinit. Niihin puutuu. Itse yritän niitä tehdessä keskittyä hetkeen ja ajatella, että hetken vain "saan" näitä tehdä ja helliä lapsiani tällä tavoin hoitaen. Rikkokaa välillä rutiineita ja tehkää jotain kivaa/epätavallista.

Vierailija

No onhan monet noista hommista välillä tosi puuduttavia. Jos jollekulle ei ole, onneksi olkoon vain, Maija Poppanen ;)
Kuitenkaan en ajattele kaikesta noin, enkä joka kerta, vaan elän päiviä hetki kerrallaan, koetan nauttia pienistä iloista, palkita itseäni välillä jollakin ja lasten parasta ajatellen touhuan noita juttuja. Ei kaikilla ole tarhan täti/kerhopirkko-roolia sisäänrakennettuna ja olenkin sitä mieltä että kaikki saavat olla äitinä myös persoonia. Kunhan hoitavat hommat ja keskittyvät enemmän vaikka niihin vähemmän puuduttaviin hommiin. Jakakaa mahdollisen kumppanin kanssa puuhia ja muista jälleen tää klisee et ei ne lapset oo tossa iässä ikuisesti. Kunhan nyt jaksaa noita vähän enemmän. Pääasia että et näytä jatkuvasti norsun v....naamaa vaan heittäydyt myös nauramaan, tsemppaa itseäsi, ei se välttämättä tule itsestään. Rakasta ja helli. That's it.

Vierailija

Lasten kanssa oleminen ei ole koskaan ollut pakkopullaa. Siksi lapset tein, että saan niiden kanssa olla. Mitä enemmän se äiti on vieraantunut omista lapsistaan, sen enemmän lapset vaativat huomiota, koska se äidin läsnäolo kuitenkin on heille se kasvamisen elinehto.

Mut kotityöt on toki joskus pakkopullaa. Nykyään ei, koska asunto on kerrankin niin iso, että kaikelle on paikkansa ja asunnon pohja toimii, eli on kunnon eteistilat ja keittiö. Ei tarvitse koko ajan olla järjestelemässä, imuroimassa olemattomasta eteisestä kantautuvaa kuraa ja näin päin pois. Aikaa ja hermoja säästyy.

Rutiinit ei oo pahasta

Joo pahinta jos naama rytyssä teet tuota kaikkea. Lapset ainakin sen aistii ja huomaa. Helli ja hoida sydän sykkyrällä välillä. <3

Vierailija

Ahh kuulostaa ihanan leppoisalta elämältä! Rakastan kotoilua ja tällä hetkellä odotan vain ensi kesän häitä ja tulevaa äitiyslomaa että voin vaan kotoilla :) ihana päästä pois stressaavasta työelämästä. Siivoilu ja leipominen yms on parasta mitä tiedän <3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ahh kuulostaa ihanan leppoisalta elämältä! Rakastan kotoilua ja tällä hetkellä odotan vain ensi kesän häitä ja tulevaa äitiyslomaa että voin vaan kotoilla :) ihana päästä pois stressaavasta työelämästä. Siivoilu ja leipominen yms on parasta mitä tiedän <3

Tässä on kyllä pointtinsa. Jos aikansa voi käyttää niihin ihmisiin, joita rakastaa eniten ja joihin panostettu aika kantaa hedelmää vielä seuraaviinkin sukupolviin, niin se on tavallisen ihmisen elämässä tärkeintä ja arvokkainta mitä voi tehdä. Yhteiskunnallisesti se on myös rahallisesti tehokasta, koska mikään raha ei riitä korvaamaan välinpitämättömän vanhemmuuden lapseen tekemiä vaurioita.  Pitkät terapiat, masennus, alentunut toimintakyky ja inhimillinen kärsimys maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin tavallinen työntekijä ikinä kykenee veroja maksamaan. Suuri osa näistä voitaisiin välttää, jos lapsia tekisivät vain he jotka haluavat olla vanhempia, ja he hoitaisivat hyvin tän itse valitsemansa osan elämässä.

Vierailija

Nostelen vielä. Mä kestän hyvin esim. leegojen rakentamisen tai isomman lapsen kanssa jonkun järkevän askartelun, joissa pääsee itsekin tekemään jotain. Mut en osaa heittäytyä esim. pulkkamäkeen riehumaan tai kotileikkiin lasten kanssa.

Aina olen hoitanut lapset hyvin, tehnyt itse soseita, imettänyt pitkään, käyttänyt kestovaippoja ja kantoliinaa jne. Vanhemman koulujutut huolehdin vimpan päälle. Molemmat lapset on melkoisia päivänpaisteita olleet aina. Mutta silti haaveilen päivistä, että voisin vain kuntoilla,shoppailla ja lukea naistenlehtiä. Viikonloput tai lomat ei tuo helpotusta.
Ap

Vierailija

Just tällä viikolla pohdin, että miten musta ikinä on äidiksi kun en nauti sinun mainitsemistasi asioista yhtään.. Ehkä jätän lapset tekemättä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat