Jos oman äidin kanssa ei aidosti pärjää, niin miten rakentaa suhde hänen ja lasten kanssa?

Vierailija

Suo siellä vetelä täällä. Jos tapaan hänet lasten kanssa, hän loukkaa minua joka_kerran. Tätä on tahkottu ennen lapsia koko aikuinen elämäni, sama jatkui lasteni synnyttyä. Jos en tapaa, hän syyllistää, ja silloin kun hän ei syyllistä, lapset kyselevät mummon perään ja minä syyllistyn. Mieheni ei ole asettunut tukemaan minua, vaan on ottanut täysin passiivisen roolin eli hyväksyy minkä tahansa ratkaisun minä päätän.

Kommentit (2)

Huono tytär

Eli älä syyllisty.
Oma äitini on myös lajia jolle mikäään ei kelpaa. Jos käyn, käyn liian usein. Jos en käy, käyn liian harvoin. Ole siinä sitten. Kun olen yrittänyt puhua asiasta, olen vaikea ja mahdoton tuollaisen kanssa on elää.
Lapsille olen selittänyt että nyt meillä on ollut se satujumppa ja leffakäynti ja etc etc että ei vaan aikaa ole ollut ja kyllä me mummo nähdään kun on sopiva kohta.
Exmiehelle kun yritin puhua mahdottomasta tilanteesta, ei ottanut kantaa, sanoi että tee miten haluat.
Eli älä syyllisty. Rakenna elämäsi semmoiseksi kuin sen pitää ollakkin satujumppineen ja leffailtoineen ja kerro mummolle että voi hänkin tulla käymään, milloin tulet?
Tuletko kanssamme leffaan? Ja muistuta seuraavalla kerralla kun taas moittii jostakin että kutsuin sinut käymään mutta se ei käynyt sinulle, tuletko nyt? Tai leffaan et sitten lähtenyt kun teillä oli se bingoilta, jotta tuletko nyt käymään? Älä lannistu ja ota kaikkea vastaan, hänellä on tästä elämästä myös vastuunsa.

Tsemppii!!

Vierailija

Paras olisi jos olisit poistanut äitisi elämästäsi ennen lapsia. Onnistuu se välien katkaisu nytkin, Lapsille voi kuitenkin selittää ettei mummoa nyt pääse näkemään, ja lopulta unohtuu koko ihminen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat