Googlaato/kurkitko facesta vanhoja luokkakavereitasi?

Yhtäkaveria olen välillä etsinyt, muuten en enää. Kouluajoilta jäi yksi kunnon ystävä ja kaksi kaveria, muitten kuulumiset ei kiinnosta. Olin vähän outolintu, en ollut kiinnostunut alkoholista, luin liikaa ja vääriä kirjoja (fantasiaa ja scifiä), olin liian hyvä koulussa ja jengi kuvitteli että istun illat pitkät koulukirjojen parissa (heh, en ala-asteen jälkeen tehnyt juuri koskaan läksyjä kotona vaan tunnin alussa/lopussa/välkällä), en ollut kiinnostunut in-bändeistä tai oikeanlaisista Leviksistä. En siis koskaan oikein kokenut kuuluvani porukkaan, hengenheimolaiseni löysin muualta.

Tiesittekö että natriumglutamaattia on luonnostaan esim.maitotuotteissa, lihassa, tomaateissa ja sienissä?

No ei todellakaan tule! Miksi ihmeessä tulisi?! Jotenkin niin lapsellista tuollainen. Ja kuule ap mitä kadehtimista jossain sokerikuorrutetussa paskassa on? Ei niiden elämä ole oikeasti yhtään sen ihmeellisempää kuin kenenkään muunkaan ja oikeasti joku köyhäkin voi olla onnellisempi kuin ihminen jolla on "kaikkea". Kuka pöljä oikeasti uskoo että onni tai mikään muukaan on noista asioista kiinni...