2,5-vuotias huutaa ns. huvikseen illat ja heräilee öisin, voiko antaa vaan olla?

Vierailija

Olen aivan loppu tuohon rakkaaseen mutta rasittavaan huutajaani. On käytetty lääkärissä, hammashoitajalla jne. eikä löydy syydä huudolle. Kasvaa ja kehittyy normaalisti omaan tahtiinsa. Mutta illat huutaa kunnes nukahtaa ja öisin herää itkeskelemään myös.

Onko huonoksi lapselle, jos annankin vaan huutaa tänä iltana? Tuntuu että pää kirjaimellisesti räjähtää kohta.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Huutaako jos nukutat viereen? Huutaako jos yöllä nukutat viereen? Lasta ahdistaa. Nukutatko väkisin vaikka ei väsytä? Miten lopetat huutamisen jos et "anna huutaa"?

Vierailija

Meillä tuollainen huutaja myös. Ikinä en ole antanut huutaa vaan, vaan olen lohduttanut ja kanniskellut ja silitellyt. Mutta olen ollut myös ihan tosi loppu siihen huutamiseen enkä useinkaan kovin ymmärtäväinen ja lempeä äiti. Ymmärrän täysin sen että haluat antaa lapsen vaan huutaa, tavallaan vaan sulkea korvat siltä huudolta koska ei jaksaisi enää. Tai sitten huutaa takaisin. 

Meillä oli myös yläkerran naapurina tuollainen huutaja, mut tän lapsen äidiltä oli mennyt hermot. Ja se oli kamalaa kuultavaa.  Minä ymmärsin häntä, niin monta kertaa itsekin oli keskellä yötä ihan hajalla, että mulla on enää pari tuntia aikaa nukkua ja nyt sun huutokohtaus vie siitäkin tunnin, enkä sen jälkeen varmasti saa enää unta. Että miten ihmeessä jaksan sun kanssa nyt, ja miten ihmeessä jaksan huomisen päivän. Mutta hyvänen aika, ei lapsen kimppuun voi käydä siksi että lapsi huutaa, koska ei se lapsi koskaan huvikseen huuda.  Se meni tuolla äidillä sitten yksi yö niin pitkälle että siihen oli pakko puuttua.

Että vaikka olisit ihan poikki niin pidä huoli ettet ylitä sitä kriittistä rajaa. Sen jälkeen se homma karkaa käsistä. Ja ainakaan tää yläkerran huutajalapsi ei tosiaan rauhoittunut siitä että hänet jätettiin  yksinään sen huutonsa kanssa.  Koeta jotenkin jaksaa. Kyllä se huuto siitä sitten helpottaa. Tai ainakin vähenee. Sitä odotellessa kaikki keinot on ihan sallittuja että selviätte tästä niin ettei sulle jää tästä sitten jälkeenpäin syyllisyyden tunteita joka sitten vaikuttaa sun ja lapsen suhteeseen myöhemminkin. Pistä rima niin matalalle että lapsen käytös ei tuota jatkuvasti pettymystä.

Jotkut lapset vaan on hankalia, ja niiden kanssa pitää äitinä venyä vielä pitkälle senkin hetken jälkeen, kun on miettinyt että voiko äitiys olla myös tällaista jankkaamista ja jatkuvaa pahaa mieltä. Ja että muuttuuko tämä ikinä paremmaksi ja jos ei muutu niin miten tän lapsen kanssa jaksaa kun tää tästä kasvaa.

Meidän huutaja on muuten kovasti rauhoittunut. Huutaa vielä, mut harvemmin enää öisin.  Sekin on jo iso helpotus. ;)

Vierailija

Meillä oli myös tuollainen lapsi. Kokemattomana en tajunnut että syy oli kihomadoissa. Matokuurin ja suursiivouksen jälkeen rauha laskeutui öihimme.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos asutte kerrostalossa, niin et hyvä Jumala "anna vaan huutaa".

Eipä sillä naapureiden kannalta ole väliä, keikuttaako sitä huutavaa lasta sylissä vai huutaako se sängyssään. Näin koliikkilapsen vanhemman näkökulmasta.

Aloittajan tapaukseen en osaa sanoa, kunhan tuota naapureiden säälimistä kommentoin. 

Vierailija

Onko tuo ihan normaalia? 2,5 vuotias on jo niin iso, että osaa kertoa jotain syytä miksi huutaa. Äitiä ikävä, pelottaa, johonkin sattuu, on väsynyt? Jos mitään ei osaa sanoa, niin veisin tutkimuksiin ja lujaa.

Vierailija

Ei puhu vielä kunnolla, ns. kertova puhe antaa odottaa itseään. Päiväkodissa tarkkaillaan asiaa, aloitti syksyllä osittain tästä syystä puolipäiväisenä. Voi olla että puheterapeutille mennään alkuvuodesta. Ei siis vastaa vaikka kysynkin aina, mikä on hätänä.

Olen nukkunut lapsen vieressä viime yöt patjalla, se auttaa jonkin verran, mutta edelleen hän heräilee tunnin-kahden välein. Joskus auttaa kun silitän uneen, toisinaan ei voi sietää kosketustani ja tönii käden pois. Koska ei puhu vielä kamalasti, on vaikea arvioida, mistä milloinkin on kyse.

Vierailija

Hyvä tsekkaa noi madot, mut jos ei oo niitä, niin sit rytmi ja perusturvallisuuden tunne panostukseen. Tasainen päivärytmi. Selkeät ruokailut. Illalla ei telkkaria koko perheelle. Paljon syliä ja kehuja. Turvalliset nukutusrutiinit. Silittelyä jne. Ja kuolisko siihen, jos olis hetken perhepeti, et pääsis pahimmasta yli.

Vierailija

Mietin tuota puhumisjuttua, voisiko itkeskellä sitäkin, kun ei osaa vielä sanoittaa tunteitaan ja tarpeitaan ym.? Tämä viesti siis aloittajalta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat