Mikähän vika minussa, kun miehet tuntuu niin kaikkinieleviltä?

Vierailija

Aina sama kaava. Olen sinkku, mutta en haluaisi olla ihan yksin. Haluaisin ainakin tapailla jotain miestä, mielellään vähintään seksin ja muun läheisyyden merkeissä. No menen treffeille. Ne sujuu hyvin. Sovitaan, että nähdään uudelleenkin. Helpottuneena palaan kotiin luumuilemaan, sain annoksen sosiaalisuutta ja sillä voisi mennä viikon, pari eteenpäin.

Mutta miehen suunnalta alkaa välitön luukutus. Pitäisi heti samalla viikolla tavata, mennä kylään, harrastaa, viettää iltaa, sitä sun tätä. Viestejä sataa ja tungen ahdistuneena puhelimen jonnekin vaatekaapin uumeniin ja teeskentelen, etten tiedä siitä mitään. Lopulta on kuitenkin pakko vastata miehelle, että ööö...sori kun et oo tavoittanut, ollut kipeänä tässä (no niin olenkin, henkisesti).

Ongelma on siis se, että vielä treffeillä tuntuu, että haluan tavata tyypin uudestaankin. Viihdytään yhdessä, mies on miellyttävä, tästä voisi kehittyä jotain enemmänkin. Mutta kun pääsen takaisin omiin oloihini, en haluakaan enää muuta kuin olla rauhassa.

Onko muilla tällaista, tai onko ollut? Miten tämä este/esto ylitetään ja aletaan oikeasti rakentaa ihmissuhdetta?

Kommentit (7)

Vierailija

Ihan normaaliahan tuo introvertille on. Minusta tutustumisvaiheessa on omituista, että miehille tuntuu olevan tavoite nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Itselle alussa täysin tuntemattomaan miehen tutustumisessa sopiva aika olisi n. kerta viikkoon, ei tosiaan sen useammin.

Vierailija

Väärä mies sinulle? Varmaan teillä syrjäänvetäytyvilläkin muuttuisi mielipide, jos mies alkaisi sanella, että et saa soittaa tai viestitellä hänelle ja hän haluaa nähdä maksimissaan kerran viikossa eli lauantai-iltana. Ei ne miehet enää mitään kontaktia ota treffien jälkeen, jos niitä ei kiinnosta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Väärä mies sinulle? Varmaan teillä syrjäänvetäytyvilläkin muuttuisi mielipide, jos mies alkaisi sanella, että et saa soittaa tai viestitellä hänelle ja hän haluaa nähdä maksimissaan kerran viikossa eli lauantai-iltana. Ei ne miehet enää mitään kontaktia ota treffien jälkeen, jos niitä ei kiinnosta.

Kuinka niin? Tuollainenhan olisi unelmamies!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Väärä mies sinulle? Varmaan teillä syrjäänvetäytyvilläkin muuttuisi mielipide, jos mies alkaisi sanella, että et saa soittaa tai viestitellä hänelle ja hän haluaa nähdä maksimissaan kerran viikossa eli lauantai-iltana. Ei ne miehet enää mitään kontaktia ota treffien jälkeen, jos niitä ei kiinnosta.
En ole koskaan kokenut itseäni introvertiksi, ja tuossa syrjäänvetäytyvässäkin on jotenkin passiivinen tai surullinen kaiku, ikään kuin olisi syrjäytynyt. Vietän mielellään paljon aikaa yksin, mutta seurassa olen puhelias ja jopa hauska, enkä juurikaan jännitä uusien ihmisten tapaamista. Mutta en kyllä edes tiedä, miten introvertti määritellään. Liittyykö siihen välttämättä edes ujoutta tai vähäpuheisuutta?

Ei kai kukaan ensitreffien tai myöhempienkään jälkeen ala mitään yhteydenottofrekvenssiä sanella toiselle. Olen vain odottanut kohdalle miestä, josta kuuluisi sopivin ajoin, eli viikon tai parin välein. Silloin tuntisin itseni sekä vapaaksi että ehtisin jo kaivatakin huomiota, ja miestä. -ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat