Anopin vaikea iloita lastenlasten taidoista?0

Vierailija

5-vuotiaamme oppi ennen eskaria lukemaan "ilman opettamista ". Lapseni on taitava tuossa mutta esimerkiksi liikunnallisesti kömpelö. Olin ilahtunut lukutaidosta erityisesti , koska lapsi syntyi keskosena ja heillä oppimisvaikeusriski on isompi. Anoppi tapaa lapsia ehkä kerran/kk. Kun lapsi oppi lukemaan, anoppi totesi "jaa, sinä opit lukemaan ". Syksyllä vasu-keskustelun jälkeen sanoin anopille, että muuten eskariope kertoi, että 15-20% lapsista osaa lukea ennen eskaria. Anoppi tähän "jaa, minä luulin että nykyään kaikki osaa lukea tuohon mennessä". Lisäksi kerran tyttöni näytti innoissaan logiko pelejään ja sanoin anopille että tyttö tykkää kovasti näistä oppimispeleistä, johon anoppi sanoi, että "pitääkö niitä nykyään kouluttaa tuolla tavalla". Todellisuudessa tyttö itse on kiinnostunut tällaisista. Eikö isovanhemman pitäisi tukea ja olla ylpeä lapsenlapsestaan?? Vai vertaako hän jotenkin lastenlastaan tyttäreensä, jolle oppiminen oli aikoinaan vaikeaa?

Kommentit (9)

Vierailija

Ei kaikki vaan ole sellaisia persoonallisuuksia, että kokevat luontevasti mitään kehua. Itsekään en ole. Minusta ei sitten niin minkäänlainen ongelma. Kyllä se sille lapselle riittää että te vanhempina tuette, ei se haittaa jos anoppi on vähän "kylmempi".

Vierailija

Miksi sinun pitää kehua lastasi muille? Minun molemmat lapset on oppinut lukemaan ennen koulua. Molemmat on hyviä koulussa, mutta en ikinä kehu mummoille ja vaareille asiasta. Jos isovanhemmat pyytävät todistusta nähtäväksi, pojat ovat vieneet ne sinne. En osallistu siihen millään tavalla.

Tämä ei tarkoita että en olisi ylpeä pojista, mutta minun ei tarvitse jokaista asiaa kertoa isovanhemmille. Kerron jos kysytään. En muutenkaan kerro työpaikalla ja muualla lapsista. Jotain hassua joskus, mutta en todellakaan kerro ja kehu muille.

Lapsille kerron useasti kuinka hyviä ne on ja kuinka ylpeä olen heistä. Heitä kehun, minulla ei ole tarvetta kiilottaa oma sädekehää lapsien saavutuksilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki vaan ole sellaisia persoonallisuuksia, että kokevat luontevasti mitään kehua. Itsekään en ole. Minusta ei sitten niin minkäänlainen ongelma. Kyllä se sille lapselle riittää että te vanhempina tuette, ei se haittaa jos anoppi on vähän "kylmempi".

Varsin kylmä ja pidättyvä ihminen saa kyllä olla, jos ei ilahdu ap:n mainitsemista asioista. Meidän lapsen molemmat isoäidit meinaavat pakahtua ylpeydestä, kun lapsi tekee mitä vain (tyyliin pieraisee) – tuo on se toinen ääripää eikä välttämättä ole aina hyvä sekään. Mutta ap:n anopin suhtautuminen on kyllä sellaista, että kovin lämmintä isoäiti–lapsenlapsi-suhdetta ei ehkä kannata odottaa.

Vierailija

No ei mun mielestä ainakaan ole mitään oman sädekehän kiillottamista, jos ylpeyden lapsesta haluaa jakaa muiden lapsen läheisten (lapsen isä, isovanhemmat, kummit, kenelle kukakin on läheinen..) kanssa, työkaverit sun muut on sitten asia erikseen. Ei kai kukaan ole ylpeä työkaverinsa lapsen saavutuksista, mutta sen sijaan ainakin omieni isovanhemmat ovat, ja kyllä jaan lasten onnistumiset heidän kanssaan.. normaalia minusta.

Vierailija

Apua. En ole mitenkään kehunut kun molemmat  lapsenlapset osasivat lukea ennen eskaria. Itse opin jo 4v. Jokainen oppii lukemaan jossain vaiheessa. Toiset nopeammin , toiset hitaammin.

Vierailija

Jospa tässä on taustalla sellaista vanhaa hapatusta, että "ei pidä kehua, ettei ylpisty liikaa", ja kuitenkin, salaa, anoppi on ylpeä?

Kyllä lasten saavutuksista ja osaamisesta saa, ja pitääkin, iloita!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää kehua lastasi muille? Minun molemmat lapset on oppinut lukemaan ennen koulua. Molemmat on hyviä koulussa, mutta en ikinä kehu mummoille ja vaareille asiasta. Jos isovanhemmat pyytävät todistusta nähtäväksi, pojat ovat vieneet ne sinne. En osallistu siihen millään tavalla.

Tämä ei tarkoita että en olisi ylpeä pojista, mutta minun ei tarvitse jokaista asiaa kertoa isovanhemmille. Kerron jos kysytään. En muutenkaan kerro työpaikalla ja muualla lapsista. Jotain hassua joskus, mutta en todellakaan kerro ja kehu muille.

Lapsille kerron useasti kuinka hyviä ne on ja kuinka ylpeä olen heistä. Heitä kehun, minulla ei ole tarvetta kiilottaa oma sädekehää lapsien saavutuksilla.

No huhhuh? Onko se sädekehän kiillottamista jos kertoo mummolle, että hänen lapsenlapsi oppi lukemaan? Huhhuh mikä ajatusmaailma. Itse ilahdun mm. ystävien lasten taidoista ja kehun , keneltä se on pois? Lisäksi kun lapsi oppii itse lukemaan, se ei ole minun ansiota, vaan lapsen . Tyrmistynyt ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää kehua lastasi muille? Minun molemmat lapset on oppinut lukemaan ennen koulua. Molemmat on hyviä koulussa, mutta en ikinä kehu mummoille ja vaareille asiasta. Jos isovanhemmat pyytävät todistusta nähtäväksi, pojat ovat vieneet ne sinne. En osallistu siihen millään tavalla.

Tämä ei tarkoita että en olisi ylpeä pojista, mutta minun ei tarvitse jokaista asiaa kertoa isovanhemmille. Kerron jos kysytään. En muutenkaan kerro työpaikalla ja muualla lapsista. Jotain hassua joskus, mutta en todellakaan kerro ja kehu muille.

Lapsille kerron useasti kuinka hyviä ne on ja kuinka ylpeä olen heistä. Heitä kehun, minulla ei ole tarvetta kiilottaa oma sädekehää lapsien saavutuksilla.

No huhhuh? Onko se sädekehän kiillottamista jos kertoo mummolle, että hänen lapsenlapsi oppi lukemaan? Huhhuh mikä ajatusmaailma. Itse ilahdun mm. ystävien lasten taidoista ja kehun , keneltä se on pois? Lisäksi kun lapsi oppii itse lukemaan, se ei ole minun ansiota, vaan lapsen . Tyrmistynyt ap

No kyllä se minun mielestä kuulostaa kehumiselta, kun erikseen pitää mainita että 15 - 20% oppi lukemaan ennen eskaria.... Tottakai voit ilahtua, mutta ihmettelen miksi pitää kehua lastesi saavutuksia, jos toinen on jo sanonut että jaaha, opit sitten lukemaan. Sehän on jo todettu. Mitä hänen pitäisi tehdä? Hyppi ilosta, vaan koska sinun lapsesi oppi jotain jota jokainen oppii.... Totuus on, kaikki eivät ole kiinnostuneita sinun lapsesta. Se on sinun keskipiste ja sinulle todella tärkeä, mutta muille se on yksi lapsi joukosta. Jos mummoa ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja toiseksi, meidän vanhempien sukupolvi oli sitä mieltä, että kehua ei saa että ei tule ylpeä. Siksi pidän huoli, että minä kehun suoraan lapsille jos olen heistä ylpeä. Muille minulla ei ole tarvetta kehua. Ei mummoille, papoille jne. Jos kysytään kerron, muuten annan olla. Ja, kyllä he sitten kysyvät jos ovat kiinnostuneita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki vaan ole sellaisia persoonallisuuksia, että kokevat luontevasti mitään kehua. Itsekään en ole. Minusta ei sitten niin minkäänlainen ongelma. Kyllä se sille lapselle riittää että te vanhempina tuette, ei se haittaa jos anoppi on vähän "kylmempi".

Tämä. Ehkä ap:n anopille kehumista on juurikin tuo "jaa sinä opit lukemaan".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat