Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Päivät vaan toistuu samanlaisina, ainoa puhekontakti joku kaupan kassa...

Vierailija

Mistä ja miten 53- vuotiaana enää löytää ystäviä tai varsinkaan parisuhdetta? Asun kaupungin keskustassa kauniissa 82 neliön kaksiossa. Kotini on kaunis, minulla on auto ja kesäpaikka.
Mitä tekemistä on yksin, yksinäisellä? Ei mitään. Käyn kaupassa ja sielläkin tuntuu että ostokseni ovat niin minimaaliset että "kaikki" näkee että tuo on yksinäinen.
Voisin matkustella, ja olen sitä tehnytkin, mutta yksin matkustaminen ei ole hauskaa. Ei ole ketään kenen kanssa käydä läpi päivän tapahtumia tai mennä illalla syömään.

Käyn kävelyllä, käyn kaupassa, ja katson telkkarista noin klo 17 alkaen kaiken mitä viitisin katsoa noin klo 01 asti yöllä. Sitten nukkumaan. Ja seuraava päivä toistuu samanlaisena.

En ole enää työelämässä, joten mitkään työkaverit tai jotkut tapaamiset ei tule kysymykseen.
Mistä ihmiskontakteja tähän elämään?

Kommentit (15)

Vierailija

Mulla vähän sama tilanne paitsi että olen nelikymppinen nainen. Mutta mä en kyllä enää kärsi yksinäisyydestä, olen niin tottunut siihen. Ja koiran otin seurakseni 3 vuotta sitten, siitä on paljon iloa. IHmisten suhteen olen jo tullut niin erakoksi, että enää en haluaisi edes sitä vähää sosiaalista kontaktia kuin mitä kaupassa käydessä on pakko, tai vanhojen vanhempien kanssa joskus olla tekemisissä. 

Mutta oli aika jolloin koin myös kuten sinä, valtavaa ahdistusta yksinäisyydestä. Matkoja minäkin yritin, mutta sielläkään ei ollut kivaa  yksin, joten lopetin. Harrastuksia koitin jotain mutta en niistä kauheasti kostunut enkä viitsinyt jatkaa. Kaljan juontia tuoli myös lääkkeeksi harrastettua vaan jossain vaiheessa alkoi närästys ja muut terveyshuolet pelottaa sen verran että oli pakko lopettaa jokapäiväinen kaljalääkitys.

Vierailija

Ota koira. Itse kun ostin vauvelini olen ihmetellyt mihin ihmisiä enää tarvitaan... noo, ehkä vähän kärjistettyä mutta mukavaa kun on joku jonka kanssa touhuta

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sullahan on asiat hyvin. On omaisuutta ja terveyskin ilmeisesti tallella.

Mitä sillä omaisuudella tekee, jos ongelma on yksinäisyys? Vaikka myisi kesäpaikan, jossa ei viihdy yksin sielläkään ja saattaa jopa pelätä olla siellä (jos se on joku metsämökki )

Mitä tekee matkustelulla jonnekin rannoille, jos pitää joka ilta syödä illallinen yksin ja sitten yksin hotellille nukkumaan? Se on sama pysyä siinä kauniissa kodissaan.

Miten niin asiat hyvin, ei  kaikki materia tee ihmistä automaattisesti onnelliseksi.

Tiedän yhden miljonääripariskunnan,jotka tod.eivät ole onnellisia. Nuorehko aviopari ja nukkuneet eri huoneissa jo vuosia. Uusia taloprojekteja ja remontteja käynnistetään ja ostellaan. Vaimo syö nukahtamispillereitä ja piristymispillereitä ja mies tekee maailman ympäri töitä. Vetää kännit heti kun on vapaata. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on asiat hyvin. On omaisuutta ja terveyskin ilmeisesti tallella.

Mitä sillä omaisuudella tekee, jos ongelma on yksinäisyys? Vaikka myisi kesäpaikan, jossa ei viihdy yksin sielläkään ja saattaa jopa pelätä olla siellä (jos se on joku metsämökki )

Mitä tekee matkustelulla jonnekin rannoille, jos pitää joka ilta syödä illallinen yksin ja sitten yksin hotellille nukkumaan? Se on sama pysyä siinä kauniissa kodissaan.

Miten niin asiat hyvin, ei  kaikki materia tee ihmistä automaattisesti onnelliseksi.

Tiedän yhden miljonääripariskunnan,jotka tod.eivät ole onnellisia. Nuorehko aviopari ja nukkuneet eri huoneissa jo vuosia. Uusia taloprojekteja ja remontteja käynnistetään ja ostellaan. Vaimo syö nukahtamispillereitä ja piristymispillereitä ja mies tekee maailman ympäri töitä. Vetää kännit heti kun on vapaata. 

Mulle kyllä kelpaisi sun omaisuus. Ei se kuule yhtä auvoa ole köyhänä perheellisenäkään.

Vierailija

Kyllä minä lähtisin mielellään kenen vaan kaveriksi matkoille jos olisi vara, mutta kun ei ole edes mökillä käyntiin. Että näin köyhänä yksinäisenä on kuule vielä hieman kurjempaa.

Vierailija

Mene kansalaisopistoon ompelu, matonkutomis tai jooga kurssille. Aamulla uimahalliin tai avantoon uimaan, kun vakiporukat kokoontuvat. Kahviloissa myös istuu vakiporukoita. Mukaan vain!

Vierailija

Kaupungithan on toimintaa täynnä. Mikä sua kiinnostaa? Hakeudu mukaan jonkin järjestön toimintaan. Sinne järjestämään ohjelmaa, MLLään, johonkin eläkeläis- tai luontoyhdistykseen, paikalliseen kaupunginosa"olohuoneeseen" (Turussa ainakin on esim Martinmäessä ja Kakolan rinteessä ), kaupunginosaseuraan, kirjastoon lukupiiriin, kansalaisopiston tms keskustelu/luentokurssille. ... Kuoroon, harrastelijanäyttelijäporukkaan....

Vierailija

Hanki jokin harrastus, jossa on mukana muita ihmisiä. Nopeasti ihmisiin tutustuu, kun on samat mielenkiinnon kohteet.

Ryhdy rohkeasti juttelemaan ihmisten kanssa eri tilanteissa. Opettele tietoisesti verkostoitumista. Vinkkejä löytyy netistä, itse olen saanut hyviä vinkkejä tämän sivuston blogista: http://www.jaanmurtajat.fi/

Vierailija

Minun äidilläni oli isäni kuoleman jälkeen sama tilanne (paitsi että oli ikäisenäsi vielä työelämässä.) Kesäpaikka vaan on iso tila ja on jouduttu kaikki sinne orjatyöleirille kun äiti ei yksin pärjää vaikka 80% töistä siellä tekeekin. Hän käy lavatansseissa ja tanssikursseilla, sieltä on löytänyt paljon uusia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Viikollakin saattaa käydä tanssimassa kun ei tuota alkoholia käytä ja monet tanssikaverit ovat sitten tulleet myös lenkkikaveriksi jne. Äiti on aloittanut monta urheiluharrastustakin ja on vielä työelämässäkin. Meidän koiria ja lapsia hoitaa silloin tällöin, ei halua esim. Koiraa enää missään nimessä, koska joutuisi sitten liikaa säätelemään menojaan. Jos tanssia tykkäät tai haluat oppia niin suosittelen. Siellä on kuulemma ihan vakioporukat jotka kiertelee tanssimassa 100km säteellä, että aina näkee tuttuja ja on seuraa vaikka yksin lähtisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne paitsi että olen nelikymppinen nainen. Mutta mä en kyllä enää kärsi yksinäisyydestä, olen niin tottunut siihen. Ja koiran otin seurakseni 3 vuotta sitten, siitä on paljon iloa. IHmisten suhteen olen jo tullut niin erakoksi, että enää en haluaisi edes sitä vähää sosiaalista kontaktia kuin mitä kaupassa käydessä on pakko, tai vanhojen vanhempien kanssa joskus olla tekemisissä. 

Mutta oli aika jolloin koin myös kuten sinä, valtavaa ahdistusta yksinäisyydestä. Matkoja minäkin yritin, mutta sielläkään ei ollut kivaa  yksin, joten lopetin. Harrastuksia koitin jotain mutta en niistä kauheasti kostunut enkä viitsinyt jatkaa. Kaljan juontia tuoli myös lääkkeeksi harrastettua vaan jossain vaiheessa alkoi närästys ja muut terveyshuolet pelottaa sen verran että oli pakko lopettaa jokapäiväinen kaljalääkitys.

Sähän olet kuin mä...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat