Haluaisin ehkä joskus adoptoida lapsen

Vierailija

Olen tällä hetkellä 22-vuotias yliopistossa opiskeleva mies. Olen tässä jo muutaman vuoden tuuminut, että olisi ehkä joskus mahtavaa, jos voisin adoptoida lapsen.

Jos adoptoisin lapsen, niin adoptoisin sellaisen ihan täältä Suomesta ja mahdollisesti pojan, koska minulla miehenä on varmaankin enemmän annettavaa pojalle.

Olen siis ajatellut adoptoivani lapsen yksin. En halua nyt tässä provosoida ketään, mutta olen ollut jo pidempään aika "inspiroutunut" MGTOW (Men Going Their Own Way) -ideasta, eli ideasta, jossa jättäisin tietoisesti seurustelun ym. pois kokonaan elämästäni.

Haluan kuitenkin ainakin jotain jälkipolvea ja olisi tietenkin kiva jos se jälkipolvi olisi myös biologisesti minun jälkipolveani, mutta paremman puutteessa mielestäni adoptiokin kuulostaisi ihan hyvältä vaihtoehdolta.

Onko teillä tähän mitää kommentteja, esimerkiksi, että onko "sinkkumiehen" edes mahdollista adoptoida lasta ja onko tämä koko juttu ihan paska idea tms?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Vierailija

Adoptiolapsen saaminen Suomessa on todella vaikeaa pariskunnillekin, sinkkumiehelle ehkä jopa mahdotonta. Tärkeää on minusta kysyä itseltäsi miksi haluat lapsen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Vierailija

No hei, 22v voi ajatella, että asiat menee yksinkertaisesti. Jos haluaa adoptoida suomalaisen pojan, niin sellaisiahan löytyy ihan puolen vuoden jonotusajalla.

Vakavasti: isyys ei välttämättä vaadi parisuhdetta. Itselläni on tilanne, että hyvin mielellään olisin vielä kerran raskaana ja synnyttäisin. Mutta pääasiallisen hoitovastuun saisi hoitaa joku muu!

Eli imetysajan jälkeen olisin valmis olemaan etävanhempi, vähän kuin tätinä lapseni elämässä. Ja jo tehtyjä lapsia on muutama, rakkaita kummilapsia ja sisarusten lapsia on myös joten uskoisin järjestelyn toimivan ihan hyvin.

Sinulle tämä diili ei ole vielä ajankohtainen, mutta tällainenkin järjestely voi olla mahdollinen. Se ei sinun isyyttäsi vähentäisi, vaikka lapsi tietäisi hänellä olevan myös äiti ja vanhempia sisaruksia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapsen saaminen Suomessa on todella vaikeaa pariskunnillekin, sinkkumiehelle ehkä jopa mahdotonta. Tärkeää on minusta kysyä itseltäsi miksi haluat lapsen.

No ensinnäkin oikeastaan haluaisin ehkä adoptiolapsen ihan jos siitä syystä, että voin auttaa, tai siis että miksi tehdä uusi lapsi maailmaan, kun on niin paljon vanhojakin olemassa, joista monella ei tosiaan pyyhi hirveän hyvin.

Yleisesti miksi haluaisin lapsen, niin mielestäni olisi mukavaa kasvattaa ja nähdä kun joku tommoinen rääpäle kasvaisi aikuiseksi ja mahdollisesti menestyisi ja viettäisi hyvän elämän. Biologisen lapsen haluaisin siitä syystä, että vaikka nyt itse sanonkin, niin suvussamme on sukupolvesta toiseen ollut porukalla melko korkeaa älykkyyttä, joten mielestäni olisi vaikka sitten ihan yhteiskunnan kannalta järkevää jatkaa sukuamme... ongelma tässä kuitenkin on se, että minua ei juurikaan kiinnosta parisuhdepeli.

Ja sitten tietysti se, että jos olisi jotain jälkipolvea, biologista tai ei, niin kun omat vanhempani ym. ovat edesmenneet, niin olisi ainakin "oma" jälkipolvi vielä olemassa / tukena taas takaisinpäin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Se vaihtoehto ei ole lastenkodissa kasvaminen, vaan pariskunta, jolla ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Suomessa annetaan niin vähän lapsia adoptioon, että kaikki halukkaat adoptoijat eivät todellakaan suomalaista lasta saa. Kriteerit ovat erittäin tiukat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No hei, 22v voi ajatella, että asiat menee yksinkertaisesti. Jos haluaa adoptoida suomalaisen pojan, niin sellaisiahan löytyy ihan puolen vuoden jonotusajalla.

Vakavasti: isyys ei välttämättä vaadi parisuhdetta. Itselläni on tilanne, että hyvin mielellään olisin vielä kerran raskaana ja synnyttäisin. Mutta pääasiallisen hoitovastuun saisi hoitaa joku muu!

Eli imetysajan jälkeen olisin valmis olemaan etävanhempi, vähän kuin tätinä lapseni elämässä. Ja jo tehtyjä lapsia on muutama, rakkaita kummilapsia ja sisarusten lapsia on myös joten uskoisin järjestelyn toimivan ihan hyvin.

Sinulle tämä diili ei ole vielä ajankohtainen, mutta tällainenkin järjestely voi olla mahdollinen. Se ei sinun isyyttäsi vähentäisi, vaikka lapsi tietäisi hänellä olevan myös äiti ja vanhempia sisaruksia.

Tuollainen järjestely kuullostaisi kanssa ihan mielenkiintoiselta. Olenkin taitanut jossain yhteydessä kuulla tuollaisesta.

Jotenkin ihan "puhdas" adoptiokin kyllä kuulostaisi minun korvaani aika hyvältäkin idealta... jotenkin ajatus siitä, että tekisi uuden lapsen sen sijaan, että auttaisi nykyisiä ns. "hätää kärsiviä" penskoja ei kuullosta oikealta...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei, 22v voi ajatella, että asiat menee yksinkertaisesti. Jos haluaa adoptoida suomalaisen pojan, niin sellaisiahan löytyy ihan puolen vuoden jonotusajalla.

Vakavasti: isyys ei välttämättä vaadi parisuhdetta. Itselläni on tilanne, että hyvin mielellään olisin vielä kerran raskaana ja synnyttäisin. Mutta pääasiallisen hoitovastuun saisi hoitaa joku muu!

Eli imetysajan jälkeen olisin valmis olemaan etävanhempi, vähän kuin tätinä lapseni elämässä. Ja jo tehtyjä lapsia on muutama, rakkaita kummilapsia ja sisarusten lapsia on myös joten uskoisin järjestelyn toimivan ihan hyvin.

Sinulle tämä diili ei ole vielä ajankohtainen, mutta tällainenkin järjestely voi olla mahdollinen. Se ei sinun isyyttäsi vähentäisi, vaikka lapsi tietäisi hänellä olevan myös äiti ja vanhempia sisaruksia.

Tuollainen järjestely kuullostaisi kanssa ihan mielenkiintoiselta. Olenkin taitanut jossain yhteydessä kuulla tuollaisesta.

Jotenkin ihan "puhdas" adoptiokin kyllä kuulostaisi minun korvaani aika hyvältäkin idealta... jotenkin ajatus siitä, että tekisi uuden lapsen sen sijaan, että auttaisi nykyisiä ns. "hätää kärsiviä" penskoja ei kuullosta oikealta...

Muuten, mä oon käsittänyt, että auttamishalua ei kelpuuteta syyksi adoptioprosessissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Se vaihtoehto ei ole lastenkodissa kasvaminen, vaan pariskunta, jolla ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Suomessa annetaan niin vähän lapsia adoptioon, että kaikki halukkaat adoptoijat eivät todellakaan suomalaista lasta saa. Kriteerit ovat erittäin tiukat.

Vähän kaksipuolinen asia oikeastaan. Toisaalta kriteerit pitääkin olla tiukat, ettei jo valmiiksi syystä tai toisesta huoltajaton lapsi kärsi enempää jonkun hörhön hoidettavana, mutta toisaalta taas kun on sitten ihan normaaleitakin ihmisiä, jotka eivät täytä jotain satunnaista ehtoa...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Se vaihtoehto ei ole lastenkodissa kasvaminen, vaan pariskunta, jolla ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Suomessa annetaan niin vähän lapsia adoptioon, että kaikki halukkaat adoptoijat eivät todellakaan suomalaista lasta saa. Kriteerit ovat erittäin tiukat.

Vähän kaksipuolinen asia oikeastaan. Toisaalta kriteerit pitääkin olla tiukat, ettei jo valmiiksi syystä tai toisesta huoltajaton lapsi kärsi enempää jonkun hörhön hoidettavana, mutta toisaalta taas kun on sitten ihan normaaleitakin ihmisiä, jotka eivät täytä jotain satunnaista ehtoa...

Mä en ole tutustunut niihin ehtoihin niin tarkasti, että tietäisin, ovatko ehdot satunnaisia, mutta kun tosiaan niistä adoptoijista ei ole pulaa, vaan lapsista on. Mutta siis olen joskus lukenut jotain kotimaisesta adoptiosta, ja kriteereitä ovat esim. ikä, biologinen lapsettomuus (takana yritystä ja hoitoja), halukkaiden vanhempien oma terveyshistoria ja melko pitkälliset haastattelut, joilla kartoitetaan esim. vanhempien parisuhdetta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Se vaihtoehto ei ole lastenkodissa kasvaminen, vaan pariskunta, jolla ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Suomessa annetaan niin vähän lapsia adoptioon, että kaikki halukkaat adoptoijat eivät todellakaan suomalaista lasta saa. Kriteerit ovat erittäin tiukat.

Vähän kaksipuolinen asia oikeastaan. Toisaalta kriteerit pitääkin olla tiukat, ettei jo valmiiksi syystä tai toisesta huoltajaton lapsi kärsi enempää jonkun hörhön hoidettavana, mutta toisaalta taas kun on sitten ihan normaaleitakin ihmisiä, jotka eivät täytä jotain satunnaista ehtoa...

Mä en ole tutustunut niihin ehtoihin niin tarkasti, että tietäisin, ovatko ehdot satunnaisia, mutta kun tosiaan niistä adoptoijista ei ole pulaa, vaan lapsista on. Mutta siis olen joskus lukenut jotain kotimaisesta adoptiosta, ja kriteereitä ovat esim. ikä, biologinen lapsettomuus (takana yritystä ja hoitoja), halukkaiden vanhempien oma terveyshistoria ja melko pitkälliset haastattelut, joilla kartoitetaan esim. vanhempien parisuhdetta.

Eli onko minulla nyt siis mitään keinoa saada joskus lapsi kasvatettavakseni, ellei sitten "perusteitse"?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Se vaihtoehto ei ole lastenkodissa kasvaminen, vaan pariskunta, jolla ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Suomessa annetaan niin vähän lapsia adoptioon, että kaikki halukkaat adoptoijat eivät todellakaan suomalaista lasta saa. Kriteerit ovat erittäin tiukat.

Vähän kaksipuolinen asia oikeastaan. Toisaalta kriteerit pitääkin olla tiukat, ettei jo valmiiksi syystä tai toisesta huoltajaton lapsi kärsi enempää jonkun hörhön hoidettavana, mutta toisaalta taas kun on sitten ihan normaaleitakin ihmisiä, jotka eivät täytä jotain satunnaista ehtoa...

Mä en ole tutustunut niihin ehtoihin niin tarkasti, että tietäisin, ovatko ehdot satunnaisia, mutta kun tosiaan niistä adoptoijista ei ole pulaa, vaan lapsista on. Mutta siis olen joskus lukenut jotain kotimaisesta adoptiosta, ja kriteereitä ovat esim. ikä, biologinen lapsettomuus (takana yritystä ja hoitoja), halukkaiden vanhempien oma terveyshistoria ja melko pitkälliset haastattelut, joilla kartoitetaan esim. vanhempien parisuhdetta.

Eli onko minulla nyt siis mitään keinoa saada joskus lapsi kasvatettavakseni, ellei sitten "perusteitse"?

Kuten tuolla ensimmäisessä viestissäni mainitsinkin, jotkut maat hyväksyvät yksinäisen vanhemman adoptoijaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa saada adoptio lienee se, että teet jonkun naisen kanssa sopimuksen, jossa haette adoptiota pariskuntana. Sitten eroatte ja saat huoltajuuden. Tästä siis sovitte jo etukäteen ja yhteisymmärryksessä.

Yksin adoptiota hakevana miehenä... Niin. Ei sen tarvitse minkään ideologian mukainen elämäntapa olla, vaikka haluaakin perheen ilman kaikkia siihen liittyviä rasitteita.

Jos haluaa suomalaisen lapsen, tuollainen järjestely ei auta. Suomalaisen lapsen adoptoijat kammataan todella tiheällä kammalla, lisäksi pitää olla näyttö lapsettomuudesta.

Miksi homma menee näin? Eikös nyt normaali toimeentuleva nuori mieskin ole huoltajana / kasvun kannalta parempi kuin kasvaa lastenkodissa?

Se vaihtoehto ei ole lastenkodissa kasvaminen, vaan pariskunta, jolla ei ole mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Suomessa annetaan niin vähän lapsia adoptioon, että kaikki halukkaat adoptoijat eivät todellakaan suomalaista lasta saa. Kriteerit ovat erittäin tiukat.

Vähän kaksipuolinen asia oikeastaan. Toisaalta kriteerit pitääkin olla tiukat, ettei jo valmiiksi syystä tai toisesta huoltajaton lapsi kärsi enempää jonkun hörhön hoidettavana, mutta toisaalta taas kun on sitten ihan normaaleitakin ihmisiä, jotka eivät täytä jotain satunnaista ehtoa...

Mä en ole tutustunut niihin ehtoihin niin tarkasti, että tietäisin, ovatko ehdot satunnaisia, mutta kun tosiaan niistä adoptoijista ei ole pulaa, vaan lapsista on. Mutta siis olen joskus lukenut jotain kotimaisesta adoptiosta, ja kriteereitä ovat esim. ikä, biologinen lapsettomuus (takana yritystä ja hoitoja), halukkaiden vanhempien oma terveyshistoria ja melko pitkälliset haastattelut, joilla kartoitetaan esim. vanhempien parisuhdetta.

Eli onko minulla nyt siis mitään keinoa saada joskus lapsi kasvatettavakseni, ellei sitten "perusteitse"?

Kuten tuolla ensimmäisessä viestissäni mainitsinkin, jotkut maat hyväksyvät yksinäisen vanhemman adoptoijaksi.

Mutta Suomalaiseen ei ole mahdollisuutta?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat