Mä vaan en jaksaisi enää elää. Ainoa, mikä saa nousemaan aamuisin ylös, on

Vierailija

tuo lapsi. Olen ollut yh alusta asti, nykyisin sentään 12-v lapsella on jonkinlainen suhde isäänsä (= lapsi käy hänen luona yhden viikonlopun joka toinen kuukausi). Lapsi oli "vahinko" (siis ehkäisy petti enkä liian tunneihmisenä kyennyt aborttiin), häntä rakastan koko sydämestäni ja on ainoa syy, miksi tosiaan jaksan/olen jaksanut jo vuosikaudet nousta aamulla ylös, tehdä ruuan, ulkoilla, siivota, opiskella, käydä töissä, edes hymyillä (vaikkakin tekohymyä välillä), esittää reipasta.

Mun elämä on ollut vaikeaa lapsuudesta asti. Väkivaltainen skitsofreenikkoäiti, insesti, vakava koulukiusaus, parisuhdeväkivalta, narsisti lapsen isänä. Jatkuva ulkopuolisuudentunne, yksinäisyydentunne, sosiaaliset pelot, liki jokaöiset unihalvaukset + muut kidutuspainajaiset, paniikkihäiriö, sosiaaliset pelot. Ja paljon, paljon muuta. Olen vaan niin väsynyt, fyysisesti ja henkisesti. Olen yrittänyt "hakea apua", eri terapeuteilla rampannut vuosikaudet, eri lääkityksiä kokeiltu. Mikään vaan ei auta.

Nyt kun luin uutisia tuosta Ranskan terrori-iskusta, säikähdin itsekin vähän sitä, kun päällimmäinen ajatukseni oli, että voi kun minä olisin voinut antaa oman turhan henkeni jonkun sellaisen puolesta, joka oikeasti halusi elää.

En tiedä, miksi edes kirjoitin tämän. Kohta joku kirjoittaa kuitenkin, että tapa ittes luuseri, lapsellasikin on parempi ilman sua - ja kyllä, olen itse pitkälti samaa mieltä.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Ymmärrän. Minullakin usein tulee ajatus, kun kuulen jonkun syövästä esimerkiksi, että olisipa tullut minuun, että minä joutaisin jo lähtemään. Elämä vaan tuntuu niin sisällöttömältä ja turhalta, vaikkei nyt varsinaisesti kammottavaa olekaan. Mulla ei ole edes sitä lasta, eikä oikein mitään muutakaan.

Vierailija

Et tietenkään tapa itseäsi, sulla on jo paljon syitä elää. Lapsesi todellakin tarvitsee sinua. Voimia, toivottavasti jollain tapaa eheydyt.

haliopatsuippa

Mitä te hötkyilette tuon kuoleman suhteen?

Ei tänne kukaan jää.

Lähtö tulee joka iikalle kun homma on pulkassa, niin että relatkaa ny vettu sentään, ja helpottakaa vaikka jonku pallinaaman oloa per päivä jos ette muuta keksi "mullaonolluniin paskaelämä) huokailunne lisäksi.

Hienoimmat tyypit mitä tiedän ovat just niitä joilla on ollut mitä karmaisevammat lähtökohdat, huomasin tämän muuten justiinsa.

Vierailija

Niin, en siis ole tappamassa itseäni (jos aloituksesta jäi epäselväksi). Olen miettinyt hommaa vähän joka suunnasta, tuntikausia kahvia juoden niinä öinä kun en uskalla painajaisten ja unihalvausten takia nukkua, katsellut nukkuvaa ihanaa lastani, ja aina tullut samaan lopputulokseen - hänen takiaan en vaan voi sitä tehdä.

Tää purkaus nyt liittyi enemmänkin siihen dilemmaan, mitä voi "tehdä" silloin, kun itsemurha ei ole vaihtoehto, mutta ei jaksaisi elääkään. Ehkä sitten suoritan vaan tätä elämää hamaan hautaan saakka, kuten tähänkin asti. ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä te hötkyilette tuon kuoleman suhteen?

Lähtö tulee joka iikalle kun homma on pulkassa.

Täähän oli loistavasti sanottu! Kiitos! Minä ainakin yritän muistaa tän, kun taas joku yö märehdin elämän turhuutta. Jos sitten sanoisin itselleni, että Don't worry, kyllä se kuolema sieltä aikanaan tulee, turha hätäillä.

Vierailija

Mitä se sitten haittaa, jos elämä onkin sitä samaa suorittamista kuin tähän asti? Joo tylsää toki, mutta mitä se oikeasti haittaa?

Vierailija

Ei se tylsyys haittaakaan, vaan se jatkuva ahdistus, paniikkikohtaukset ja niiden pelkääminen, sekä unihalvaukset jotka on pahempaa kuin pahin kauhuelokuva. Tätä on varmaan ihan turha selittää niille, jotka eivät ole itse kokeneet, ja olette onnekkaita kun ette ole :(

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä te hötkyilette tuon kuoleman suhteen?

Ei tänne kukaan jää.

Lähtö tulee joka iikalle kun homma on pulkassa, niin että relatkaa ny vettu sentään, ja helpottakaa vaikka jonku pallinaaman oloa per päivä jos ette muuta keksi "mullaonolluniin paskaelämä) huokailunne lisäksi.

Hienoimmat tyypit mitä tiedän ovat just niitä joilla on ollut mitä karmaisevammat lähtökohdat, huomasin tämän muuten justiinsa.

Itselläni ei ole ollut edes huonot lähtökohdat, eikä tilanne ole varsinaisesti huono nytkään. Olen terve, mulla on hyvä koulutus, hyvä työ. Ihmissuhteita ei tosin ole. Mutta en nyt mitenkään voi sanoa että tilanteeni olisi erityisen huono. 

Siitä vaan tulee lisää syyllisyydentunnetta, että tajuaa että pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti tuntee itsensä rauhallisessa, tavallisessa arjessa niin tyhjäksi, että ei meinaa sitä tylsyyttä ja tyhjyyttä jaksaa. Kun ei ole mitään tai ketään minkä takia pitäisi jaksaa edes. Sitä vaan menee automaatilla päivästä toiseen, ajatellen että tätä se ihmisen elämä on, mutta samalla toivoo ettei tarvisi enää kauaa jaksaa, koska tällainen elämä ei kiinnosta. Päihteillä onneksi voi joskus helpottaa tympeää tyhjyyden tunnetta ja saada edes jotain ilon hetkiä.

- 3

Vierailija

Voi ei, otan osaa :-(

Voimia, en osaa muuta sanoa :-(

Mulla itselläni on muuten asiat tosi hyvin, mutta juurikin nuo pelkät unihalvaukset jo tekee elämästä ihan helvettiä ajoittain :-(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se tylsyys haittaakaan, vaan se jatkuva ahdistus, paniikkikohtaukset ja niiden pelkääminen, sekä unihalvaukset jotka on pahempaa kuin pahin kauhuelokuva. Tätä on varmaan ihan turha selittää niille, jotka eivät ole itse kokeneet, ja olette onnekkaita kun ette ole :(

ap

Kaikkiin yllämainittuihin vaivoihin löytyy nykyaikana täsmälääkitys.

Niin että ellei sun hobbysi numero 1 ole märiseminen ja reppanaksi fiksoituminen niin apua on saatavilla-- ensiksi vaikka aika terveyskeskukseen univaikeuksien vuoksi, ja siitä se on monilla lähtenyt. Siinä vaiheessa kun päätit pitää lapsesi, niin sun ainoa velvollisuutesi on pitää itsestäsi viimeisen päälle hyvää huolta ja katsoo että sun muksulla on kaikki suhtkoht ookoo, got it?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te hötkyilette tuon kuoleman suhteen?

Ei tänne kukaan jää.

Lähtö tulee joka iikalle kun homma on pulkassa, niin että relatkaa ny vettu sentään, ja helpottakaa vaikka jonku pallinaaman oloa per päivä jos ette muuta keksi "mullaonolluniin paskaelämä) huokailunne lisäksi.

Hienoimmat tyypit mitä tiedän ovat just niitä joilla on ollut mitä karmaisevammat lähtökohdat, huomasin tämän muuten justiinsa.

Itselläni ei ole ollut edes huonot lähtökohdat, eikä tilanne ole varsinaisesti huono nytkään. Olen terve, mulla on hyvä koulutus, hyvä työ. Ihmissuhteita ei tosin ole. Mutta en nyt mitenkään voi sanoa että tilanteeni olisi erityisen huono. 

Siitä vaan tulee lisää syyllisyydentunnetta, että tajuaa että pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti tuntee itsensä rauhallisessa, tavallisessa arjessa niin tyhjäksi, että ei meinaa sitä tylsyyttä ja tyhjyyttä jaksaa. Kun ei ole mitään tai ketään minkä takia pitäisi jaksaa edes. Sitä vaan menee automaatilla päivästä toiseen, ajatellen että tätä se ihmisen elämä on, mutta samalla toivoo ettei tarvisi enää kauaa jaksaa, koska tällainen elämä ei kiinnosta. Päihteillä onneksi voi joskus helpottaa tympeää tyhjyyden tunnetta ja saada edes jotain ilon hetkiä.

- 3

Päihteillä sisältöä elämään, älä ny viitti. Hukkaan menee rahat ja ei jää kun krapula ja vetutus.

Viikko Jamaikalla niin jopa alkaisi väriskaala laajenemaan ! Tee elämäsi päätös ja säästä viikko sinne niistä kaljarahoistas  (ota mut mukaan)! Ja let the sun shine, kuolleena ehtii maata muutaman ikuisuuden.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te hötkyilette tuon kuoleman suhteen?

Ei tänne kukaan jää.

Lähtö tulee joka iikalle kun homma on pulkassa, niin että relatkaa ny vettu sentään, ja helpottakaa vaikka jonku pallinaaman oloa per päivä jos ette muuta keksi "mullaonolluniin paskaelämä) huokailunne lisäksi.

Hienoimmat tyypit mitä tiedän ovat just niitä joilla on ollut mitä karmaisevammat lähtökohdat, huomasin tämän muuten justiinsa.

Itselläni ei ole ollut edes huonot lähtökohdat, eikä tilanne ole varsinaisesti huono nytkään. Olen terve, mulla on hyvä koulutus, hyvä työ. Ihmissuhteita ei tosin ole. Mutta en nyt mitenkään voi sanoa että tilanteeni olisi erityisen huono. 

Siitä vaan tulee lisää syyllisyydentunnetta, että tajuaa että pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti tuntee itsensä rauhallisessa, tavallisessa arjessa niin tyhjäksi, että ei meinaa sitä tylsyyttä ja tyhjyyttä jaksaa. Kun ei ole mitään tai ketään minkä takia pitäisi jaksaa edes. Sitä vaan menee automaatilla päivästä toiseen, ajatellen että tätä se ihmisen elämä on, mutta samalla toivoo ettei tarvisi enää kauaa jaksaa, koska tällainen elämä ei kiinnosta. Päihteillä onneksi voi joskus helpottaa tympeää tyhjyyden tunnetta ja saada edes jotain ilon hetkiä.

- 3

Päihteillä sisältöä elämään, älä ny viitti. Hukkaan menee rahat ja ei jää kun krapula ja vetutus.

Viikko Jamaikalla niin jopa alkaisi väriskaala laajenemaan ! Tee elämäsi päätös ja säästä viikko sinne niistä kaljarahoistas  (ota mut mukaan)! Ja let the sun shine, kuolleena ehtii maata muutaman ikuisuuden.

En mä käytä päihteitäkään säännöllisesti, jokusen kerran vuodessa vaan vedän kännit. Matkustelusta en ole koskaan tykännyt. Nuorempana yritin, mutta matkoillakin olin aina jumalattoman pitkästynyt. Yksinäiset illat hotellihuoneessa on vielä tylsempiä kuin yksinäiset illat kotona, jossa sentään on oma tietokone ja jotain kotitöitä tehtäväksi. Elämänkumppani voisi tuoda iloa ja merkityksentunnetta elämääni, tai ystävä, mutta niitä en saa, koska olen niin kummallinen persoona että ihmiset vieroksuvat minua, ovat lapsesta asti vieroksuneet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tylsyys haittaakaan, vaan se jatkuva ahdistus, paniikkikohtaukset ja niiden pelkääminen, sekä unihalvaukset jotka on pahempaa kuin pahin kauhuelokuva. Tätä on varmaan ihan turha selittää niille, jotka eivät ole itse kokeneet, ja olette onnekkaita kun ette ole :(

ap

Kaikkiin yllämainittuihin vaivoihin löytyy nykyaikana täsmälääkitys.

Niin että ellei sun hobbysi numero 1 ole märiseminen ja reppanaksi fiksoituminen niin apua on saatavilla-- ensiksi vaikka aika terveyskeskukseen univaikeuksien vuoksi, ja siitä se on monilla lähtenyt. Siinä vaiheessa kun päätit pitää lapsesi, niin sun ainoa velvollisuutesi on pitää itsestäsi viimeisen päälle hyvää huolta ja katsoo että sun muksulla on kaikki suhtkoht ookoo, got it?

Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Mulle on kokeiltu kuutta eri eri lääkitystä (kyllä, nyt erikseen laskin ne), mikään ei ole ollut täysin sopiva (tätä mieltä siis hoitava lääkäri myös, en vain minä itse).

Unihalvaukset pysyy kyllä poissa riittävällä annoksella nukahtamislääkkeellä, mutta kun ei sitäkään saisi/voisi käyttää joka yö. Ja toleranssi kasvaa nopeasti.

Kaikki lääkemuutokset vielä pahentaa noita :(

Mun lapsella on kaikki ihan ok, ja itsestänikin olen yrittänyt pitää huolta niin hyvin kuin osaan ja jaksan.

ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat