Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

en voi mitään sille että olen kateellinen niille joilla elämä on sujunut aika helposti

Vierailija

Olisin ikionnellinen jos saisin rakastavan puolison, riittävän toimeentulon ja kaksi tervettä lasta.
Itsellä on yksi lapsi ja paljon monenlaista vastoinkäymistä on elämään mahtunut. Suurimmat huolet oman terveyden ja rahan kanssa. Onneksi lapsi on terve. Rakkautta riittää mutta jaksamista aina ei. Pahimmalta tuntuu, kun lapsi on huolissaan. Tänä aamuna se kysyi kouluun lähtiessä, olenko vieläkin väsynyt kun en lähde saattamaan.
Parhaimmillaan elämä on sitä, että pärjätään melko hyvin.
Se ärsyttää, kun monet ihmiset valittaa jostain niin turhasta, kun ite oisin ihan epäuskoinen jos pääsisin saavuttamaan edes samat asiat mitä jotkut pitää itsestään selvinä.

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Pitäisi kai verrata sellaisiin joilla ei oo sitäkään mitä mulla. Joillakin ei oo edes kotia eikä saa yhtäkään lasta vaikka haluais.

Vierailija

Minulla vieläpä oma äiti on päässyt tosi helpolla. Ollut käytännössä kotosalla lähes koko aikuisikänsä. Isä hoitanut kotiasiat ja vastuut. Ja tämän lisäksi äiti on ollut raivohullu, lähinnä kai kateellinen ja ehkä osittain se on ollut sellaista elämänsä tyhjyyteen turhautumista. 

Miten ihmeessä menee niin, että se jonka osana on kova yrittäminen ei ole mitenkään arvostettu. Että kunhan vain on tuo ydinperhe, niin olet arvossa. Jos jotain puuttu, oletkin "itsekäs" ja valinnut väärin ja sukulaiset ei edes tervehdi. Huoh, minäkin ottaisin tuon kaiken hyvän jos valita saisi!

Vierailija

Minun mielestä kateus on jotain vastenmielistä. Mutta mielestäni kateus myös sotketaan helposti asioihin, jotka eivät ole kateutta.

Kyllä siitä saa olla vittuuntunut kun näkee kuinka toiset vetävät elämän ohituskaistalla ja ansiottomasti saavat kaiken. Ei tällaisesta närkästyminen ole mitään kateutta. Sen sijaan jos vain kiukutellaan kun naapuri osti hienon auton, ottamatta huomioon että ehkäpä naapuri oikeasti ansaitsi sen, ja itse ei tehdä omille asioille mitään, se on kateutta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on omat kärsimyksensä ennemmin tai myöhemmin, aina ne ei vaan näy ulospäin.

Ei todellakaan ole. On esim. TÄYSIN eri asia menettää molemmat vanhempansa 5-vuotiaana, kuin luonnollisemmin 55-vuotiaana.

Matteusvaikutus ja polkuriippuvuus ovat suht vahvoja tekijöitä elämässä ja monilla kärsimys kertautuu.

Vierailija

Sekin on suhteellista, mikä on "sujunut aika helposti". Itse koen, että elämäni on sujunut helposti. Se johtuu siitä, etten muistele mennyttä, vaan elän tässä hetkessä, ja nyt kaikki on hyvin.

Mutta jos alkaisin muistelemaan ja miettimään mitkä menneistä toiveista eivät ole toteutuneet elämässäni, voisin olla aika onneton ja kateellinen. Minä halusin miehen ja lapsia, en saanut. Minä halusin valmistua hyvään ammattiin ja tehdä merkityksellistä työtä, mieluiten sellaista jossa voisi tehdä jotain ihmisten hyväksi - vaikea masennus nuorena keskeytti opinnot ja olen sen jälkeen tehnyt vain tavallisia tylsiä leipätöitä. Omaan asuntoon ei ole koskaan ollut varaa. Alkoholiongelmakin on vaivannut, yksinäisyyden ja merkityksettömyyden tunteen lääkkeeksi - yli 15 vuotta join paljon.

Ja sittenkin, en ole nyt kateellinen kellekään. Miksi minä miettisin sitä mennyttä, joka on tosiaan vain muistoissa. Se on oma valinta alkaako sitä sieltä kaivella esiin ja tonkia sitä tunkiota. Minä en halua. Elän tässä ja nyt ja nautin siitä että olen nyt työssä, terve ja selvinpäin. Huomenna voi olla toisin, ja jos on, sitten kärsin sen aikaa kun kärsimys kestää, mutta en sitä jää muistelemaan sitten kun se on ohi.

Vierailija

no mulla on rakastava puoliso ja riittävä toimeentulo JA MUN MITTAPUULLA AP ON KULTALUSIKKA TAKAPUOLESSA KASVANUT ONNENPEKKA JONKA ELÄMÄ ON PELKKÄÄ PULLAMÖSSÖHELPPOUTTA.

Meinaan mulla on se sairas lapsi. Ja sen lisäksi sen riittävän toimeentulon eteen on aikanaan tehty paljon töitä - mutta se on pientä tuohon lapseen verrattuna.

Vierailija

7:n tilanteen koen kyllä pahemmaksi kuin oman, ja toivon että lapsi paranee tai voisi paremmin. Se ei silti minusta kultalusikka-pullamössöä tee. Ap

Vierailija

Mikset hae apua? Suomessa saa melko hyvin lääkäriltä ja sosiaali-ihmisiltä apua. Olet masentunut? Ei tarvitse koko loppuelämää kärsiä. Kannattaa ainakin mennä juttelemaan lääkärille ja varmistaa ettei ole masennusta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikset hae apua? Suomessa saa melko hyvin lääkäriltä ja sosiaali-ihmisiltä apua. Olet masentunut? Ei tarvitse koko loppuelämää kärsiä. Kannattaa ainakin mennä juttelemaan lääkärille ja varmistaa ettei ole masennusta.

Olen terapiassa ja sairaudet on hoidossa, mutta olen siis silti sairas.
Olen miettinyt pyydettäisiinkö me tukiperhettä, mutta olen epävarma uskaltaisiko sellaiseen lähteä. Ap

Vierailija

Joskus olen sortunut olemaan kateellinen jollekin hänen rahoistaan, mutta aika pian se unohtui.

Ikinä en vaihtaisi lastani mihinkään rahaan tai materiaan :) Asiat ovat tosiaan silloin ihan hyvin kun on katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja rakkautta :)

Vierailija

Mistä kukaan voi tietää toisen elämän helppoudesta tai onnellisuudesta?

Kyllä, joskus minullakin hetkellisesti kuohahtaa "mikä tuo on asiasta puhumaan tai arvostelemaan" mutta olo rauhoittuu nopeasti. Kenties tuo toinen on ihmisenä sellainen, ettei ole tarkoitettu suurempaa ristiä kantamaan tai sitten kaikki on hänellä vielä edessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on omat kärsimyksensä ennemmin tai myöhemmin, aina ne ei vaan näy ulospäin.

No on varmaan ne omat kärsimykset, mutta kyllä toisten elämä nyt vaan on helpompaa kuin toisten. Jos vertaan vaikka omaa elämääni jonkun ympärileikatun kehitysmaalaisen naisen elämään, niin kyllähän se tästä näkökulmasta on yhtä helvettiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mistä kukaan voi tietää toisen elämän helppoudesta tai onnellisuudesta?

Kyllä, joskus minullakin hetkellisesti kuohahtaa "mikä tuo on asiasta puhumaan tai arvostelemaan" mutta olo rauhoittuu nopeasti. Kenties tuo toinen on ihmisenä sellainen, ettei ole tarkoitettu suurempaa ristiä kantamaan tai sitten kaikki on hänellä vielä edessä.

Itse en usko mihinkään karmaan tai kohtaloon. Elämän helppoutta voi vähän mielestäni päätellä siitä, valittaako normaaleista vastoinkäymisistä. Onnellisuutta siitä ei voi päätellä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat