Nuoret miehet eivät halua naimisiin: "Naiset eivät ole enää naisia"
http://www.stara.fi/2015/11/16/nuoret-miehet-eivat-enaa-halua-naimisiin/
Tätä se feminismi teettää.
Kommentit (529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina jotenkin jaksaa kummastuttaa tämä stereotypia jonka mukaan avioliitto on naisille elinehto ja miehille todella huono ja stressaava juttu, kun samalla tilastot näyttää että avioliitto pidentää miesten elinikää ja lyhentää naisten. Taitaa isoin alkoholistiryhmittymä löytyä sinkuista keski-ikäisistä miehistä. Mutta stereotypiat ovatkin aika usein perättömiä.
Mutta niin, en ota kantaa siihen kumpi sukupuoli tässä on väärässä ja kumpi oikeassa. Mä en halua avioliittoon, joten ei edes henkilökohtaisesti riipaise jos joku mies sanoo ettei halua avioliittoon koska modernit naiset ovat huonoa vaimomatskua.
Avioliiton elinikä-vaikutus johtuu AINOASTAAN ruokavaliosta joka naisilla on keskimäärin terveellisempi.Mikään ei estä sinkkua toteuttamasta samaa.
Ei pidä paikkaansa. Yksinäisyys on iso stressitekijä ja vaikuttaa kuolleisuuteen.
Ihan kuin miehet olisivat miehiä. hemetin isyyslomia kinuavia, lapsille lässyttäviä munattomia pikkuäitejä. Synnytykseen änkeävät, työtä pelkäävät. Pakkohan naisten on jotenkin reagoida, kun ei miehistä enää ole tienaajiksi, rakentajiksi tai yhtään mihinkään muuhuin kuin lapsia hoitamaan.
Jos mies haluaa naisen, jolla ei ole omia mielipiteitä ja haluja ja suostuu vain tekemään ruokaa kotona - mielenkiintoisen ja haastavan naisen sijaan - niin ei voi muuta sanoa, kuin onpa tylsä mies. Onneksi en ole tuollaisiin törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä ei ole enää mihinkään: tuhkamunia ja tumputtajia nettipornoa kyttäämässä. Ennen vanhaan miehet saivat siitettyä ison lauman lapsia vaikka vaimo ei ollut mikään seksipommi. Muna seisoi ja homma hoitui eikä valitettu jotain helvetin stressiä tai vannetta pään ympärillä.
Mutta kun naisten laatu on laskenut tuosta entisestään, niin tulos on tämä.
Veetuilua saa pyytämättäkin, ei sen takia tarvitse naimisiin mennä.
N 44 kirjoitti:
Miehet ovat siis tyytymättömiä siihen, että eivät saa määrätä ja alistaa naisiaan oman tahtonsa alle. Siis sanella sääntöjä, kuten sinä asian esitit. Paradoksaalista tässä on se, että tämän palstan juttujen perusteella eräs miesten suurimmista ongelmista parisuhteen suhteen on se, että he kokevat naisten loisivat heidän lompakoillaan.
Nykymies siis kärjistettynä haluaisi naisen, joka maksaa vähintään puolet kaikista menoista ja alistuu miehensä määräysvallan alle. En mä tässä enää voi kuin todeta, että ei taidakaan lopulta suurin ongelma ollakaan naiset tai edes feminismi, vaan miesten epärealistiset toiveet. Hieman minusta on ristiriitaista se, että feminismi ja tasa-arvo koetaan kauheana mörkönä silloin, kun se murentaa miehen määräysvaltaa naisiin nähden. Kuitenkin sitä kaivataan heti kun perheen elatuksesta tulee kyse
TÄMÄ!
Juuri näin se menee. Nuoret miehet haluavat naisen, joka maksaa kaikesta tuloeroista riippumatta vähintään puolet, ja lisäksi hoitaa yksin kodin ja mahdolliset lapset. Muuten on lompakkoloinen, joka mahdollisen avioeron sattuessa joutaisi kartanolle pelkkä käsilaukku kainalossa.
Mutta miksi nainenkaan haluaisi naimisiin? Lasten hankkiminen ja perheelle omistautuminen on iso uhraus naiselle. Harva mies on kuitenkaan kunnollinen. Useimmat miehet alkaa jossain vaiheessa kuitenkin pettämään jne. Ja sitäkö naisen pitäisi sitten kestää mukisematta?
Itseasiassa tämä on minusta ihan hyvä suuntaus, ettei mennä enää naimisiin, eikä naiset omistaudu miehilleen enää 100%sesti, kun ei kerta miehetkään omistaudu naisilleen 100%sesti. Ihmisiä ei ole tarkoitettu yksiavioisiksi.
Törkeän rajoittunut katsantokanta tutkijalla. Haluaisin tässä yhteydessä tuoda esille, että myöskään me vanhemmat setämiehet emme halua naimisiin. Paitsi tietysti n. 30 vuotta nuorempien kanssa.
Onhan tuo osin tottakin. Nykyään naiset eivät ole enää yhtä uskollisia kuin ennen olivat ja siten avioliittoon lähteminen on suurempi riski kuin aiemmin. Muutenkin eron sattuessa naisilla on vahvempi oikeus lapsiin, joten niiden hankkimisen järkevyyskin on kyseenalaista.
En tosin pelkästään feminismiä ja sukupuolirooleja lähtisi syyttämään, vaan ihan yleinen ilmapiiri on muuttunut. Perheen perustamista ei pidetä enää samalla tavoin ainoana oikeana tienä kuten ennen. Harvempi ihminen haluaa menettää vapauttaan parisuhteelle etenkin kun ei koe siitä paljon saavansa. Mies ei tarvitse naista taloudellisesti, eikä naisten kiukuttelua jaksa katsella pidemmän päälle. Itsekin kerran pitkässä parisuhteessa olleena en todellakaan herkästi sellaiseen uudestaan lähde ellen löydä naista, jonka kanssa tiedän pystyväni selvittämään ongelmat puhumalla. Tällaisia naisia on todella harvassa, eikä ole tullut vastaan.
Onko naisille kasvanut pippeli jalkojen väliin, kun eivät kerran ole enää naisia? Ei mulla ainakaan, mutta olenkin jo yli-ikäinen ikifeministi.
Ei nuorilla miehillä ole mitään käsitystä ajasta jolloin nainen oli alistettuna parisuhteessa. Eikä nuori nainen ole tarkoituksella feministi, vaan hänet on kasvatettu sellaiseksi. Eli jos nuori mies yrittää suhdetta naisen kanssa, sitten toisen naisen kanssa ja sitten kolmannen naisen kanssa ja lopulta huomaa että ei tästä tule mitään. Niin ei nuori mies silloin valita että miksi en saa alistaa naista, vaan hän ihmettelee miksi ei eläminen naisen kanssa onnistu.
Olen itsekin yrittänyt monia suhteita ja seurustellut, mutta lopulta suhteista ei ole tullut mitään ja sitten kyllästyin siihen säätämiseen ja parasta on sinkkuna. Olen 40 - vuotias mies ja ensimmäiset seurustelut seurustellut 90-luvun puolivälissä, jolloin feminismiä oli jo olemassa.
En tiedä johtuuko suhteiden epäonnistuminen feminismistä, vai ajasta jossa ihmiset tekee pätkätöitä, kaikki on vain väliaikaista, ihmisiin ei sitouduta, some korvaa ihmissuhteet, jne...
Minä en halua naimisiin kun heti alkaa manipulointi, kiukuttelu ja valtapelit. Ihan kuin olisivat keskenään sopineet että näin tehdään. En tiedä mistä johtuu ja suoraan sanoen ei enää edes kiinnosta. Ja en myöskään lokeroi itseäni mihinkään kirjainyhdistelmään. Ne on naistenlehtien juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisille kasvanut pippeli jalkojen väliin, kun eivät kerran ole enää naisia? Ei mulla ainakaan, mutta olenkin jo yli-ikäinen ikifeministi.
Maskuliiniset piirteet kuten itsevarmuus ja oman edun tavoittelu, joka ilmenee urakeskeisyytenä on aika epänaisellista. Ei tuollaista naista nähdä pitämässä huolta lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisille kasvanut pippeli jalkojen väliin, kun eivät kerran ole enää naisia? Ei mulla ainakaan, mutta olenkin jo yli-ikäinen ikifeministi.
Maskuliiniset piirteet kuten itsevarmuus ja oman edun tavoittelu, joka ilmenee urakeskeisyytenä on aika epänaisellista. Ei tuollaista naista nähdä pitämässä huolta lapsista.
Okei.. Eli epävarma työtön nainen olisi paras?
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorilla miehillä ole mitään käsitystä ajasta jolloin nainen oli alistettuna parisuhteessa. Eikä nuori nainen ole tarkoituksella feministi, vaan hänet on kasvatettu sellaiseksi. Eli jos nuori mies yrittää suhdetta naisen kanssa, sitten toisen naisen kanssa ja sitten kolmannen naisen kanssa ja lopulta huomaa että ei tästä tule mitään. Niin ei nuori mies silloin valita että miksi en saa alistaa naista, vaan hän ihmettelee miksi ei eläminen naisen kanssa onnistu.
Olen itsekin yrittänyt monia suhteita ja seurustellut, mutta lopulta suhteista ei ole tullut mitään ja sitten kyllästyin siihen säätämiseen ja parasta on sinkkuna. Olen 40 - vuotias mies ja ensimmäiset seurustelut seurustellut 90-luvun puolivälissä, jolloin feminismiä oli jo olemassa.
En tiedä johtuuko suhteiden epäonnistuminen feminismistä, vai ajasta jossa ihmiset tekee pätkätöitä, kaikki on vain väliaikaista, ihmisiin ei sitouduta, some korvaa ihmissuhteet, jne...
Näin naisena sanon, että kokemus miehistä on ihan sama. Esiäidellä ollut myös: ei miehiin ole voinut koskaan luottaa tai turvata. Omaa sukuani taaksepäin katsoen miehet ovat aina olleet väliaikaisia kävijöitä - kuolleet tauteihin, sotiin, tai muuten olleet auervaaroja tms. Naiset on perheet kantaneet.
Erona tosiaan on, että 2017 naisen ei pidä/tarvise lakisääteisesti totella miestä, alistua miehelle eikä nainen ole taloudellisesti riippuvainen miehestä. Ennen naisen oli pakon edessä otettava avioliitto: lasten asema ilman vihkimistä oli viheliäinen, naisilla ei ollut juuri työmahdollisuuksia ja oikeuksia (taloudellinen turva edes yksin saati elättää perhettä ei ollut; leskenä jotain oikeuksia oli). Nyt luojan kiitos on.
Miehet eivät ole muuttuneet yhtään; naiset on (onneksi).
Miehet ovat myöntäneet sen monta kertaa, että naiset ovat heille kertakäyttötavaraa. Katsos, kun miehet eivät voi sietää esim. sitä että myös naiset ikääntyvät, joten alkavat jahtaamaan nuorempaa naista tilalle. Miksi ihmeessä naiset menisivät naimisiin ja alkaisivat miehen kertakäyttötavaraksi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisille kasvanut pippeli jalkojen väliin, kun eivät kerran ole enää naisia? Ei mulla ainakaan, mutta olenkin jo yli-ikäinen ikifeministi.
Maskuliiniset piirteet kuten itsevarmuus ja oman edun tavoittelu, joka ilmenee urakeskeisyytenä on aika epänaisellista. Ei tuollaista naista nähdä pitämässä huolta lapsista.
Okei.. Eli epävarma työtön nainen olisi paras?
Ei, vaan normaalilla itsetunnolla varustettu työssä käyvä nainen, jonka intohimo on kuitenkin harrastuksissa, eikä työssä. Nainen viihtyy kotona ja reissussa, sekä osaa nauttia pienistä jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorilla miehillä ole mitään käsitystä ajasta jolloin nainen oli alistettuna parisuhteessa. Eikä nuori nainen ole tarkoituksella feministi, vaan hänet on kasvatettu sellaiseksi. Eli jos nuori mies yrittää suhdetta naisen kanssa, sitten toisen naisen kanssa ja sitten kolmannen naisen kanssa ja lopulta huomaa että ei tästä tule mitään. Niin ei nuori mies silloin valita että miksi en saa alistaa naista, vaan hän ihmettelee miksi ei eläminen naisen kanssa onnistu.
Olen itsekin yrittänyt monia suhteita ja seurustellut, mutta lopulta suhteista ei ole tullut mitään ja sitten kyllästyin siihen säätämiseen ja parasta on sinkkuna. Olen 40 - vuotias mies ja ensimmäiset seurustelut seurustellut 90-luvun puolivälissä, jolloin feminismiä oli jo olemassa.
En tiedä johtuuko suhteiden epäonnistuminen feminismistä, vai ajasta jossa ihmiset tekee pätkätöitä, kaikki on vain väliaikaista, ihmisiin ei sitouduta, some korvaa ihmissuhteet, jne...
Näin naisena sanon, että kokemus miehistä on ihan sama. Esiäidellä ollut myös: ei miehiin ole voinut koskaan luottaa tai turvata. Omaa sukuani taaksepäin katsoen miehet ovat aina olleet väliaikaisia kävijöitä - kuolleet tauteihin, sotiin, tai muuten olleet auervaaroja tms. Naiset on perheet kantaneet.
Erona tosiaan on, että 2017 naisen ei pidä/tarvise lakisääteisesti totella miestä, alistua miehelle eikä nainen ole taloudellisesti riippuvainen miehestä. Ennen naisen oli pakon edessä otettava avioliitto: lasten asema ilman vihkimistä oli viheliäinen, naisilla ei ollut juuri työmahdollisuuksia ja oikeuksia (taloudellinen turva edes yksin saati elättää perhettä ei ollut; leskenä jotain oikeuksia oli). Nyt luojan kiitos on.
Miehet eivät ole muuttuneet yhtään; naiset on (onneksi).
Joo minulla ei ole tosiaan itselläni mitään tietoa noista menneistä ajoista, koska ensimmäiset suhteeni on ollut naisten kanssa 90- luvun puolivälistä, eli olen tod näk seurustellut vain feminististen tyttöjon/naisten kanssa. Eli kun otsikossa puhuttiin nuorten miesten, niin katson olleeni 90 -luvulla nuori mies.
Se on vaan merkki siitä että ei oo varma että onko nainen oikea nainen eli tuleva vaimo. Hienoa että ei suinpäin rynnätä naimisiin.
Terveenä on helppo huudella. Käyn syöpäklinikalla hoidoissa ja kyllä siellä reippaasti enemmän on miehiä kuin 10% potilaista. Sama pätee laboratorioon kun käyn siellä lähes viikottain. Laboratoriossa käy kaikenlaisia sairaita.
Naisilla nostaa terveyspalvelujen käyttöä lapsen saanti. Se lapsi on miehen myös ja tarkoitus on saada mahdollisimman terve uusi veronmaksaja yhteiskuntaan.