Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

G: Mitä olet kysynyt, kun lääkäri on vastannut "Se on ihan normaalia"

Vierailija

Tuntuu, että se on lääkäreiden vakiovastaus, kun ei jakseta tutkia.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Olin 51-vuotias, kun kuukautiset vain jatkuivat ja jatkuivat. Kun runsasta vuotoa oli ollut kaksi viikkoa, otin yhteyttä työterveyshoitajaan. Hän sanoi, että odottele rauhassa. Tämä on tyypillistä vaihdevuosissa. 

Vierähti sitten kolme viikkoa lisää ja samaa rataa jatkui. Olin saada tietysti hermoromahduksen ihan pyykin takia (tuli todella kuin hanasta)  ja pelkäsin, että saan jonkun superanemian. 

Vaadin sitten päästä lääkärille, joka totesi, että aivan normaalia..... odota vielä kaksi viikkoa ja sitten tutkitaan kasvaimen mahdollisuus ja hormonitilanne. 

Oikeassa sitten oli, koska vuoto loppui ja sen jälkeen kuukautiset ovat olleet säännölliset ja normaalit. Olen nyt 53-vuotias. 

Vierailija

Kuukautisia ei ole näkynyt yli vuoteen e-pillerien lopettamisen jälkeen. Aiemmin ihan säännölliset, ei lihomista/laihtumista.

Vierailija

Raskausajan kova turvotus. Jalat polvista alaspäin ihan pinkeet niin että kävely sattui eikä kenkiä saanu jalkaan..

Vierailija

Vauva nukkui jo ihan vastasyntyneenä vähän, esim. 10 tuntia vuorokaudessa yhteensä. Mutta koska kasvoi ja kehittyi normaalisti, oli kuulemma normaalia.

Vierailija

Ai niin. Sf-mitan kasvun loppuminen loppuraskaudessa. Ei muuten ollut ihan normaalia, kiitos vain. Luulen että meillä oli onni matkassa kun saatiin lapsi elossa maailmaan; 42+0 (käynnistettiin kiireellä ultra jälkeen), paino alle 2750g ja lapsivettä ei enää ollut (vaikkei vedet olleet menneet, oli siis vain kadonnut).

Mutta ihan normaalia, joo.

Vierailija

Tulehdusarvot (CRP, leukosyytit) jatkuvasti koholla ja kuukausia jatkunut kuumeilu ja pohjaton väsymys. Kuulemma normaalia ja yksilöllistä. Lopulta vuoden päästä oireiden alusta otettiin lisäkokeita ja rtg-kuvia ja löytyi reuma joka oli ehtinyt jo tehdä muutoksia niveliin.

Vierailija

Piti ihan miettiä. Käyn yleensä vain yksityislääkäreillä ja tilanne on pikemminkin niin, että aletaan heti tutkia. Siksi vältän lääkärissä käyntiä viimeiseen asti ja kun lopulta menen lääkäriin, niin aina löytyy jotain. Mutta siis tuo "ihan normaalia"... mulla tuhoutui muutama vuosi sitten toinen munuainen lähes kokonaan. Kontrollikäynnillä ihmettelin lääkärille, kun verenpaineeni olivat lääkityksestä huolimatta 200/160. Silloin lääkäri sanoi, että tällaisessa munuaisvauriossa hypertensiivinen kriisi on ihan normaalia. Toki se piti hoitaa välittömästi, mutta mulle oli helpotus kuulla, että kyse ei ole taas jostain ihan uudesta ongelmasta vaan liittyi edelliseen.

Vierailija

Rajut verenvuodot, vaikka hormonikierukka laitettiin. "Kyllä se tasoittuu, odotellaan vaan." Anemia, hb pahimmillaan 84 rautalisästä huolimatta. Vuosin 3 viikkoa kuukaudesta 4 kk:n ajan. 

Ei tasoittunut.

Lopulta lääkäri uskoi, lähete naistentauteihin, 6 cm myooma ja kohtu pois.

Vierailija

Toinen puoli kehostani alkoi puuttumaan ja lopulta halvaantui melkein kokonaan, kävely ei onnistunut ja puhuminen oli vaikeaa.
Sanoivat, että olen nukkunut vain huonossa asennossa ja, että "se on ihan normaalia".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli kehostani alkoi puuttumaan ja lopulta halvaantui melkein kokonaan, kävely ei onnistunut ja puhuminen oli vaikeaa.
Sanoivat, että olen nukkunut vain huonossa asennossa ja, että "se on ihan normaalia".

Selvisikö mikä sulla oli?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ai niin. Sf-mitan kasvun loppuminen loppuraskaudessa. Ei muuten ollut ihan normaalia, kiitos vain. Luulen että meillä oli onni matkassa kun saatiin lapsi elossa maailmaan; 42+0 (käynnistettiin kiireellä ultra jälkeen), paino alle 2750g ja lapsivettä ei enää ollut (vaikkei vedet olleet menneet, oli siis vain kadonnut).

Mutta ihan normaalia, joo.

Ai herranjumala että tuli takaumia kyseisestä asiasta. En tajunnut että minulla oli niin paljon tunteita asiaan liittyen vielä. Taidan olla hieman traumatisoitunut. Koko synnytys oli yhtä helvettiä, repesin pahasti (oli kuulemma ihan millistä kiinni ettei emätin revennyt peräsuolen) koska sydänäänten hävitessä lapsi revittiin ulos imukupilla. Myös osastolla olo sen jälkeen oli todella paha kokemus, toisaalta se oli varmaan värittynyt synnytyksestä jääneen trauman vuoksi.

Mutta minulla on elossa oleva, kaunis ja ihana lapsi. Jo koululainen, fiksu kuin mikä. Se on ainoa joka mitään merkitsee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli kehostani alkoi puuttumaan ja lopulta halvaantui melkein kokonaan, kävely ei onnistunut ja puhuminen oli vaikeaa.
Sanoivat, että olen nukkunut vain huonossa asennossa ja, että "se on ihan normaalia".

Selvisikö mikä sulla oli?

En ole tuo jolta kysyit, mutta äidilläni nuo oireet tulivat aivoinfarktista. 

Vierailija

Sydämen rytmihäiriöt (ajoittainen tiheälyöntisyys) on kuulemma nuorilla ihmisillä normaalia. Hengissähän tässä vielä ollaan, että olen tyytynyt vastaukseen vaikka sydämen lyödessä rallia olo onkin sellainen, että kuolee tähän paikkaan :D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat