Kusipää ukko ;(

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä ihminen, kerro miten tämän saa loppumaan? :'( en halua mahdollistaa tämmöistä käytöstä, siksi kysynkin neuvoja! Pitäiskö mun häipyä ja jättää pienet lapset yksin kotiin? Ei se mies kuule niitä hoida. Vie ehkä äidilleen jos muistaa.

Ap

No sano yksikin hyvä syy, miksi sä haluat jatkaa sen kanssa? Tajuat kai, ettei se tule tuosta muuksi muuttumaan. Lapsetkin saa paskan mieskuvan tuollaisesta, ja opetat niillekin että naiset ne vaan kotia hoitaa ja lapsia, ja parisuhde on pelkkää riitelyä ja nalkutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on oikeasti sellainen, että mies kerta kaikkiaan kieltäytyy ottamasta vastuuta kodistaan ja lapsistaan, en mä näe siihen muuta vaihtoehtoa kuin ero. Taloudellisesti saa kyllä apua. 

Tosi typerä neuvo. Väittäisin, että kukaan terve ihminen ei halua lisätä tunneperäistä stressiä eroamalla tilanteessa, jossa kyse on kommunikointi/ymmärtämisongelmasta ja jonka kesto on korkeintaan muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä ihminen, kerro miten tämän saa loppumaan? :'( en halua mahdollistaa tämmöistä käytöstä, siksi kysynkin neuvoja! Pitäiskö mun häipyä ja jättää pienet lapset yksin kotiin? Ei se mies kuule niitä hoida. Vie ehkä äidilleen jos muistaa.

Ap

No sano yksikin hyvä syy, miksi sä haluat jatkaa sen kanssa? Tajuat kai, ettei se tule tuosta muuksi muuttumaan. Lapsetkin saa paskan mieskuvan tuollaisesta, ja opetat niillekin että naiset ne vaan kotia hoitaa ja lapsia, ja parisuhde on pelkkää riitelyä ja nalkutusta. 

Ja mitä opettaakaan sellainen äiti, joka ei osaa ratkaista parisuhdeongelmia ja eroo?

Että miehenkö pitäisi 18 tunnin työpäivien lisäksi tulla vielä hoitamaan laiskuri-ap:n puolesta lapset ja tyhjentämään se pyykinpesukone, kun ap ei itse jaksa. Siitä sitten raivoat miehelle. varmasti mukavaa teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on oikeasti sellainen, että mies kerta kaikkiaan kieltäytyy ottamasta vastuuta kodistaan ja lapsistaan, en mä näe siihen muuta vaihtoehtoa kuin ero. Taloudellisesti saa kyllä apua. 

Tosi typerä neuvo. Väittäisin, että kukaan terve ihminen ei halua lisätä tunneperäistä stressiä eroamalla tilanteessa, jossa kyse on kommunikointi/ymmärtämisongelmasta ja jonka kesto on korkeintaan muutaman vuoden.

Ei tässä ole kyse pelkästään kommukointi/ymmärtämisongelmasta, vaan siitä että toinen:

- ei ota vastuuta omasta kodistaan ja perheestään

- ei huomioi toisen tarpeita

- käyttää enemmän aikaa kännykällä pelaamiseen kuin lasten kanssa olemiseen

- ei kuuntele eikä edes yritä ymmärtää toista

Ei tuollaisen ihmisen kanssa kannata koko elämäänsä tuhlata.

En minä halua erota, olen mennyt naimisiin sillä asenteella että tämä on minun mies loppuun asti. Taloudellisesti olemme nyt riippuvaisia miehestä, aloitan työt tammikuussa. Kun seuraava äitiyspäiväraha tulee tilille lähden lasten kanssa johonkin hotelliin/mökkiin. Pakko saada jotain tolkkua tähän.

Tsemppiä teille saman asian kans painiville, tää on ihan hanurista :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä ihminen, kerro miten tämän saa loppumaan? :'( en halua mahdollistaa tämmöistä käytöstä, siksi kysynkin neuvoja! Pitäiskö mun häipyä ja jättää pienet lapset yksin kotiin? Ei se mies kuule niitä hoida. Vie ehkä äidilleen jos muistaa.

Ap

No sano yksikin hyvä syy, miksi sä haluat jatkaa sen kanssa? Tajuat kai, ettei se tule tuosta muuksi muuttumaan. Lapsetkin saa paskan mieskuvan tuollaisesta, ja opetat niillekin että naiset ne vaan kotia hoitaa ja lapsia, ja parisuhde on pelkkää riitelyä ja nalkutusta. 

Ja mitä opettaakaan sellainen äiti, joka ei osaa ratkaista parisuhdeongelmia ja eroo?

Että kenenkään ei tarvitse alistua kotiorjaksi ja piiaksi, että jokainen on vastuussa lapsistaan ja perheestään, tai menettää ne? Että naisilla on oikeus pitää kiinni oikeuksistaan? 

Mene töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on oikeasti sellainen, että mies kerta kaikkiaan kieltäytyy ottamasta vastuuta kodistaan ja lapsistaan, en mä näe siihen muuta vaihtoehtoa kuin ero. Taloudellisesti saa kyllä apua. 

Tosi typerä neuvo. Väittäisin, että kukaan terve ihminen ei halua lisätä tunneperäistä stressiä eroamalla tilanteessa, jossa kyse on kommunikointi/ymmärtämisongelmasta ja jonka kesto on korkeintaan muutaman vuoden.

Ei tässä ole kyse pelkästään kommukointi/ymmärtämisongelmasta, vaan siitä että toinen:

- ei ota vastuuta omasta kodistaan ja perheestään

- ei huomioi toisen tarpeita

- käyttää enemmän aikaa kännykällä pelaamiseen kuin lasten kanssa olemiseen

- ei kuuntele eikä edes yritä ymmärtää toista

Ei tuollaisen ihmisen kanssa kannata koko elämäänsä tuhlata.

Mikä olisi miehen motiivi toimia tahallisesti näin? Mikäli taustalla on miehen työstä johtuva stressi, miehen tuodessa elannon kotiin, eikö miestäkin pidä ymmärtää? Eikö naisen tehtävä ole tukea miestään (ja miehen naistaan)? Mikä on ilmiön kesto? Onko ongelmat alkaneet nyt ja onko oletettavissa, että ongelmat eivät parane jatkossakaan?

Minä uskallan väittää, että tällaiset ongelmat ovat ihmisten kyvyttömyyttä kommunikoida keskenään. Pelätään nostaa kissa pöydälle ja pelätään kohdata toinen ihminen. Usein voi olla kyse myös siitä, että osapuolilla on väärä mielikuva omasta osuudestaan parisuhteessa.

Esimekki: jos toinen ei ymmärrä sinua, onko se sinun kyvyttömyyttäsi tuoda asiat esille sillä tavoin, että hän ymmärtäisi sinua, vai toisen kyvyttömyyttä tulkita sinua? Voit verrata tätä tilannetta siihen, ettäi kerrot tunteistasi kiinaksi suomea puhuvalle.

Sosiaalitoimi auttaa kyllä taloudellisissa asioissa. Saat myös tukea ja apua henkiseenpahoinvointiisi. Mutta ensin sinun tulee ottaa itse vastuu ja hakea sitä apua.

En jaksanut lukea kommentteja, meillä samanlainen tilanne ollut.

Mitään sanomatta olin vaan joku päivä pakannut lapset ja tavarat autoon ja mentiin mun äidin mökille. Kun mies sitten soitteli perään, sanoin että kun ei sitä näytä kiinnostavan muut kuin omat jutut, niin ei viitsitä olla lasten kanssa tiellä estämässä niitä. Pari viikkoa oltiin poissa, sanoin toki, että voi tulla kyllä lapsia katsomaan tällä välin jos kiinnostaa (mökki vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä).

Muutaman päivän kiukutteli eikä käynyt, sitten parina iltana löysi aikaa poiketa. Lupasin palata takaisin kotiin, kun hän on siivonnut talon ja muistaa jatkossa olla läsnä kotona ollessaan sekä osallistua kotitöihin.

Ja siis mies yrittäjä, vieläkin toki on niitä viikkoja, ettei ehdi oikeastaan edes nähdä lapsia, mutta kotona ollessa osaa paremmin olla läsnä (kylläkin täysi flegu luonteeltaan eli kotiaskareiden tekemisestä täytyy välillä muistuttaa, kun tuntuu, ettei edes huomaa tiskivuorta tiskipöydällä)...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on oikeasti sellainen, että mies kerta kaikkiaan kieltäytyy ottamasta vastuuta kodistaan ja lapsistaan, en mä näe siihen muuta vaihtoehtoa kuin ero. Taloudellisesti saa kyllä apua. 

Tosi typerä neuvo. Väittäisin, että kukaan terve ihminen ei halua lisätä tunneperäistä stressiä eroamalla tilanteessa, jossa kyse on kommunikointi/ymmärtämisongelmasta ja jonka kesto on korkeintaan muutaman vuoden.

Ei tässä ole kyse pelkästään kommukointi/ymmärtämisongelmasta, vaan siitä että toinen:

- ei ota vastuuta omasta kodistaan ja perheestään

- ei huomioi toisen tarpeita

- käyttää enemmän aikaa kännykällä pelaamiseen kuin lasten kanssa olemiseen

- ei kuuntele eikä edes yritä ymmärtää toista

Ei tuollaisen ihmisen kanssa kannata koko elämäänsä tuhlata.

Mikä olisi miehen motiivi toimia tahallisesti näin? Mikäli taustalla on miehen työstä johtuva stressi, miehen tuodessa elannon kotiin, eikö miestäkin pidä ymmärtää? Eikö naisen tehtävä ole tukea miestään (ja miehen naistaan)? Mikä on ilmiön kesto? Onko ongelmat alkaneet nyt ja onko oletettavissa, että ongelmat eivät parane jatkossakaan?

 

Minä uskallan väittää, että tällaiset ongelmat ovat ihmisten kyvyttömyyttä kommunikoida keskenään. Pelätään nostaa kissa pöydälle ja pelätään kohdata toinen ihminen. Usein voi olla kyse myös siitä, että osapuolilla on väärä mielikuva omasta osuudestaan parisuhteessa.

Esimekki: jos toinen ei ymmärrä sinua, onko se sinun kyvyttömyyttäsi tuoda asiat esille sillä tavoin, että hän ymmärtäisi sinua, vai toisen kyvyttömyyttä tulkita sinua? Voit verrata tätä tilannetta siihen, ettäi kerrot tunteistasi kiinaksi suomea puhuvalle.

Jaa mikä aiheuttaa tällaisen käytöksen? Hyvinkin suurella todennäköisyydellä laiskuus ja itsekkyys. Jos kerran on suomeksi sanottu, että tilanne ei voi jatkua näin. Totta toki on, että osa naisista ottaa marttyyriroolin vähän turhan helposti eikä ei edes pyri siitä pois vaan valittaa täällä netistä paskasta äijästä. Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään ei kumpikaan osapuoli oikein enää osaa muutta asennettaan perhe-elämään ja toisiinsa.

Ensin opetat maksulliset ettei huutele naapurin miehelle, kämppä ei lähde alta.

Molemmat huudatte lapsille. He ovat täysin viattomia ja syyttömiä tilanteeseen. Ota yhteys esim neuvolaan, jotta saat ohjeita siihen mistä löydätte apua tilanteeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on oikeasti sellainen, että mies kerta kaikkiaan kieltäytyy ottamasta vastuuta kodistaan ja lapsistaan, en mä näe siihen muuta vaihtoehtoa kuin ero. Taloudellisesti saa kyllä apua. 

Tosi typerä neuvo. Väittäisin, että kukaan terve ihminen ei halua lisätä tunneperäistä stressiä eroamalla tilanteessa, jossa kyse on kommunikointi/ymmärtämisongelmasta ja jonka kesto on korkeintaan muutaman vuoden.

Ei tässä ole kyse pelkästään kommukointi/ymmärtämisongelmasta, vaan siitä että toinen:

- ei ota vastuuta omasta kodistaan ja perheestään

- ei huomioi toisen tarpeita

- käyttää enemmän aikaa kännykällä pelaamiseen kuin lasten kanssa olemiseen

- ei kuuntele eikä edes yritä ymmärtää toista

Ei tuollaisen ihmisen kanssa kannata koko elämäänsä tuhlata.

Mikä olisi miehen motiivi toimia tahallisesti näin? Mikäli taustalla on miehen työstä johtuva stressi, miehen tuodessa elannon kotiin, eikö miestäkin pidä ymmärtää? Eikö naisen tehtävä ole tukea miestään (ja miehen naistaan)? Mikä on ilmiön kesto? Onko ongelmat alkaneet nyt ja onko oletettavissa, että ongelmat eivät parane jatkossakaan?

 

Minä uskallan väittää, että tällaiset ongelmat ovat ihmisten kyvyttömyyttä kommunikoida keskenään. Pelätään nostaa kissa pöydälle ja pelätään kohdata toinen ihminen. Usein voi olla kyse myös siitä, että osapuolilla on väärä mielikuva omasta osuudestaan parisuhteessa.

Esimekki: jos toinen ei ymmärrä sinua, onko se sinun kyvyttömyyttäsi tuoda asiat esille sillä tavoin, että hän ymmärtäisi sinua, vai toisen kyvyttömyyttä tulkita sinua? Voit verrata tätä tilannetta siihen, ettäi kerrot tunteistasi kiinaksi suomea puhuvalle.

Jaa mikä aiheuttaa tällaisen käytöksen? Hyvinkin suurella todennäköisyydellä laiskuus ja itsekkyys. Jos kerran on suomeksi sanottu, että tilanne ei voi jatkua näin. Totta toki on, että osa naisista ottaa marttyyriroolin vähän turhan helposti eikä ei edes pyri siitä pois vaan valittaa täällä netistä paskasta äijästä. Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään ei kumpikaan osapuoli oikein enää osaa muutta asennettaan perhe-elämään ja toisiinsa.

Tuskinpa 18h töitä tekevää voi laiskaksi sanoa, mutta prioriteetit voivat olla väärät. Edellä oli hyvä tapa nostaa kissa pöydälle, eli jos ei mene sanoma perille puheella, lähtee mökille ja konkretisoi uhkauksen siitä, että nyt loppuu tämä meno.

Viisas pariskunta osaa keskustella asioista, ottaa toisen huomioon ja arvostaa toisen tekemisiä. Viisaus ei välttämättä synny itsekseen, vaan sitä on opeteltava. Aina kannattaa katsoa asioita pidemmällä perspektiivillä ja kokonaisuus huomioiden. Väittäisin, että tilanteessa, joka on vielä helpohkosti selvitettävissä, ei kannata lähteä hakemaan itselleen lisää paineita eroamisella, sillä ero varmasti lisää tuskaa entisestään. Mikään sosiaalitoimi tai psykologi ei voi tuskaa lievittää, he voivat antaa työkaluja ja rahallista tukea, mutta itse on kuitenkin henkinen suo käytävä läpi. Monesti näissä on vielä siten, että suo sielä, vetelä täällä. Eli et voi tietää onko valintasi lopputulos pitkällä tähtäimellä kenellekään hyväksi.

Mies tekee nyt lyhyttä päivää, kun tekee pitkää en tietenkään vaadi että pitäisi minun hommat hoitaa. ONGELMA ON SE ETTÄ KOTONA OLLESSA AIKA MENEE PUHELIMELLA. Eikä aina ole ollut tuollainen, tähän asti ollaan puhuttu aina ja kaikesta. Nyt jos otan asian puheeksi miehen mielestä valitan turhasta, onhan hän jo yhden vaipan vaihtanut tänään. En niinkään huuda lapsille, kun hermo menee niin miehelle. Viimeiseen asti yritän olla hyvä lapsille, olen hakenut itselleni apua. Lähinnä tuohon ahdistukseen, nytkin mies lähti ei niin hyvissä tunnelmissa töihin ja minä pelkään että joutuu kolariin tms. Mies on ehkä käyttänyt hyväksi tuota että minä pelkään, ahdistun, pyydän anteeksi.

Eilen viimeksi kun lapset nukkui illalla, yritin ottaa asian puheeksi. Mies kääntää puheen aika nopeaa johonkin muuhun, ottaa puhelimen tms. Jos tivaan vastausta, haluatko olla tuollainen isä lapsillesi, ymmärrätkö että tämä kaikki ei ole itsestäänselvyys vastaa jotain joojoo/ en minäkään ole tyytyväinen/ pakko ne työt on jonkun tehdä tms. Vaikka en puhuisi liiallisesta työstä, vaan siitä läsnäolemisesta. En tiedä onko tuolla joku loppuunpalaminen :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eilen viimeksi kun lapset nukkui illalla, yritin ottaa asian puheeksi. Mies kääntää puheen aika nopeaa johonkin muuhun, ottaa puhelimen tms. Jos tivaan vastausta, haluatko olla tuollainen isä lapsillesi, ymmärrätkö että tämä kaikki ei ole itsestäänselvyys vastaa jotain joojoo/ en minäkään ole tyytyväinen/ pakko ne työt on jonkun tehdä tms. Vaikka en puhuisi liiallisesta työstä, vaan siitä läsnäolemisesta. En tiedä onko tuolla joku loppuunpalaminen :(

Ap

Alat ymmärtää tilannetta. Voi hyvinkin olla loppuunpalamista, jolloin elämästä katoaa ilo (kuten masennuksessa). Teidän pitäisi nyt lähteä siitä arjesta hetkeksi pois ja jutella asioista. Huomaa, että vauva-aika menee ohi ja arki rutinoituu pikkuhiljaa.

Onhan siinä erossa miinuspuolensakin, mutta jos toinen ei ole henkisesti läsnä edes omille lapsilleen, saati vaimolleen, ota mitään vastuuta arjen pyörittämisestä ja vaatii itselleen palvelua (ruoka valmiina, vaatteet puhtaana jne), on oikeasti iso helpotus niin henkisesti kuin fyysisen jaksamisen kannalta, kun ei ole tällainen vauvamies jaloissa pyörimässä. Pääsee eroon myös siitä valtavasta pettymyksen tunteesta, kun on luullut saavansa tasa-arvoisen kumppanin ja sitten lasten myötä siitä onkin kuoriutunut vauvamies. Ap on ilmeisesti vanhempainvapaalla ja oletan että mies kustantaa perheen elämisen. Siinä tapauksessa ap voisi vielä yrittää keskustelua, esim. että kuinka mies aikoo osallistua arkeen, kun ap lähtee töihin. Pahoin vain pelkään että ap:n mies ei elätä perhettään. Suomalaisilla miehillä (ei toki kaikilla) on valitettavan usein sellainen käsitys että vaimo hoitaa palkkatyön lisäksi yksin kodin ja lapset, ja kaikki eläminen maksetaan puoliksi. Ei ihme että avioerot on niin yleisiä. Ei kukaan pidemmän päälle jaksa, ainakaan katkeroitumatta, tuollaista yksin olemista parisuhteessa. Jos tosiasiallisesti kantaa kaiken vastuun yksin, niin silloin on parempi olla ihan oikeastikin yksin. Vielä lopuksi sellainen neuvo nuorille naisille että puhukaa ja sopikaa nämä asiat miehen kanssa ennen pariutumista ja ennen lapsia. Älkää olettako mitään. Vaikka mies olisi kuinka kotitöihin osallistuva aluksi, se ei takaa sitä että hän olisi sitä parin lapsen jälkeen.

Meillä ei raha/rahan käyttö ole koskaan riidan aihe, mies käyttää kyllä kaiken tienaamansa perheeseen. Ja toisaalta tiedän kyllä että se on hänen ykkös asia. Mikä työuupumukseen sitten auttaa? Haluan auttaa miestä kyllä, mutta kärsin itsekin masennuksesta. Meillä on välillä sellaisia päiviä että ollaan koko perhe kotona ja tehdään yhdessä asioita, pihahommia, syödään hyvin, saunotaan, laitetaan lapset nukkumaan, katsotaan jotain ohjelmaa ja kaikki on koko päivän hyvin. Ja nämä ovat molempien mielestä niitä parhaimpia päiviä! Nykyisin vain niitä on niin harvoin, vaikka mahdollisuus olisi. Mies pakenee töihin, vaikka ei mitään pakollisia töitä olisi. Kotona kaivaa sen puhelimen. Ehkä sillä on sitten niin huono olla, en tiedä :(

Ap