Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämänhallinta hukassa, en saa mistään otetta

Vierailija

Olen keski-ikäinen nainen ja jotenkin ihan hukassa elämässäni. En tiedä mitä haluan, mihin olen menossa enkä saa konkreettisesti mitään aikaiseksikaan. Työttömyys uhkaa mutta en löydä voimia hakea uusia töitä. Itsetunto ja tuntemus kadonneet. Vallalla on vain toivottomuus ja joka päiväisessä arjessa rämpiminen. Pitäisi varmasti aloittaa vaikka lääkärillä käynnillä (ehkä masenuslääkitys) mutta siinäkin vatvon, että kenelle menen ja mitä oikein puhun ja siihen se tyssää. Auttakaa minua hyvät kanssasisaret!

Kommentit (10)

Vierailija

Sama se mitä teet. Nyt on aika alkaa kartoittaa elämääsi, joka on havaintotieteellisesti solmussa. Siihen ei nappeja tarvita. Et ole aspergerikaan. Asperger syndroomaa ei ole olemassakaan.

Vierailija

Oon miettinyt, että oikeastaan tämä nykyinen houhhitus siitä, että pitäisi löytää kutsumuksens aja tiensä ja "se, mitä haluaa" on ihmisille todella vahingollista. Suurin osa ei koskaan löydä sitä, eikä ehkä ole tarkoituskaan löytää. Ehkä juttu onkin etsinnässä ja vaihtelussa. Joka tapauksessa suurin osa ihmisistä joutuu vain tekemään "jotain", esim töitä henkensä ja jossain määrin elintasonsa pitimiksi. Työ ON sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä, ei sen kummempaa. Ja mä luulen, ettet sinä ap edes ole masentunut, olet vain tajuamassa tämän.

Niin, että ei se haittaa, vaikka et tiedä, mitä haluaisit tehdä ja mihin haluaisit olla menossa. Tee nyt vaan jotain. Jotain on pakko tehdä. Sen lisäksi olisi hyvä kun joskus elämän varrella olisi jotain pientä kivaa. Suklaata illalla ja lämpimät sukat. Tai aurinkoinen päivä, jolloin on aikaa mennä ulos kävelylle. Odota vaan, kyllä sekin noin kolmen kuukauden sisään vielä tulee.

Niin, ja ehkä sun kannattaisi hankkia aamiaispöytääsi kirkasvalolamppu. Nyt ennen kin jäät työttömäksi.

Vierailija

En etsi mitään kutsumusta vaan voimaa tehdä edes jotain, tarttua toimeen ja pyrkiä kohti jotain päämäärää. Nähdä toiveikkuutta jossain. Saada aikaiseksi. Olen kuin täi tervassa vailla mitään selkeää tarttumapintaa. OIkeasti mietin että olenko joku alisuorituva adhd (oireet täsmäävät). Lapsena sentään ja nuorenakin vielä sentään sain tarttua asioihin, enää en. ap

Vierailija

Et ole adhd jos aikaisemmin olet saanut tehtyä. Adhd ei pahene keski-ikään tullessa, vaan helpottaa. Sun ongelma on joku muu. Ehkä se on vaan väsymys.EHkä sulla on ollut liikaa töitä pitkään. Nukutko? koska olet viimeksi pitänyt lomaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Et ole adhd jos aikaisemmin olet saanut tehtyä. Adhd ei pahene keski-ikään tullessa, vaan helpottaa. Sun ongelma on joku muu. Ehkä se on vaan väsymys.EHkä sulla on ollut liikaa töitä pitkään. Nukutko? koska olet viimeksi pitänyt lomaa?

Nukun paljon, silti uupunut. Lomaakin on ollut eikä työn määrä stressaa. Olen vain flegmaattinen eikä mikään kiinnosta. Toivoton.

Vierailija

Ihan tyypillinen keski-iän kriisi sinulla vaikuttaisi olevan. Ei siihen yleensä lääkitystä tarvita, se pitää vaan kriiseillä läpi ja päätyä kriiseilyn kautta oman näköiseensä lopputulokseen. 

Ne lopputulokset tosiaan on vaihtelevia. On ihmisiä, jotka pistävät todella elämänsä uusiksi todettuaan että nykyinen elämä ei ole tyydyttävää. JOtkut vaihtaa ammattia, jotkut miestä, jotkut asuinmaata. Sitten on minun kaltaisiani, joilta kriisi muutamassa vuodessa vaan laantuu, ja sitten huomaakin, että kas vaan, nyt olen ihan tyytyväinen taas, vaikken ole muuttanutkaan mitään. Vain sopeutunut uuteen elämänvaiheeseen ja siihen mitä olen elämästäni tehnyt. 

Vierailija

Mä olen ollut nyt puoli vuotta työttömänä enkä saa aikaiseksi hakea töitä... En tiedä mitä haluan ja mihin kohti pyrkiä. Ihan samat aatokset siis kuin sulla. Masennusta mulla ei ole, mutta olen aivan hukassa ja aivan liian jumittunut kotiin.

Vierailija

Ekaksi tämä klassinen, tsekkauta kilpirauhanen. 

Oletko kokeillut D-vitamiinia ja vahvoja B-vitamiineja? Syödä paljon hedelmiä?

Toki voit hakea lääkitystä ja jossain vaiheessa se ehkä on suotavaakin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ekaksi tämä klassinen, tsekkauta kilpirauhanen. 

Oletko kokeillut D-vitamiinia ja vahvoja B-vitamiineja? Syödä paljon hedelmiä?

Toki voit hakea lääkitystä ja jossain vaiheessa se ehkä on suotavaakin. 

 

Juu, syön 100 mikrogrammaa d-vitamiinia ja myös b-vitamiinilisää. Hedelmiä vähän heikosti. Liikunkin päivittäin. Olen erakoitunut ihmisistäkin eli sekin vaikeuttaa työnhakua. Soittaminen puhelimella kauhistuttaa, ihmisten ilmoilla oleminen samoin. Olen kuin tahmeassa sumussa koko ajan.

Vierailija

Jos uskallat antaa sähköpostiosoitteesi niin voisin kirjoitella sulle jotain. Koen samanlaista ja olen myös keski-ikäinen nainen.  Jos voitais vaikka jotenkin piristää toisiamme keskustelemalla? Mistäpäin olet?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat