Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen aika kauan keikkunut jaksamiseni rajoilla elämässäni

Vierailija

Nyt sitten viimeisimpänä tämä syksy on tuonut aivan puun takaa kaksi uutta ongelmaa elämääni. Kumpikaan ei ole itse aiheutettu. No, toisen suhteen olen viimeiset kaksi kuukautta tehnyt kaikkeni, olen sinnikkäästi yrittänyt, mutta edelleenkin se ongelma on, sillä erään tahon välinpitämöttömyys sekä ahneus on varsinaisena syynä siihen että ongelma edelleenkin on olemassa. Toinen uusi ongelma on vielä häilyvä, mutta se huolettaa minua kaiken taustalla aika paljonkin, sen myötä tulisi iso menetys. Niin ja kolmaskin murhe tuli tämän syksyn mukana, mutta se liittyy omaan terveyteeni, jonka suhteen olen muutenkin alkanut tottua ottamaan yllättäviä takaiskuja vastaan. Niin otin sitten tämänkin. En osannut tätäkään odottaa tulevaksi. Ei ole itse hankittua sekään. Olinkin ollut luottavaisin mielin jo hetken aikaa. :(

Mutta siis jaksamisesta. Tällaisena maanantaina tuntuu että kuinka tätä kaikkea voi jaksaa, tätä kaikkea mitä minun elämässäni on ollut ja kun tämä ei lopu, kun aina tulee eteeni jotain uutta kurjaa, aina, ja vielä niin että jos olen saanut itseni työllä ja tuskalla tsempattua ja juuri sillä hetkellä en enää osaa odottaa uutta takaiskua, niin sieltä sitten kuitenkin jälleen tulee sellainen. :(

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Olisin kaivannut oikeaa inhimillistä ajatustenvaihtoa tämän aloituksen pohjalta jonkun kanssa, enkä todellakaan mitään tuollaista kuin nro 2 ja 3. Mutta liikaa vaadittu.

Vierailija

Tsemppiä! Enempää on hankala tähän vastata, koska kirjoituksestasi ei oikeastaan käy ilmi, mitä vastoinkäymisiä sulla on. Toivottavasti kuitenkin helpottaa jossain vaiheessa. Ikävää, jos esteitä on kasaantunut!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut oikeaa inhimillistä ajatustenvaihtoa tämän aloituksen pohjalta jonkun kanssa, enkä todellakaan mitään tuollaista kuin nro 2 ja 3. Mutta liikaa vaadittu.
Et kerro mitenkään konkreettisesti mitkä asiat ovat vialla. Onko kyse rahasta vai poikaystävän menetyksestä vai äidin sairastumisesta. Hiukan vaikea keskustella kun ei tiedä mitään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle.

Kiitos tuosta, mutta ei ole enää mistä ammentaa, sillä olen vain yksi ihminen. Ja älkää nyt sanoko että olet masentunut, että hanki siihen lääkitystä ja tai terapiaa. En minä ole masentunut, enkä minä tarvitse terapiaakaan, sillä ei tässä ole sellaisesta kyse. Ilman näitä tiettyjä oikeita konkreettisia ongelmia olisin ihan valoisakin ihminen, olen sitä ollut ja olisin edelleenkin, mutta nämä jatkuvat uudetkin takaiskut ovat niin niin raskaita sulatella kaiken olemassa olevan lisäksi.

Jos vain voisin taikoa pari asiaa toisin, olisin hyvin pian sen jälkeen keveä mieleltäni. Mulla on ollut uskomaton määrä epäonnea elämässäni, mistä ei moni edes tiedä mitään, no jotkut sentään, keneen on voinut luottaa. ap

Vierailija

Mulla on ongelmia ihmissuhteissa. Tulin vajaa puoli vuotta sitten jätetyksi pitkästä suhteesta, mies piti kakkosnaista salaa ja lopulta tulin jätetyksi tekstiviestillä. Sitten tapasin vanhan tuttavan, jonka kanssa juteltu kaikki mahdolliset asiat ja johon luotin. Tämä kuitenkin haluaa elää omaa elämäänsä. Pitkäaikaissairauttakin on tullut ja huolta terveydestä. Huolehdin kuitenkin itsestäni, se on kaiken ydin. Liikun, syön terveellisesti, en tupakoi, alkoa harvoin, pidän vähistä ystävistäni kiinni. Kaikista noista murheista huolimatta en ole luovuttanut. Onneksi on työpaikka, läheisiä ja ystäviä. Suunnittelen pieniä reissuja itselleni. Käyn ulkona syömässä, teatterissa ja joskus baarissa. En etsi ketään, nautin ainoastaan siitä tilasta ja hetkestä, että olen elämässä kiinni.

Ap, huolehdi sinusta, tee sellaista , mikä saa sinut iloiseksi. Nämä ovat minun keinoni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelmia ihmissuhteissa. Tulin vajaa puoli vuotta sitten jätetyksi pitkästä suhteesta, mies piti kakkosnaista salaa ja lopulta tulin jätetyksi tekstiviestillä. Sitten tapasin vanhan tuttavan, jonka kanssa juteltu kaikki mahdolliset asiat ja johon luotin. Tämä kuitenkin haluaa elää omaa elämäänsä. Pitkäaikaissairauttakin on tullut ja huolta terveydestä. Huolehdin kuitenkin itsestäni, se on kaiken ydin. Liikun, syön terveellisesti, en tupakoi, alkoa harvoin, pidän vähistä ystävistäni kiinni. Kaikista noista murheista huolimatta en ole luovuttanut. Onneksi on työpaikka, läheisiä ja ystäviä. Suunnittelen pieniä reissuja itselleni. Käyn ulkona syömässä, teatterissa ja joskus baarissa. En etsi ketään, nautin ainoastaan siitä tilasta ja hetkestä, että olen elämässä kiinni.

Ap, huolehdi sinusta, tee sellaista , mikä saa sinut iloiseksi. Nämä ovat minun keinoni.

Kyllä olen huolehtinutkin, en polta, alkoholiakaan en käytä, olen liikkunut jne. Se taitaa olla eräs tabu nykyään, että joillekin vain käy elämässä todella huonosti, tulee lopulta omalle kohdalle liian monta takaiskua, eikä ihminen ole välttämättä millään tavoin niitä asioita kohdalleen tilannut, tai ollut luovuttanut. Mutta hyväähän sinä tekstilläsi tarkoitit, uskon sen, se vaan ei ole minun maailmastani, enää. Ja ongelmat ovat isoja.

Vierailija

Kuulostaa kovin kuormittavalta tilanteelta, voimia sinulle ap. Joillekin osuu enemmän kannettavaa mikä on kohtuullista. Toivottavasti jaksat vielä eteenpäin. Tsemiä!

Vierailija

Tiedän tunteen, minulla sama tilanne. Rahavaikeuksia, terveysvaikeuksia, sosiaalisia vaikeuksia, jaksamisen vaikeutta, liian paljon velvollisuuksia, liian vähän omaa aikaa, uniongelmia...vuodesta toiseen, ongelmat vain muuttuvat, mutta kasautuvat yhdeksi mytyksi. Pidän itsestäni huolta niin hyvin, kuin pystyn, mikä tuntuu virheeltä, sillä sen ansiosta olen jaksanut näin hyvin. Jos en söisi terveellisesti ja liikkuisi, olisin jo paljon pahemmin sairas, eivätkä ihmiset voisi vaatia eikä olettaa minulta mitään. Muuta pakotietä ei ole, kuin terveyden totaalinen romahtaminen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat