Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Seinä vastassa elämässä

Vierailija

Mitä tehdä jos kokee ettei enää pääse eteenpäin elämässä omin voimin? Olen linnottautunut päiviksi kotiin kun muu perhe on töissä koulussa. Vastoinkäymisiä ollut liikaa, enkä pääse enää normaaliin elämään kiinni. En ole luovuttaja mutta en vaan enää henkisesti jaksa ponnistella itseäni pois tästä. Mitä teen, mistä haen apua ja millaista apua voi saada?

Kommentit (6)

Vierailija

Ei välttämättä tarvitse tehdä mitään jos se johtaa kilpailuun. Jos haluat tekemistä niin käy harrastuksissa, sosiaalitoiminnoissa ja välillä työhönottohaastatteluissa, mutta harkitse kuitenkin kannattaako ko. työpaikkaan mennä jos meininki on se, että sinua ollaan taas polkemassa päähän.

Vierailija

Soita terveyskeskuksen mielenterveyspalveluiden ajanvaraukseen ja kerro tilanteestasi. Pääset jonkun luo juttelemaan, ja sen perusteella mahdollisesti lääkitystä/terapiaa.

Vierailija

Hmm. Meillä oli viime vuosi erinäköisistä syistä sellainen, että monesti vaan toivoin että joku ottaisi mun elämän, hoitaisi ongelmat ja antaisi takaisin. Itse se oli kuitenkin tehtävä. Nyt on paljon vahvempi olo, tiedän että jaksan jos on pakko. Purkaisin yksin, kuuntele sopivaa uhomusiikkia ja treenaa. Pakota ittesi ajattelemaan, että selvität mitä vaan. Jos taas on selkeää mielenterveysongelmaa eikä niinkään raskaita vaiheita, hakisin apua pikimmiten. Yksi elämä meillä vain on.

Vierailija

♡ Voimia!
Itselläni samankaltainen tilanne. Kamalaa huomata kuinka se aikaansaava, päämäärätietoinen ja itsevarma minä on äkkiä poissa ja oma haavoittuvuus tullut vastaan. Pitää mennä päivä kerrallaan ja löytää joka päivästä ne syyt sinnitellä. Onneksi olosuhteet nyt vähän pakottavat minua liikkeelle, mutta mietityttää edelleen, kuinka tästä pääsee yli. Saanko vielä itseni kasattua ennalleen, opinko taas luottamaan itseeni? Tänään päätin, että selviän. Sitä en vielä tiedä, milloin ja kuinka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
♡ Voimia!
Itselläni samankaltainen tilanne. Kamalaa huomata kuinka se aikaansaava, päämäärätietoinen ja itsevarma minä on äkkiä poissa ja oma haavoittuvuus tullut vastaan. Pitää mennä päivä kerrallaan ja löytää joka päivästä ne syyt sinnitellä. Onneksi olosuhteet nyt vähän pakottavat minua liikkeelle, mutta mietityttää edelleen, kuinka tästä pääsee yli. Saanko vielä itseni kasattua ennalleen, opinko taas luottamaan itseeni? Tänään päätin, että selviän. Sitä en vielä tiedä, milloin ja kuinka.

Mistä syystä se entinen minä katosi?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat