Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Kaksi lasta synnyttäneenä, minä en edelleenkään voi sanoa, että synnytys olisi ollut "kaunis kokemus". Se, että vastasyntynyt tuhisee sylissä ensimmäisen kerran kunnolla synnytyksen jälkeen pestynä, puettuna ja tyytyväisenä - se on kaunis kokemus. Synnytys sen sijaan on se epämiellyttävä, kivulias vaihe ennen tätä kaunista kokemusta.

Pitääkö puolison sitten olla mukana synnytyksessä? Sen päättäköön jokainen pariskunta ihan itse. Itse en halunnut puolisoa mukaan synnytykseen ja hyvä niin. Puolisoni olisi turhaan joutunut vain sylkykupiksi tilanteessa, jossa olisin tulisella temperamentillani syytänyt kaikki ne primitiiviset tunteet hänen niskaansa.

Synnytys on tapahtuma, jota ei kannata pelätä. Luonto on niin fiksu, että kaiken sen epämiellyttävän tilanteen jälkeen iskee efoorinen tunne uuden elämän synnyttyä ja synnyttäjä yleensä unohtaa nopeasti kaiken kivun ja piinan. Päällimmäiseksi jäi muisto siitä sylissä tuhisevasta uudesta ihmisestä, jota ihailimme puolisoni kanssa ilon kyynelet silmissä. Tuon tunteen muistan edelleen, vaikka nuo tyytyväisenä tuhisevat vauvat ovat venähtäneet aikuisiksi miehiksi. Synnytyksestä muistan vain sen, että se ei ollut elämäni upein kokemus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta synnyttäneenä, minä en edelleenkään voi sanoa, että synnytys olisi ollut "kaunis kokemus". Se, että vastasyntynyt tuhisee sylissä ensimmäisen kerran kunnolla synnytyksen jälkeen pestynä, puettuna ja tyytyväisenä - se on kaunis kokemus. Synnytys sen sijaan on se epämiellyttävä, kivulias vaihe ennen tätä kaunista kokemusta.

Pitääkö puolison sitten olla mukana synnytyksessä? Sen päättäköön jokainen pariskunta ihan itse. Itse en halunnut puolisoa mukaan synnytykseen ja hyvä niin. Puolisoni olisi turhaan joutunut vain sylkykupiksi tilanteessa, jossa olisin tulisella temperamentillani syytänyt kaikki ne primitiiviset tunteet hänen niskaansa.

Synnytys on tapahtuma, jota ei kannata pelätä. Luonto on niin fiksu, että kaiken sen epämiellyttävän tilanteen jälkeen iskee efoorinen tunne uuden elämän synnyttyä ja synnyttäjä yleensä unohtaa nopeasti kaiken kivun ja piinan. Päällimmäiseksi jäi muisto siitä sylissä tuhisevasta uudesta ihmisestä, jota ihailimme puolisoni kanssa ilon kyynelet silmissä. Tuon tunteen muistan edelleen, vaikka nuo tyytyväisenä tuhisevat vauvat ovat venähtäneet aikuisiksi miehiksi. Synnytyksestä muistan vain sen, että se ei ollut elämäni upein kokemus.

Eiköhän jokainen saa kokea synnytyksen omanlaisenaan. Se ettet sinä voinut pitää sitä kauniina, ei tarkoita ettei muut voisi kokea sitä hetkeä kauniiksi.

Vierailija

En ymmärrä miten tuo navan alle näkeminen olisi miehelle niin kohtalokasta. Luontodokumentit pyörineet tv:ssä ikuisuuden, samalla tavalla ne muutkin nisäkkäät synnyttää.
Lisäksi kuitenkin odotetaan armeijan käymistä, että mies sitten kuitenkin pystyisi katselemaan kun kaverit vieressä räjähtää kappaleiksi.

Hevonenkin synnyttää suhteessa isomman poikasen, eikä miehet oo senkään näkemiseen kuolleet.
Vai eikö mies saa katsoa vaimon alapäätä muutenkaan? Onko se joku kielletty alue?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tuo navan alle näkeminen olisi miehelle niin kohtalokasta. Luontodokumentit pyörineet tv:ssä ikuisuuden, samalla tavalla ne muutkin nisäkkäät synnyttää.
Lisäksi kuitenkin odotetaan armeijan käymistä, että mies sitten kuitenkin pystyisi katselemaan kun kaverit vieressä räjähtää kappaleiksi.

Hevonenkin synnyttää suhteessa isomman poikasen, eikä miehet oo senkään näkemiseen kuolleet.
Vai eikö mies saa katsoa vaimon alapäätä muutenkaan? Onko se joku kielletty alue?

Ihmisisikiön koko aikuiseen ihmiseen suhteutettuna on kutistunut, kun nousimme kahdelle jalalle. Kyllä hevosenkin lantio kapenisi jossei se enää olisikaan neliveto.

Vierailija

Lasteni isä on maajussi ja osallistunut lehmien poi´ituksiin pikku-pojasta lähtien, mutta synnytyssalissa meinasi pyörtyä, kun poikaa työnsin ulos. Ja siitä olikin sitten puhumatta selvää, ettei hänestä synnytyksiin ole. 

Ihanaahan se olisi ollut, että lasten isä on läsnä, kun syntyvät, mutta se ei vain kaikille sovi.

Loput kuusi synnytin sitten sairaalan henkilökunnan kanssa.

Vierailija

Ei kätilö paljo multa kyselly, ku kutsu mun miehen katsomaan, kun esikoinen oli syntymässä. Näkihän tuo sekin, miltä näytti epparihaava+siitä sisäänpäin lähteny repeämä ennen ompeleita ja ompeleiden jälkeen.. ja siitä viikon päästä, ku jalkoväli näytti kuulemma siltä kuin joku olis halolla iskeny... silti ollu mukana kaikissa synnytyksissä ja on pitäny niitä tärkeinä kokemuksina.

Itselle synnytys ja syntymän ihme on ollu aina mykistävä kokemus.. ja siis positiivinen, mutta en olekaan ollut kovin kipeä ja muutoinkin helpot synnytykset.

Vierailija

Synnytyksissä mulle on ollut aivan sama, et kuka ja kuinka moni sinne alapäähän kurkkii kunhan lapsi saadaan ulos. Ei ole voinut vähempää kiinnostaa oma kroppa tai jotenkin hävetä sitä.

Mun mies on aktiivisesti osallistunut synnytyksiin. Ensimmäinen synnytys lähensi meitä paljon.

Vierailija

Mieluummin mies siellä yläpuolella pitämässä minua kädestä kuin kaukana jalkopäässä odottamassa, että "lapsi tulee meistä". Ihan näin meidän kesken: naisesta se lapsi tulee ulos, ei miehestä, joten mieluummin lapsen isä äidin tukena kuin katselijana. Alapäätä ehtii katselemaan muutenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä on maajussi ja osallistunut lehmien poi´ituksiin pikku-pojasta lähtien, mutta synnytyssalissa meinasi pyörtyä, kun poikaa työnsin ulos. Ja siitä olikin sitten puhumatta selvää, ettei hänestä synnytyksiin ole. 

Ihanaahan se olisi ollut, että lasten isä on läsnä, kun syntyvät, mutta se ei vain kaikille sovi.

Loput kuusi synnytin sitten sairaalan henkilökunnan kanssa.

Jos ne lapset on yhdessä haluttu ja laitettu alulle niin kyllä minä vaatisin mieheltäni myös osallistumista synnytykseen. Miehellä on siinä kuitenkin se paljon vaatimattomampi osuus olla tukemassa ja rohkaisemassa naista. Eikä siihen pyörtymiseenkään kuole. Hyvin on näköjään miehellesi kuitenkin se alapään sorkkiminen kelvannut aina synnytysten välissä? Nainen käy hoitamassa likaiset hommat pois alta niin mies saa taas nauttia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä on maajussi ja osallistunut lehmien poi´ituksiin pikku-pojasta lähtien, mutta synnytyssalissa meinasi pyörtyä, kun poikaa työnsin ulos. Ja siitä olikin sitten puhumatta selvää, ettei hänestä synnytyksiin ole. 

Ihanaahan se olisi ollut, että lasten isä on läsnä, kun syntyvät, mutta se ei vain kaikille sovi.

Loput kuusi synnytin sitten sairaalan henkilökunnan kanssa.

Jos ne lapset on yhdessä haluttu ja laitettu alulle niin kyllä minä vaatisin mieheltäni myös osallistumista synnytykseen. Miehellä on siinä kuitenkin se paljon vaatimattomampi osuus olla tukemassa ja rohkaisemassa naista. Eikä siihen pyörtymiseenkään kuole. Hyvin on näköjään miehellesi kuitenkin se alapään sorkkiminen kelvannut aina synnytysten välissä? Nainen käy hoitamassa likaiset hommat pois alta niin mies saa taas nauttia.

Niin ja onko sinne alapäähän pakko katsoa jos tekee pahaa. Seuraavalla kerralla varmasti olisi tajunnut pysyä yläpäässä vaikka pitämässä kädestä kiinni. Kun miehet eivät voi synnyttää niin on heidän hyvä edes nähdä, mitä se synnytys on ja saada vähän käsitystä, miltä se ehkä tuntuu. Tasa-arvoa, tasa-arvoa.

Sivut

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat