Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nyt riitti HENKINEN KASVU

Vierailija

Vetovoiman laki, tietoinen läsnäolo, positiivisuus, kiitollisuuden voima... NYT MULLE RIITTI. Aion jättää nämä kaikki käsitteet, opetukset, kirjallisuuden, "opettajat" ja muun lätinän taakseni. Olen vuosien ajan yrittänyt parantaa elämääni, mutta sama tyytymättömyys pysyy.

Esim. The Secret -kirjan luettuani - tästä muutos alkoikin - pysyin jonkin aikaa aika tyytyväisenä, mutta kun toivomani manifestaatiot eivät toteutuneetkaan, alkoi tyytymättömyyden-ryhdistäytymisen-toteuttamisen-romahduksen-tyytymättömyyden kierre.
Tässä kierteessä olen käyttänyt paaaaaljon aikaa lukien erilaisia "opetuksia" ja koettaen löytää oikeita välineitä kasvaakseni ihmisenä ja tullakseni hengellisemmäksi. Sekä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni. Olen visualisoinut, harjoittelut tietoista läsnäoloa, kirjoittanut kiitollisuuslistoja, meditoinut, kerännyt toivomuslistoja ja -tauluja, haaveillut, yrittänyt olla positiivisempi, jopa kirjoitellut tällä palstalla esim. vetovoiman laista muiden palstalaisten kanssa.
En sentään ole uskonut kivien parantavaan voimaan tai yksisarvisterapiaan.

Vaan tämä ei toimi! Olen tuhlannut hirveästi aikaa ja rahaa samalla, kun elämä tuntuu lipuvan ohitseni. Tuntuu, että olen kääntynyt kohti omaa napaani ja unohtanut perheeni oman "henkisen kasvuni" vuoksi. Joko olen ollut positiivisessa nosteessa prosessissani; tehnyt affirmaatioita, visualisoinut paljon, ollut kiitollinen - ja unohtanut siten tosimaailman, kun olen keskittynyt lähinnä haaveilemaan.
Tai sitten olen romahtanut ja pettynyt, kun olen huomannut olevani entistä onnettomampi ja pienimmätkään toiveeni eivät ole toteutuneet, vaikka vetovoiman laki "lupaa" toista. Ja tämän seurauksena olen masentunut -> kääntynyt entistä enemmän sisäänpäin ja unohtanut tosimaailman, koska olen ollut pettynyt nykytilanteeseeni.

Nyt riitti. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskoisi esim. tietoisen läsnäolon voivan parantaa elämänlaatua. Tai ettenkö uskoisi, että hyvä onni ja joidenkin tavoitteiden saavuttaminen tarvitsee oman aktuaalisen panoksen lisäksi ripauksen uskoa ja tahdonvoimaa. Tai etteikö kiitollisuus kaikesta, mitä minulla jo on, tekisi minusta tyytyväisempää. Tai etteikö positiivisella asenteella pääsisi pidemmälle.
Mutta kun minä en ole tällainen.
Minä en voi feikata enää.
Olen perusluonteeltani pessimistinen ja tiedän, että sen voi kyllä muuttaa tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta en voi muuttaa asioita liimaamalla niiden päälle nauravaa hymiötä ja affirmoimalla 532838786 kertaa, että olen arvokas ja kaikki kääntyy paremmaksi.

Nyt palaan takaisin perusasioihin. Hyväksyn sen, että olen pienituloinen, että olen hieman ylipainoinen, että hiuslaatuni on huono. Että olen vain keskinkertainen äiti ja puoliso. Että tulen todennäköisesti elämään varsin keskinkertaista elämää tulevaisuudessa. Että kotini on hieman nuhjuinen, auto kymmenen vuotta vanha. Että joskus minulla on hyviä päiviä ja joskus huonoja.
Että joskus hyviä asioita vaan tapahtuu.
Tai huonoja.
Että minun tehtäväni on pitää huoli itsestäni, lapsistani, ympäristöstäni ja lakata haikailemasta muiden vaihtoehtojen perään. Että minä olen tehnyt valintani elämässäni ja nyt minun täytyy elää niiden kanssa.
Että palatsia, lottovoittoa, Bentleytä ei tule koskaan tipahtamaan nenäni eteen tuosta vaan.
Että tärkeintä elämässä on rakkaus ja aito läsnäolo, ei "tietoinen läsnäolo" vaan lasten kanssa hassuttelu, huolien jakaminen, puolison tukeminen.

Että elämä on enimmäkseen arkea, kauppalistojen laatimista ja työmatkoja. Räkäisiä neniä, auton ikkunoiden raappaamista, haravointia, sika-nautajauhelihaa ruokapöydässä.

Siinä on kaikki, mitä on.
Minulla on haaveita ja uskon voivani toteuttaa niistä monia vielä myöhemmin. Mutta enhän minä voi keskittyä siihen myöhempään ja antaa elämän lipua ohitseni!

P.S. Tiedän, että "henkinen kasvu" tässä kirjoituksessani ei vastaa todellista hengellisyyttä (kuten vaikka buddhalaiset ajattelevat) vaan nimenomaan tätä positiivisuus-hengellisyys-tietoinenläsnäolo-hypeä, jota meille markkinoidaan.

Sivut

Kommentit (102)

Vierailija

Kyseessä on väkivaltakirjallisuus, jossa uskotellaan ostamalla näitä kirjoja saavutat tavoitteesi. Tavallaan heikossa kunnossa olevia kusetetaan ostamaan krääsää. Sama kuin syöpähoitoihin myydään kaikkea krääsää, että asiakaalta kusetetaan vielä viimeisetkin rahat, koska silloin tarttuu helposti ohkaisimpiinkin oljenkorsiin.

Tällainen kirjallisuus lisää pahoinvointia, eikä paranna sitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on väkivaltakirjallisuus, jossa uskotellaan ostamalla näitä kirjoja saavutat tavoitteesi. Tavallaan heikossa kunnossa olevia kusetetaan ostamaan krääsää. Sama kuin syöpähoitoihin myydään kaikkea krääsää, että asiakaalta kusetetaan vielä viimeisetkin rahat, koska silloin tarttuu helposti ohkaisimpiinkin oljenkorsiin.

Tällainen kirjallisuus lisää pahoinvointia, eikä paranna sitä.

 

Totta.

Uskon tosin, että suuri osa näistä "opettajista" uskoo itsekin asiaansa eikä välttämättä huijaa ihmisiä tietoisesti.

Vierailija

Noista mainitsemistasi asioista osa on täyttä humpuukia, osa suorastaan haitallisia. Kuitenkin esimerkiksi tietoisuustaitojen kehittämisestä on paljon käytännön hyötyä arkielämässä. En ole koskaan pitänyt meditointia mitenkään henkisenä tai hengellisenä asiana, mitä noilla sitten tarkoitetaankaan, mutta se tuo mukanaan tyyneyttä ja mielenrauhaa, eivätkä päivät livu enää samalla lailla ohi.

Vierailija

Mitä haluat ensisijaisesti?

Korkeampaa elintasoa, jossa räkänokat voi ulkoistaa lastenhoitajalle. Vai sisäistä rauhaa, jolloin räkänokat eivät häiritse? 

Eli tullut aivan selväksi aloituksesta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Noista mainitsemistasi asioista osa on täyttä humpuukia, osa suorastaan haitallisia. Kuitenkin esimerkiksi tietoisuustaitojen kehittämisestä on paljon käytännön hyötyä arkielämässä. En ole koskaan pitänyt meditointia mitenkään henkisenä tai hengellisenä asiana, mitä noilla sitten tarkoitetaankaan, mutta se tuo mukanaan tyyneyttä ja mielenrauhaa, eivätkä päivät livu enää samalla lailla ohi.
Aivan varmasti näin. Ja niin minäkin uskon, ja uskon - ja tiedän, että asiaa on tutkittukin - että positiivisuudesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä elämässä.

Mutta minun motiivini näiden asioiden harjoittamiselle ovat olleet vääriä. Minulle ne ovat olleet tapa paeta arkielämää ja upota haaveisiin. Eli aivan toisinpäin, kuin "tietoisessa läsnäolossa" oikeastaan yritetään tehdä. - ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat ensisijaisesti?

Korkeampaa elintasoa, jossa räkänokat voi ulkoistaa lastenhoitajalle. Vai sisäistä rauhaa, jolloin räkänokat eivät häiritse? 

Eli tullut aivan selväksi aloituksesta. 

No vähän niinku molempia? En ole sen kummemmin erotellut. Jotain "muuta" kuin tätä "arkea" räkäisine nenineen ja korvakontrolleineen. - ap

Vierailija

Ymmärrän, että tuollaiset "vetovoiman lait" vetoavat ihmisiin. Asennoidut vain oikein niin universumi kuin itsestään antaa sinulle haluamasi. Jos ei ole voimavaroja tehdä oikeita muutoksia elämäänsä niin miksipä sitä ei tarttuisi tuohon oljenkorteen, jossa ratkaisut ja lopputulokset vaikuttavat "helpoilta". Enkä tarkoita tällä kirjoituksellani syyllistää, mutta kannattaisi miettiä noita Secret kirjankin väitteitä ihan järjellä. Tällä pallolla ei yksikään lapsi kuolisi ikinä nälkään jos riittäisi pelkästään se, että visualisoit ja toivot vimmatusti itsellesi ruokaa. Ylipäätään koko uskomusjärjestelmästä paistaa läpi tuollainen vastenmielinen materialistisuus missä keskiluokkaiset naiset tekevät toivomuslistojaan uusimmista Guccin laukuista (en tarkoita sinua AP mutta jotkut naiset) ja oikeasti ajattelevat, että universumin ykköstehtävänä on hommata heille heidän haluamansa turhat roinat. Jos miehet haluavat rahaa ja asioita joita sillä voi saada, niin he perustavat yrityksiä tai pyrkivät muuten urallaan eteenpäin. Monet naiset taas lukevat Secrettiä ja toivovat saavansa asioita tekemättä asioiden eteen muuta kuin mindmappejä ja toivomustauluja. Sitä oikeasti sopii miettiä miksi ei toimi.

Huh, anteeksi vaahtoaminen mutta tuo Secret kirja oikasti pistää vihaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat ensisijaisesti?

Korkeampaa elintasoa, jossa räkänokat voi ulkoistaa lastenhoitajalle. Vai sisäistä rauhaa, jolloin räkänokat eivät häiritse? 

Eli tullut aivan selväksi aloituksesta. 

Ohis

Tää on täyttä paskaa. Jos joku naapuri pitää vaikka bileet yöllä ja pitäisi aamulla herätä 05:00 töihin, niin olen koko päivän vitun väsynyt. Saatan nukahtaa rattiin. Väsyneenä vituttaa, on kylmä, nälättää 

ja sitä ei mikään helvetin joikhaaminen muuta miksikään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
]Aivan varmasti näin. Ja niin minäkin uskon, ja uskon - ja tiedän, että asiaa on tutkittukin - että positiivisuudesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä elämässä.

Päinvastoin. Pelkkää haittaa tuovat maailmaan. 

Positiivisuudessa todelliset ongelmat jäävät korjaamatta, ja ne luovat vain lisää negatiivisuutta maailmaan.

Jos talon katossa on reikä, niin se korjataan vaikka vitutuksessa. Sen jälkeen ongelma on poistunut. 

Eikä jäädä positiivisena odottelemaan, että sade tuhoaa loputkin talosta.

Vierailija

Mulla on toiminut vetovoimanlaki. Harmi ettei sulla ole. Mulla vaan on vaikeus tietää mitä edes haluan. Luulen, että säkään et todellisuudessa halua esim lottovoittoa. Mitä tekisit sillä rahalla? Oletko katkera tai kateellinen jostakin asiasta? Mietitkö liikaa että miten joku asia jota manifestoit tulee todeksi? Etkö luota universumiin?
Mitä itse teet esim sen oman kehosi eteen?
Kaikella rakkaudella <3 usko unelmiisi.
Voin myös kertoa että mullakin on vaikeeta kun synkkyys välillä vetää ihan maahan ja samanlaisia ajatuksia tulee kuin sullakin on. Kaikista oikeimmat sydämen toiveet joista tulee se tunne että "tämä on minun juttu". Ne on mulla ainakin aina tullut todeksi. Vaatii itsetuntemusta. Älä usko mitä mainoksissa tai mediassa väitetään että mitä "pitäisi" haluta. Se tekee tyytymättömäksi. Toivon sulle kaikkea hyvää ja kaunista ja valoa elämääsi <3

Vierailija

Oho. Minulla tuohon meni pari tuntia ja tajusin olevani onnellinen ja tyytyväinen vaikka ulkoiset olosuhteet eivät muuttuneet mitenkään. Näin me olemme erilaisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
]Aivan varmasti näin. Ja niin minäkin uskon, ja uskon - ja tiedän, että asiaa on tutkittukin - että positiivisuudesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä elämässä.

Päinvastoin. Pelkkää haittaa tuovat maailmaan. 

Positiivisuudessa todelliset ongelmat jäävät korjaamatta, ja ne luovat vain lisää negatiivisuutta maailmaan.

Jos talon katossa on reikä, niin se korjataan vaikka vitutuksessa. Sen jälkeen ongelma on poistunut. 

Eikä jäädä positiivisena odottelemaan, että sade tuhoaa loputkin talosta.

 

enemmän kyse on asenteesta, että tekeekö asiat vihan avulla hammasta purren vaan naureskellen ja rauhallisella asenteella. tietyt hommat on tehtävä, mutta niiden aikana voi olla kosketuksissa universumin kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
]Aivan varmasti näin. Ja niin minäkin uskon, ja uskon - ja tiedän, että asiaa on tutkittukin - että positiivisuudesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä elämässä.

Päinvastoin. Pelkkää haittaa tuovat maailmaan. 

Positiivisuudessa todelliset ongelmat jäävät korjaamatta, ja ne luovat vain lisää negatiivisuutta maailmaan.

Jos talon katossa on reikä, niin se korjataan vaikka vitutuksessa. Sen jälkeen ongelma on poistunut. 

Eikä jäädä positiivisena odottelemaan, että sade tuhoaa loputkin talosta.

 

Tämä tulee esille myös tässä siirtolaiskriisissä. Porukka on aivopesty positiivisuuteen. Kuvitellaan, että voidaan auttaa kun on hyvää tahtoa ja vielä velvollisuus päälle. Mutta kun ei se elävässä elämässä mene ihan niin. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat