Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko perinnöstä oikeasti mitään helpotusta, jos menettää rakkaan ihmisen?

Vierailija

Isäni lähemmäs 90v ei ole enää pitkään keskuudessamme. En todellakaan osaa kuvitella että osaisin käyttäytyä mitenkään järkevästi, saati sitten käyttää perintöä järkevästi. Tekisi mieli kuolla samaan kuoppaan itsekin. Kovasti yrittävät tuolla saattokodilla lohduttaa muttei auta. Kun olen puhunut ystäville ja kaukaisemmille sukulaisille tästä niin he vetoavat perintöön ja sanovat "saathan sinä sillä sitten velkasikin antteeksi"

ap

Kommentit (5)

Vierailija

Totta on se että saan ison velan anteeksi ja perinnöstä jääkin minulle vielä n. 20 000. 

Silti tekisi mieli hukuttautua johonkin, on niin kamala ikävä enkä enää tule ikinä olemaan entiseni.

ap

Vierailija

Sen perinnön saat vasta monen kuukauden päästä. Tuskimpa se perintö helpottaa yhtään mitään, mutta aika helpottaa. Ikinä mikään ei helpota niin paljon, että pääsisit kokonaan yli tapahtuneesta, mutta helpottaa kuitenkin sen verran että tuntuu paremmalta.

Vierailija

Perinnöllä ei ole mitään merkitystä, kun rakas lähimmäinen on pois menossa tai on jo mennyt. Tai oikeammin ei siitä välitä. Todella karua, että jotkut reagoivat surullisiin tunteisiin vetoamalla perintöön. Käytä kaikki aikasi, mitä vähänkin tunnet tarvitsevasi isäsi kanssa, se on arvokkaampaa kuin miljoonien mammona. Älä välitä, mitä mieltä muut ovat. Sitten kun tulee aika, niin sumplaa lakimies hoitamaan niitä järjestelyitä ja ota oma aikasi suremiseen. Rahalla ei ole merkitystä rakkaudessa. Voimia, elät elämän tunteellisempia aikoja, niin isä kuin sinäkin. Isällesi hyviä hetkiä toivottaen.

Vierailija

Ystävien ja sukulaisten kommentit oli tökerösti muotoiltu, mutta ymmärrän ajatuksen niiden takana. Isäsi kuolee joka tapauksessa jonakin päivänä, sitä ei kukaan pysty mitenkään estämään. Ja kun hän kuolee, on kaksi mahdollisuutta, joko häneltä jää perintöä tai ei jää, ja näistä kahdesta on parempi että saa edes perintöä, vaikka ei se kummoinen lohtu ole.

Minun isäni kuoli 65-vuotiaana ja jätti ison perinnön. Se helpotti minun ja veljeni elämää monella tavalla, vaikka ei se tietysti surussa mitenkään lohduttanut. Kai sinunkin elämäsi on helpompaa velattomana kuin velkaisena?

Koeta ajatella niin, että suru on rakkauden yksi ilmenemismuoto - et surisi sellaista ihmistä, jota et rakastanut. Ja kuoleman hyväksyminen kuuluu aikuisen ihmisen elämään. Vaikeaahan se on, mutta kyllä se aikanaan helpottaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat