Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen miettinyt mistä ajoittainen vitutukseni naisia kohtaan kumpuaa

Vierailija

Ehkä siinä on pohjalla se, että jotenkin haluan ajatella naisista hyvää ja sitten kun usein joku nainen osoittautuu kusipääksi, niin tulee kusetettu olo. Miehiin en todellakaan suhtaudu niin sinisilmäisesti ja väittäisin että tunnistaan kusipäämiehet jo kaukaa ja ne ketä pidän rehellisenä eivät juuri koskaan tuota pettymystä.

Naisten kohdalla tilanne on toisin ja reiluna tyyppinä pitämäni osoittautuu yllättävän usein ylimieliseksi. Aidosti häiriintyneitäkään naisia en kykene tunnistamaan kovin hyvin, mutta miesten kohdalla tässä ei ole mitään ongelmaa. Tulee joskus sellainen olo, että naisten seurassa on aseeton. Ei osaa pitää etäisyyttä niihin joihin pitäisi tai panostaa niihin jotka ovat hyviä tyyppejä. Naisten seura voi tavallaan olla ahdistavaa, koska keihäs voi lentää rintaasi tai puukko iskeytyä selkääsi mistä tahansa suunnasta. Miten vitussa niiden kanssa olet rennosti tai pidät .

Miesten kanssa on niin paljon helpompaa, jos joku tekee jotain selän takana niin haukut sen neidiksi ja jos ei naamatusten ole reilu niin voit vaikka tempaista turpaan. Naisia et voi lyödä ja jos ne juoruaa jossain tyttöporukassa niin vittuako sille teet? Miesporukassa saat sentään todella huonon maineen jos jäät kiinni jostain kieroiluista.

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Millä tavalla nämä reilut naiset osoittautuvat ylimielisiksi?
Periaattessa ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mulla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa. Olen itse aika suora, vaikkakin hyvin herkkä, enkä kestä kieroilua ja selän takana puhumista ja mun ystävistä suurin osa on miehiä. Tosin muutama ihana nainenkin sinne mahtuu, ollaan samalla aaltopituudella, hekin rehellisiä ja mutkattomia ihmisiä. Ja olen siis itsekin nainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Voit pysytellä erossa naisista.

Joo se on se yksinkertaisin ratkaisu, mutta ei kyllä paras heteromiehelle.

ap

Vierailija

Sinä haet seuraa väärästä paikasta. Et ole osannu valita ystäviäsi tarpeeksi hyvin. Itselläni ei ole tuota ongelmaa. Olen hyvin tarkka siitä ketkä/minkälaiset ihmiset kelpaa ystävikseni tai keiden kansa liikun.

Ei pidä luottaa liian helposti omia asioitaan toisille ei miehille sen enempää kuin naisillekaan. Liika luottamus kostaantuu.

Mutta ikä ja kaikki. Opit ajan myötä varovaisemmaksi ja tarkemmaksi. Aika opettaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nämä reilut naiset osoittautuvat ylimielisiksi?
Periaattessa ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mulla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa. Olen itse aika suora, vaikkakin hyvin herkkä, enkä kestä kieroilua ja selän takana puhumista ja mun ystävistä suurin osa on miehiä. Tosin muutama ihana nainenkin sinne mahtuu, ollaan samalla aaltopituudella, hekin rehellisiä ja mutkattomia ihmisiä. Ja olen siis itsekin nainen.

No tulee mieleen eräs vanha opiskelukaveri jota pidin reiluna, empaattisena ja avuliaanakin. Jossain vaiheessa huomasin että hän saattoi somessa vittuilla mulle ihan avoimesti (kaikkien nähden) jos olin tehnyt jotain hölmöä (eikä siis kyse mistään mikä olisi loukannut ketään) tai jos olin kännissä ja tunteellisena avauduin jostain, hän käytti herkkää tilaani hyväkseni vittuiluun.

Myöhemmin olen miettinyt, että jos hän olisi mies, niin olisin pitänyt ihan mulkkuna ja vittuillut takaisin. Mutta etukäteen en olisi mistään arvannut ja osittain siksihän sitä varmaan onkin ollut niin aseeton, kun ei ole yhtään varautunut.

ap

Vierailija

Jaa sulla on tuommosia kokemuksia. Mun mies on naisvaltaisella työpaikalla ja sanoo aina, että kyllä naisten kanssa pärjää, kunhan miesten kanssa jotenkin tulis toimeen. Naiset kuulemma kaakattaa, hermoilee ja hössöttää, mutta eivät ikinä kieroile mitään. Käyvät vähän hermoille ylenpalttisen sähellyksen takia. Mutta miehet ovat edestäpäin niin kaveria ja sitten yhtäkkiä isketään armottomasti, edetään kyynärpäätaktiikalla, kaveria autetaan, mutta jos et olekaan kaveri, niin siitä saat kärsiä. Just heille tuli uusi pomo, nainen vaihtui mieheksi ja koko talo meni sekaisin. Kaksi on jo irtisanoutunut, naiset itkevät ja miehet puhisevat vihaisina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Sinä haet seuraa väärästä paikasta. Et ole osannu valita ystäviäsi tarpeeksi hyvin. Itselläni ei ole tuota ongelmaa. Olen hyvin tarkka siitä ketkä/minkälaiset ihmiset kelpaa ystävikseni tai keiden kansa liikun.

Ei pidä luottaa liian helposti omia asioitaan toisille ei miehille sen enempää kuin naisillekaan. Liika luottamus kostaantuu.

Mutta ikä ja kaikki. Opit ajan myötä varovaisemmaksi ja tarkemmaksi. Aika opettaa.

Niin no miesten kanssa mulla ei olekaan tällaista ongelmaa, koska pystyn kyllä nokittamaan nämä (oikeastaan yleensä aika heikot) idiootit joilla on joku tarve astua toisten varpaille. Mutta miten naisen saa nokitettua? Ei vaan samat konstit toimi tai siltä ainakin tuntuu. Pelaavat usein ihan ihme pelejä, mutta toisin kuin miesten kohdalla, eivät menetäkään mainettaan "neitinä" niiden takia.

ap

Vierailija

Mulla on samat fiilikset. Ja nainen oon itsekki.
Kaveripiirini koostuu enimmäkseen miehistä, sillä naisten kieroilua ja paskanjauhantaa en jaksa, eikä kyllä monet naisten hömpötyksetkää muhun uppoo. Enkä edes oo mikää rekkalesbo :D
En osaa neuvoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nämä reilut naiset osoittautuvat ylimielisiksi?
Periaattessa ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mulla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa. Olen itse aika suora, vaikkakin hyvin herkkä, enkä kestä kieroilua ja selän takana puhumista ja mun ystävistä suurin osa on miehiä. Tosin muutama ihana nainenkin sinne mahtuu, ollaan samalla aaltopituudella, hekin rehellisiä ja mutkattomia ihmisiä. Ja olen siis itsekin nainen.

Toinen juttu mikä tulee mieleen niin eräs reiluna pitämäni tyttö, jota kyllä pidin ystävänänikin jossain vaiheessa. Kaikkea muuta kuin pinnallisen oloinen, ei pahemmin hauku toisia, vaikuttaa tosi rehelliseltä ja vaatimattomalta. Seurassa aika hiljainen. Mahdotonta keksiä mitään "varoitusmerkkejä".

No mä kerran tein sellasen ehkä vähän lapsellisen tempun, eli koputin silloisen koululuokkamme oveen ja juoksin itse piiloon, niin että vaikuttaisi että tämä tyttö oli tehnyt pilakoputuksen. Okei tyhmä juttu ehkä, mutta ei sitä silloin oltu kuin jotain parikymppisiä. Seurauksena kuitenkin tämä, entinen ystäväni, alkoi käyttäytyä aika mulkusti. Esim. kun pysähdyimme kauppaan matkalla paikkaan x, yritti hän saada muut äkkiä mukaansa kaupasta ulos kun minä olin vielä kassalla maksamassa, jotta joutuisin kulkemaan yksin loppumatkan. 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos lopettaisit. Tai edes vähentäisit. Av-palstan lukemisen.

No mulla on näitä tosielämän tapahtumia, joissa olen ollut avuton naisten kanssa. Ihan varmasti tuntisin suuria antipatioita miehiä kohtaan, jos en kykenisi pitämään puoliani heidän kanssaan. Ja tästä mulla on kokemustakin. Ehkä nämä kuitenkin ovat todennäköisempi syy kuin av-palsta.

Vierailija

Tätähän minä olen sanonut ennenkin. Ns. lassukoilla on aika romanttinen kuva naisista, mutta naiset on todellisuudessa kaikkea muuta kuin mitään ihania enkeleitä, vaan hyvinkin raadollisia otuksia, ihan kuten miehetkin. Totta kai sitä pettyy naisiin jos odotukset on vääristyneet. Syytän tästä feminististä kasvatusta ja kulttuuria, jossa naisista annetaan ihannoitu kuva. Toki naiset itsekin usein yrittävät esittää ihanampaa versiota kuin oikeasti ovat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tätähän minä olen sanonut ennenkin. Ns. lassukoilla on aika romanttinen kuva naisista, mutta naiset on todellisuudessa kaikkea muuta kuin mitään ihania enkeleitä, vaan hyvinkin raadollisia otuksia, ihan kuten miehetkin. Totta kai sitä pettyy naisiin jos odotukset on vääristyneet. Syytän tästä feminististä kasvatusta ja kulttuuria, jossa naisista annetaan ihannoitu kuva. Toki naiset itsekin usein yrittävät esittää ihanampaa versiota kuin oikeasti ovat.

No mä ainakin olen todella vittumainen jo heti kättelyssä. Ja ei muuten tuu kuin paskaa niskaan. Mutta täähän on todettu jo sata vuotta  sitten että mitä järkeä ees yrittää miellyttää ketään. Miehet on muutenkin niin lahopäitä että se olis turhaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nämä reilut naiset osoittautuvat ylimielisiksi?
Periaattessa ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mulla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa. Olen itse aika suora, vaikkakin hyvin herkkä, enkä kestä kieroilua ja selän takana puhumista ja mun ystävistä suurin osa on miehiä. Tosin muutama ihana nainenkin sinne mahtuu, ollaan samalla aaltopituudella, hekin rehellisiä ja mutkattomia ihmisiä. Ja olen siis itsekin nainen.

Toinen juttu mikä tulee mieleen niin eräs reiluna pitämäni tyttö, jota kyllä pidin ystävänänikin jossain vaiheessa. Kaikkea muuta kuin pinnallisen oloinen, ei pahemmin hauku toisia, vaikuttaa tosi rehelliseltä ja vaatimattomalta. Seurassa aika hiljainen. Mahdotonta keksiä mitään "varoitusmerkkejä".

No mä kerran tein sellasen ehkä vähän lapsellisen tempun, eli koputin silloisen koululuokkamme oveen ja juoksin itse piiloon, niin että vaikuttaisi että tämä tyttö oli tehnyt pilakoputuksen. Okei tyhmä juttu ehkä, mutta ei sitä silloin oltu kuin jotain parikymppisiä. Seurauksena kuitenkin tämä, entinen ystäväni, alkoi käyttäytyä aika mulkusti. Esim. kun pysähdyimme kauppaan matkalla paikkaan x, yritti hän saada muut äkkiä mukaansa kaupasta ulos kun minä olin vielä kassalla maksamassa, jotta joutuisin kulkemaan yksin loppumatkan. 

ap

Joutuisit kulkemaan loppumatkan yksin? Siis olitteko jotain 7v.? Voi hyvää päivää, ja tuoko oli sitten mulkkuilua, että ensin sinä olit tosi lapsellinen ja sitten hän?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nämä reilut naiset osoittautuvat ylimielisiksi?
Periaattessa ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mulla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa. Olen itse aika suora, vaikkakin hyvin herkkä, enkä kestä kieroilua ja selän takana puhumista ja mun ystävistä suurin osa on miehiä. Tosin muutama ihana nainenkin sinne mahtuu, ollaan samalla aaltopituudella, hekin rehellisiä ja mutkattomia ihmisiä. Ja olen siis itsekin nainen.

Toinen juttu mikä tulee mieleen niin eräs reiluna pitämäni tyttö, jota kyllä pidin ystävänänikin jossain vaiheessa. Kaikkea muuta kuin pinnallisen oloinen, ei pahemmin hauku toisia, vaikuttaa tosi rehelliseltä ja vaatimattomalta. Seurassa aika hiljainen. Mahdotonta keksiä mitään "varoitusmerkkejä".

No mä kerran tein sellasen ehkä vähän lapsellisen tempun, eli koputin silloisen koululuokkamme oveen ja juoksin itse piiloon, niin että vaikuttaisi että tämä tyttö oli tehnyt pilakoputuksen. Okei tyhmä juttu ehkä, mutta ei sitä silloin oltu kuin jotain parikymppisiä. Seurauksena kuitenkin tämä, entinen ystäväni, alkoi käyttäytyä aika mulkusti. Esim. kun pysähdyimme kauppaan matkalla paikkaan x, yritti hän saada muut äkkiä mukaansa kaupasta ulos kun minä olin vielä kassalla maksamassa, jotta joutuisin kulkemaan yksin loppumatkan. 

ap

Kuulostaa kyllä ihan täysin mitättömältä asialta, joka voisi olla 7-vuotiaalle kova paikka, mutta parikymppiselle ei enää yleensä. 

Ehkäpä tämä nainen oli vain tosikko. Minäkin olen, vastaan muuten aika paljon kuvaustasi tuosta ihmisestä, ja tuollaisen tempun kun minulle tekisi, en välittäisi enää todellakaan olla tekemisissä. Ei siinä mitään väärää ole, jokainen saa itse valita kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. Ei siitä tarvitse loukkaantua, jos joku toteaakin jonkun tekemisesi tai sanomisesi takia, että tämä nyt ei ole sellaienn ihminen selvästikään jonka kanssa haluan olla tekemisissä. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat