Kolmevuotiaasta on tullut riiviö

Vierailija

Mikään ei käy. Vaatteita ei pueta. Ulos ei mennä. Ruokaa ei syödä. Rappukäytävässä kiljutaan kuin syötävä. 

Mikä auttaa?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Eihän tuohon auta kuin aika kun on kyseessä ikään kuuluva uhma. Meillä tuo vaihe on nyt vasta alkanut helpottaa ja ipanalla on ikää 5v.

Vierailija

Teräshermot auttaa.😂

Itan osaa, been there. 

Elämäni huippuhetkiä oli kun siskon häissä 3 v karkasi alttarille ja levytti siellä kun hain pois. Kirkko raikui niin, että jouduimme poistumaan. Halusi sinne kun isosiskonsa oli siellä (morsiusneitona)

Vierailija

Miten tässä tilanteessa pitää kasvattaa lasta? Esim. Lapsi haluaa maitoa, annan lapselle maitoa. Sitten lapsi päättää, että ei haluakaan ja tönii mukin pois. Alkaa itkemään, että "äiti laita maito pois" (takaisin purkkiin). Huutaa niin kauan ja ei syö ruokaansa, että laitan maidon pois. Sitten minuutin päästä haluaa kuitenkin taas sitä maitoa. Huoh! Miten pitäisi toimia? Annanko toisella kertaa maitoa cai en? Selitän toki, että ei saa juoksuttaa äitiä. Näitä tilanteita on kymmeniä päivässä ja hermot alkaa mennä. Lapsi haluaa ulos, se puetaan. Kun kaikki on puettu, ei enää haluakaan ulos jne. Meillä siis myös 3-vuotias uhmaikäinen.

Vierailija

Niin haluaa mukaan kauppaa. Pitää pukea😡. Raivarit, ei halua pukea. Ei auta että olisi vaihtoehdot a ja b. Mikään ei käy. Ei ei ei. Kaikki on väärinpäin. Mulla on lehmän hermot, mutta välillä lehmäkin hermostuu. Huoh!

Vierailija

Uhma on rajojen kokeilua. Aseta ne rajat, annat maitoa ja jos ei juo, laitat pois. Et tietenkään anna toista kertaa.

Nämähän pompottaa vanhempiaan mennen tullen jollei mitään rotia pidetä. Aikuinen määrää, lapsi tottelee. Ei pompotusta!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä tilanteessa pitää kasvattaa lasta? Esim. Lapsi haluaa maitoa, annan lapselle maitoa. Sitten lapsi päättää, että ei haluakaan ja tönii mukin pois. Alkaa itkemään, että "äiti laita maito pois" (takaisin purkkiin). Huutaa niin kauan ja ei syö ruokaansa, että laitan maidon pois. Sitten minuutin päästä haluaa kuitenkin taas sitä maitoa. Huoh! Miten pitäisi toimia? Annanko toisella kertaa maitoa cai en? Selitän toki, että ei saa juoksuttaa äitiä. Näitä tilanteita on kymmeniä päivässä ja hermot alkaa mennä. Lapsi haluaa ulos, se puetaan. Kun kaikki on puettu, ei enää haluakaan ulos jne. Meillä siis myös 3-vuotias uhmaikäinen.

Et tietenkään anna. Nämä on näitä juttuja, joissa ei vaan saa antaa periksi :) Sanot että "Jos et nyt tahdo maitoa, laitan sen pois eikä sitä enää tule, onko selvä?"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Niin haluaa mukaan kauppaa. Pitää pukea😡. Raivarit, ei halua pukea. Ei auta että olisi vaihtoehdot a ja b. Mikään ei käy. Ei ei ei. Kaikki on väärinpäin. Mulla on lehmän hermot, mutta välillä lehmäkin hermostuu. Huoh!

No sit vaan puet ja riisut, eiks niin? Miksi annat vaihtoehtoja noin pienelle? Ei niillä ole vielä kykyä ottaa vastuuta valinnoista. Pomp pomp.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Uhma on rajojen kokeilua. Aseta ne rajat, annat maitoa ja jos ei juo, laitat pois. Et tietenkään anna toista kertaa.

Nämähän pompottaa vanhempiaan mennen tullen jollei mitään rotia pidetä. Aikuinen määrää, lapsi tottelee. Ei pompotusta!


No joo, näinhän se kai menee. Mutta sitten kun en anna sitä maitoa toisen kerran, niin huudetaan loppu ilta. Meillä on vielä hyvin temperamenttinen lapsi, huutoa ei vaan jaksaisi koko ajan kuunnella... Tunnen itseni myös hyvin sydämettömäksi, jos en sitten ainakaan sitä maitoa, olenko liian pehmo? Välillä pelkään, että lapsi saa traumoja jos olen liian tiukka. Vaikka tiedän kyllä hyvin, että rajat on rakkautta. Ei ole helppoa tämä kasvattaminen :)

Vierailija

Ei siinä auta, kuin pitää rajat ja pysyä itse aikuisena. Sillä ei ole väliä, mihin rajat asetat, mutta niitä ei tule muuttaa. Silloin lapsesta tulee turvaton ja hänelle on mahdoton hahmottaa mikä on vielä hyväksyttävää. Eli lapsen pompotteluun ei pidä suostua, sillä siinä ei raja tule vastaan ikinä.

Odotas, kun lapset tulevat murrosikään. Meillä varsinkin tytöillä käytös muuttui niin, että niitä oli vaikea tuntea omiksi lapsikseen. Joskus tuntui, kuin olisi puhunut jonkun tuntemattoman kanssa, joka ei ota vastaan yhtään perussteltua argumenttia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhma on rajojen kokeilua. Aseta ne rajat, annat maitoa ja jos ei juo, laitat pois. Et tietenkään anna toista kertaa.

Nämähän pompottaa vanhempiaan mennen tullen jollei mitään rotia pidetä. Aikuinen määrää, lapsi tottelee. Ei pompotusta!

No joo, näinhän se kai menee. Mutta sitten kun en anna sitä maitoa toisen kerran, niin huudetaan loppu ilta. Meillä on vielä hyvin temperamenttinen lapsi, huutoa ei vaan jaksaisi koko ajan kuunnella... Tunnen itseni myös hyvin sydämettömäksi, jos en sitten ainakaan sitä maitoa, olenko liian pehmo? Välillä pelkään, että lapsi saa traumoja jos olen liian tiukka. Vaikka tiedän kyllä hyvin, että rajat on rakkautta. Ei ole helppoa tämä kasvattaminen :)

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu (paitsi jos asuu kerrostalossa :D).

Meillä toimi parhaiten tuollaisessa tilanteessa se, ettei noteraannut lasta sen kummallisemmin. Jos yritti saada lasta hiljaiseksi puhumalla, huuto koveni ja jatkui. Jos ei tehnyt mitään, kyllästyi lapsi jossakin vaiheessa ja hiljeni. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhma on rajojen kokeilua. Aseta ne rajat, annat maitoa ja jos ei juo, laitat pois. Et tietenkään anna toista kertaa.

Nämähän pompottaa vanhempiaan mennen tullen jollei mitään rotia pidetä. Aikuinen määrää, lapsi tottelee. Ei pompotusta!

No joo, näinhän se kai menee. Mutta sitten kun en anna sitä maitoa toisen kerran, niin huudetaan loppu ilta. Meillä on vielä hyvin temperamenttinen lapsi, huutoa ei vaan jaksaisi koko ajan kuunnella... Tunnen itseni myös hyvin sydämettömäksi, jos en sitten ainakaan sitä maitoa, olenko liian pehmo? Välillä pelkään, että lapsi saa traumoja jos olen liian tiukka. Vaikka tiedän kyllä hyvin, että rajat on rakkautta. Ei ole helppoa tämä kasvattaminen :)

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu (paitsi jos asuu kerrostalossa :D).

Meillä toimi parhaiten tuollaisessa tilanteessa se, ettei noteraannut lasta sen kummallisemmin. Jos yritti saada lasta hiljaiseksi puhumalla, huuto koveni ja jatkui. Jos ei tehnyt mitään, kyllästyi lapsi jossakin vaiheessa ja hiljeni. 


Ihana kuulla, että en traumatisoi lastani vaikka pitäisin kovempaa kuria. Itkuun suhtautuminen on ollut myös hankalaa minulle. Toiset psykologit sanoo, että itkevää lasta ei saa jättää yksin ja toiset, että lasta ei saa opettaa siihen, että itkemällä saa heti syliä ja huomiota. Oonkin sitten ottanut tavan, että rauhoituttuaan pääsee syliin. Selitän toki, että syliin pääsee heti kun lapsi rauhoittuu. Itselläni oli ankea lapsuus ja vanhemmat laiminlöivät syliä ja hellyyttä. Siksi varmaan on niin vaikeaa antaa lapsen itkeä ja huutaa

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat