Kommentit (3)

Kukku

Miksi pelien sosiaalinen ulottuvuus on "hevonkukkua"? Esimerkiksi pelissä nimeltä Counter Strike ollaan koko pelin ajan "puhelimessa" koko tiimin kanssa. Lisäksi siinä hiotaan taktiikoita ja harjoitellaan yhdessä, pelaajat eivät vain ole fyysisesti läsnä - he ovat läsnä virtuaalisesti.

Vierailija

Mä en ole tuohon koskaan uskonut yhtään. Samaa älytöntä kauhistelua kun 1800-luvulla pidettiin kaunokirjallisuuden lukemisesta, ja 1900-luvulla telkkarin katsomisesta. Nyt taas uusi median ja viihteen muoto on sitten demonisoitu, uuden pelkoa vaan.

Olen itse pelannut lapsesta asti paljon, ja omat lapset on pelanneet niin paljon kuin ikinä haluavat. Ikärajoista välittämättä. Kaikki ollaan rauhallisia, koulut hyvin hoitaneita ihmisiä, ei niin jälkeäkään mistään keskittymiskyvyn puutteesta, aggressiivisuudesta, levottomuudesta tms mitä sanotaan tällaisesta seuraavan. Jos perusluonne on viilipytyn rauhallinen nörtti niin ei se pelaamalla siitä miksikään muutu.

Vierailija

No kyllä minusta on oikeasti aika outoa, että ilmeisesti moni pikkukoululainenkin saa pelata K 18-pelejä. Toki lapset ovat erilaisia, mutta ainakin tokaluokkalainen poikani sanoo, että suuri osa hänen luokkansa pojista pelaa jotain K 18-pelejä - siis kymmenen vuotta vanhemmille suunnattuja :( Siinä saa olla vanhemmalla aikamoinen luottamus oman pilttinsä ylivertaisiin henkisiin kykyihin, jos tuollaisen sallii.

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat